Katseet lasten ja nuorten tulevaisuuteen

Varttumassa olevilla ja tulevilla nuorilla sukupolvilla on eritysen paljon riskitekijöitä tulevaisuutensa suhteen. Pallotteluksi mennyt vastuun vierittäminen kasvatuksellisista asioista kodin, varhaiskasvattajien ja koulujen välillä ei anna aihetta ylpeilyyn. Kun mielenterveyshäiriöt, uupuminen, itsetuhoisuus sekä huumeet ja rikokset ovat aina vain nuorempien ikäpolvien kasvava ongelma, kielii se mielestäni siitä, että tälläkin sektorilla on jonkinlaisia kohtaanto-ongelmia. Uudistuksia varhaiskasvatukseen ja koulumaailmaan tehdään kyllä jatkuvasti, mutta niissä onnistuminen on kyseenalaista. Alalla toimivat asiantuntijat lienevät erityisen kyvykkäitä visionäärejä tuottamaan uutta tietoa, taitoa sekä uusia opiskelukäytänteitä, mutta elävätkö he aivan eri maailmassa kuin suuri osa tavallisista lapsista ja nuorista?

 

Joidenkin arvioiden mukaan olemme tilanteessa, jossa lähes joka neljännellä nykyisistä peruskoululaisista on luku-, kirjoitus-ja laskutaito-ongelmia. Monet opettajat ja oppilaat ovat väsyneet sellaisten kovenevien koulutuksellisten vaatimusten alle, joilla vastoin odotuksia, jopa tuhotaan monen lapsen oma aloitekyky. Ymmärtämisen tasoa pyritään pakonomaisesti yhtäaikaistamaan huomiomatta kasvuikäisten eriaikaisia kehitysvaiheita. Kaikki lapset ja nuoret eivät selviä annetuista vaatimuksista yhtä helposti. Vaihtoehtoja lapsen kehittymiselle omaan itsenäisyyteen olisi oltava soveltuvuudeltaan useampia malleja, joissa huomioitaisiin paremmin lasten läheisriippuvuuden rakentuminen ennen kaikkea omiin vanhempiin ja kotiin, lapsen oppimistason kiireetön tukeminen, rauhallinen leikkiympäristö sekä häiriötön oppimisympäristö. Paluu perinteisimpiin pienempiin kouluihin ja oppimismetodeihin ei olisi häpeäksi, vaan osoittaisi viisautta niiltä, joilta sitä eniten odotetaan.

 

Valtion ja kuntien talous määrittelevät elinolomme ja elintasomme. Velkaisen valtiontalouden suitsimisessa kulujen priorisointi  nousee ensimmäisenä esille, mutta niitä tehtäessä olisi varmistettava, että emme säästä merkittävimmistä tulevaisuutemme kasvutekijöistä eli syntyvyyden kasvuun saattamisesta ja lasten sekä nuorten sijoittumisesta taloudellisen hyvinvoinnin tuottajiksi aikuisikäisinä. Lasten ja nuorten terveydelliset ongelmat johtunevat ainakin osittan siitä, että yhteiskunnassamme mennään talous edellä myös sellaisissa asioissa, joissa pitkäjänteinen työ tulevien sukupolvien kasvun ja  terveyden varmistamiseksi toisi lisää tuottavuutta kansantalouteemme, mutta vasta viiveellä. Nyt tämä tulevaisuus turmellaan turhalla kiireellä. Joitakin kauaskantoisia konkreettisia korjaustoimenpiteitä pitäisi kuitenkin osata tehdä ja pian.

 

Olisiko järkevää esimerkiksi perustaa Suomessa syntyville lapsille erillinen kansallinen ”syntyvyyden ja vaurastumisen korjausrahasto”, johon jokaista syntyperäistä suomalaista lasta kohden rahastoitaisiin valtion budjetista määrätty summa per lapsi alkupääomaksi  hänen syntymästä 18 ikävuoteen saakka. Rahat tähän turhista julkishallinnon päällekkäisyyksistä ja uudistuksista,  puoluetuesta ja muista vastaavista verovaroin kustannettavista poliittisista korruptioluonteisista menoista.  Väestörekisteröidyt syntyperäiset suomalaiset lapset voisivat vartuttuaan täysi-ikäiseksi, nostaa nimelleen talletetun pääoman ja sille kertyneet tuotot oman elämänsä käyttöpääomaksi, opiskeluun, ensimmäisen asunnon ostoon, oman yrityksen perustamiseen tai vastaaviin työelämään sijoittumista tukeviin hankkeisiin. Näin kaikilla tulevilla syntyperäisillä suomalaisilla lapsilla olisi samat vaurastumisen lähtökohdat  sosiaalisesta taustastaan riippumatta. Korjausliike asuu meissä kaikissa, joten nyt ei pidä jarrutella asioiden kuntoon saattamisessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu