”Olisi pitänyt”, on ennakoinnin laiminlyönnin jälkikaikuja

Kohtaamme päivittäin ennakoinnin laiminlyönneistä johtuvia ongelmia aivan tavallisissa arkisissa asioissa, esimerkiksi kun sattuu jokin vahinko tai jokin homma menee pahasti mönkään. Voisi olettaa, että alitajuntaisesti tiedostamme yleensä riskit, mutta emme silti varaudu niihin, vaan luotamme enemmänkin hyvään onneen. Onnea on kuitenkin vain kahdenlaista eli huonoa ja ryökäleen huonoa, joten siksi usein joudumme toteamaan, että olisi pitänyt tehdä niin tai näin.

Virheistä tulisi oppia, mutta aina sekään ei ole mahdollista, ei ainakaan ideologisissa poliittisissa yhteisöissä, joissa tieto, taito, kokemus ja kokemattomuus kulkevat rinnatusten. Tuloksena on usein kompromissi, joka ei palvele ongelmaratkaisua toivotulla tavalla. Esimerkiksi kaikki ek-puolueet tavoittelevat kohennuksia perusterveydenhuoltoon, kasvua kansantalouteemme sekä valtion velkaantumisen taittumista. Toteutumisen esteeksi muodostuu kuitenkin se, että kansallinen väkimäärämme ei kasva, vaan kuolleisuus ylittää jo syntyvyyden.

Suurimmat ikäluokkamme ovat jo ehtoossa ja kasvuiässä olevat sukupolvet on hoidettu yhteiskunnan toimesta siten, että jo lähes puolet heistä tarvitsee tuekseen mielenterveyspalveluja. Tämä on ollut yhteiskuntamme päättäjien tiedossa ja ennakoitavissa jo vähintäänkin yli vuosikymmenen ajan, mutta asialle ei ole siltikään tehty mitään. Kun väkimäärämme ei kasva, ei myöskään kansallinen kulutus kasva. Nyt asuntorakentaminen hiipuu, kun ei ole riittävästi uusia asukkaita, kaupalliset palvelut kuihtuvat, kun ei ole ostajia eikä käyttäjiä, teollisuus vähenee, kun ei ole osaajia omasta takaa ja niin edelleen.

Tulevaisuutemme turva on uusissa sukupolvissa, mutta näkymät eivät ole kovinkaan valoisat. Koulumaailmasta vieraantuneet asiantuntijat  työstävät jatkuvasti uusia opintosuunnitelmia, ehkä omaksi ilokseen, mutta myös opettajien ja oppilaiden harmiksi. Perusopetukseen opettajiksi aikovilta tulee vaatia auktoriteettia tukevia ominaisuuksia koulutuksensa yhteydessä. Opettajan tehtävä on opettaa opiskeltavia aineita ammattitaitoisesti ja kiinnostavasti, mutta niiden ohella on kyettävä opettamaan myös kurinalaisuutta yhteisöissä toimimisessa. Oppilaiden tehtävä on keskittyä näistä oppimiseen. Ei ole oikein, että tunneilla sallitaan joidenkin oppilaiden häiritä opiskeluun keskittyneitä muita oppilaita fyysisin tai äänekkäin toimin. Ei myöskään pidä sallia sitä, että osa oppilaista istuu huppu silmillä poissaolevina ja osa taas lojuu kuin jätkän räkä piikkilangalla luokattomien yhteistilojen sohvilla. Koululaisen tärkein ja tavoitelluin kouluarvosana koulutodistukseen  tulee olla  ”kiitettävä 10 ” ja sen jälkeen muut aineosaamisesta annettavat arvosanat oppimistason mukaisesti ansaituin numeroin.

Yhteiskuntamme ajautuu kriisistä toiseen, ellemme toimi ennakoitavissa olevissa yhteiskuntarauhaamme, turvallisuuttamme ja terveyttämme sekä kansantalouttamme uhkaavissa tilanteissa niitä ehkäisevällä tavalla yhdessä poliittiset ideologiat sivuuttaen. Nyt Venäjän lietsoman kolmannen maailmansodan uhatessa on toimittu oikein puolustuksemme vahvistamisessa puoluerajat ylittävästi yhtenäisenä kansakuntana. Kunpa toimisimme näin myös muissa yhteiskunnallisissa kriiseissä.