Varjoja yhteiskuntamme yllä!

Maamme työllisyyskehitys takkuaa, velkaannumme yhä voimakkaammin, kansalaistemme terveydentila heikkenee oleellisesti ja väestömme suhteellista ikääntymistä syntyvyyteen peilaten on päivitelty jo viimeiset parikymmentä vuotta. Yleisesti hyväksytään kantaväestön väheneminen kuolleisuuden ylittäessä syntyvyyden ja panostetaan työvoiman hankkimiseen ulkomaisilta työmarkkinoilta, jonka turvin pyritään pitämään syömävelkaista yhteiskuntaamme edes jollakin tavalla pystyssä.

Työlainsäädännöllä, niin tarpeen kuin se onkin, estetään usein työnteon alkuunpääsy henkilöiltä, joille toimeentuloon riittäisi työmarkkinaosapuolten yhteisesti sopimaa ansiotasoa matalampi korvaus ja jotka selviytyisivät arkijärjellä useista työtehtävistä lisäten osaamis-ja ansiotasoaan  vasta työuransa pidentymisen ohessa. On katsottu, että heidät on tarkoituksenmukaisempaa pitää sosiaalitukien, syrjäytymisen ja ennenaikaisen eläköitymisen piirissä, kuin päästää heidät itse sopimaan tulotasostaan työtä tarjoavien yritysten ja yhteisöjen kanssa. Kolikolla on siis kaksi puolta, jotka liittyvät yhtäältä veronmaksajien määrään sekä veronmaksun kantokykyyn ja toisaalta kansalaisten ostovoimaan.

Kansakuntamme on saatettu tilaan, jossa hukkaamme kansallisomaisuutemme, kuten metsät, malmit ja muut luonnonvarat lähes jalostamattomina maailman turuille heti, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Kansallisen omistusosuuden väheneminen strategisesti tärkeissä teollisuus- ja energiayhtiöissä vie lopulta valtion konkurssiin, sillä tieto-taito ja huippuosaaminen menevät työpaikkoina ja tuloina ulkomaisten sijoittajien hyödyksi.

Aivan oma lukunsa ovat sosiaali-ja terveyspalvelut, joissa toimet keskittyvät vain jatkuviin organisaatioiden muutoksiin ja hallinnon lisäämiseen. Tähän on käytetty jo miljardeja reilun vuosikymmenen aikana, eikä valmista tule vieläkään. Surullisinta asiassa ovat ne sadat ja tuhannet sote-sankarivainajat, joita tulee vuosittain itseriittoisten poliitikkojen ideologisesta puumerkkikaipuusta käsiteltäviin lakeihin.

Yhtä surullista on elinkaarensa alkutaipaleella olevien lasten kohtalo. On käsittämätöntä, että nyt pyritään jo alle vuoden ikäiset pienokaiset vieroittamaan ja irrottamaan kodin yhteydestä osin sillä perusteella, että he oppisivat  olemaan sosiaalisia jo heti syntymänsä jälkeen.  Onko asiantuntijoilla ja päättäjillä tarkoituksena vain tehtailla lasten ja nuorten mielenterveydellä työvoimaresursseja kyseiselle alalle?

Olen jo useiden vuosien ajan kirjoitellut  kotiäidin palkasta vaihtoehtona niille äideille, jotka haluavat hoitaa alle kouluikäiset lapsensa kotona ja sijoittua vapaille työmarkkinoille vasta sen jälkeen kun lapset saavuttavat omatoimisuuden iän.  Naisten oikeuksiin vedoten ja osin niiden varjolla kuitenkin kaikki äidit pyritään pakottamaan elantonsa ja eläkkeensä  varmistamiseksi jättämään kotiäidin rooli sikseen ja hakeutumaan johonkin ammattiin heti lastensa syntymän jälkeen. Perinteistä kodin roolia murretaan monin tavoin aivopesemällä tulevien sukupolvien tuottajia luomalla kuvaa erilaisten viestimien avulla sukupuolineutraalista yhteiskunnasta, jossa nainen ja mies eivät erotu enää toisistaan juuri millään tavalla ja jossa lasten kasvattajana toimii yhteiskunta. Näin varjot hiipivät vääjäämättä yhteiskuntamme ylle. Onko se tuleville sukupolville hyväksi vai pahaksi, sitä voimme vain arvailla.

+1
Jari Pirinen

Ehdolla kuntavaaleissa

Yrittäjä
Oulun Siniset ry:n puheenjohtaja 2018-
Pohjois-Pohjanmaan Siniset ry:n puheenjohtaja 2020-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu