Niin menee kuin on mennäkseen, ellei asioita korjata

Hyvinvointialueet ovat tämän vuosikymmenen suurin poliittinen kupla, jolla kansalaisille uskotellaan terveyspalvelujen kohentuvan. Tuottamattomiksi arvioitujen kansalaistemme ennenaikainen eutanointi jatkuu ja saa poliittisen sinetin hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa vuoden alussa. Näkemiin lähipalvelut, kuulemiin kansalaiset, vähenevä hoitohenkilökunta olkaa parantavinanne, sairaat olkaa parantuvinanne, rahat ovat hallintoa ja terveitä poliitikkoja varten.

 

Koronan runtelema yhteiskuntamme kärsii yleisestä veroallergiasta ja sen synnyttämästä verovajeesta elintasoomme nähden. Veronmaksajia ei kuitenkaa haluta synnyttää lisää. Yhtälöön esitetään ratkaisuna lisääntyvää vierasmaalaisten työpanosta. Oma työttömäksi koulittu väestönosa pidetään paskahommista erillään, jotta kuvittelisimme olevamme aatelisempaa kansakuntaa näihin hommiin pestattaviin maahanmuuttajiin verraten.

 

Hyvätuloisilla ei ole yhteiskunnassamme taloudellista puutetta eikä terveyspalvelujen saatavuuteen liittyvää hätää. Valtaosa kansalaisistamme on kuitenkin pieni-ja keskituloisia, joilla omaisuutta ja varallisuutta ei kerry tulojen mennessä välttämättömiin elinkustannuksiin. Niukkuudesta tinkimisestä on tullut elämäntapa. Kolmas sektori työllistää vapaaehtoistoiminnalla, mutta siitä ei ole elannoksi muille kuin idean kehittäneille instansseille. Köyhän on pakko yrittää, ellei antaudu tyystin toisten elätettäväksi.

 

Osalla väestöämme äänestyskäyttäytyminen on suoraan verrannollinen almupolitiikkaan, eli siihen mikä puolue lupaa kohentaa pienituloisten väestöryhmien käteen jäävää euromäärä eniten ilman vastikkeellisuutta. Rakenteellista korjausta, kuten lisätulojen hankkimista marginaaliverotuksella ei haluta edistää, vaan vastaanottavan käden ojentaneita pidetään ruodussa almu sulle, ääni mulle periaattein.

 

Pientä työeläkettä nauttivien kohdalla ikä karttuu nopeammin kuin eläke. Kuluvan vaalikauden alussa luvattiin jo reilumpiakin korotuksia, mutta niin vain kävi, että lanttilinjalle jäätiin. Nyt vaalikauden lopussa äänestystäkynä on tuplalapsilisät lapsiperheille joulukuussa, mutta tuplaisät alkavat silti jäädä  perhepolitiikassa historiaan. Oppivelvollisuusikää on jatkettu täysi-ikäisyyteen saakka, mikä osaltaan helpottaa oppimishaluttomuutta, uupumista ja ahdistusta kärsiviä nuoria siirtymään eläkeputkeen ilman kosketusta työelämään.

 

Suo siellä, vetelä täällä on tulevaisuutemme näkymä, kun ennallistetaan vihreys, vehreys, vesistöt ja luonnonvarat ihmisten ulottumattomiin.  Uusiutumattomien energialähteiden käytön lopettamista vaaditaan, mutta päivän paisteella ja  propellisähköllä eläminen jättävät  nekin jälkensä luontoon. Vesivoimaloiden purkamisen jälkeen lohen nousu latvavesille virkistänee mieltä sen verran, että sähköntarve voi unohtua jopa kokonaan.

 

Yhteiskunnassamme asennevamma  ei tarvitse laastaria, vaan on yleisin itse parannettavissa oleva tauti. Jos siihen ei lisäksi auta terva, viina ja sauna, niin jälkitaudiksi koituu ikuinen kauna. Kyllä me tarvitsemme enemmän elämää, joten pidetään puolemme ja kerrotaan huolemme Korjausliikkeelle. Sieltä löytyy todellista tahtoa  korjata epäkohtia  ihminen ajattelun keskiössä.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu