Yhteiskuntamme on ajautunut jämäkkyyskriisiin

Pieni-ja keskituloisten kotitalouksia kurittavat ruoan, sähkön ja polttoaineiden hintojen nousun ohella myös heikkenevät terveyspalvelut.  Ansiotaso ei pysy inflaation vauhdissa. Ruoantuotannossa pientilalliset ovat olleet ajojahdin kohteena jo vuosikymmeniä. Työpaikat ja omavaraisuus ovat huvenneet suurtilojen yleistyessä keskittämispolitiikan seurauksena. Nyt nekin ovat vaikeuksissa tuotantokustannusten noustessa ja tuottajahintojen alhaisen tason vuoksi. Näiden taustalla ovat harvat suuryhtiöt, jotka ilman kilpailua voivat määritellä lannotteiden ja ostohintojen tason. Paremmin ei ole asianlaita sähkön ja polttoaineiden hinnan osaltakaan. Härskiys hirvittää, mutta siihen on lähes jokaisen alistuttava. Valtiontaloudessa syömävelkaisuutta ja tasapainottamishaaveita testamentataan tuleville sukupolville kunkin hallituskoalitioon kuuluvan puolueen aatemaailman mukaisesti.

 

Arvomaailmasta puhuttaessa terveys ja talous asetetaan aina vastakkain. Terveys on arvokkainta niiden joukossa, joilla se syystä taikka toisesta  horjuu, muuten kanta on yleisesti käänteinen. Poliittinen vastakkainasettelu sotepalveluiden tuottamisesta yksityisen ja julkisen palveluntuottajien välillä lyö korville molempien kannattajia. Julkisen sektorin palvelutuotanto ei kykene kansaa tervehdyttämään.  Asia pitää korjata, palvelujen kustannukset hinnoitella ja sallia kustannuskompensaatio terveystoimenpiteille julkisista varoista palvelun tuottajasta riippumatta. Sairas yhteiskunta on kykenemätön huolehtimaan kansalaistaan.

 

On paljon töitä, jotka eivät vaadi korkeakoulututkintoa, vaan työt sujuvat opituilla käytännön taidoilla. Passiiviseksi muodostunut suhtautuminen vähäisenkin työn vastaanottamiseen  on etuuksien menettämisen pelossa lisääntynyt. Houkuttelisiko malli, jossa jokainen työelämän ulkopuolelle jäänyt työikäinen ja työkykyinen  kansalaisemme voisi omalta osaltaan kohentaa elintasoaan ja terveyttään tekemällä etuuksien suuruista lisäansiota marginaaliverolla menettämättä nykyisiä etuuksiaan. Halpatyövoimaa ei silloin tarvitsi tuoda ulkomailta.

 

Perheiden perustaminen ei edelleenkään houkuttele, siksi kansallinen syntyvyyskäyrä on laskeva. Kiireinen elämäntyyli, toisaalta elintason nousun ja sen myötä erilaisten harrastusten lisääntyminen sekä mukavuudenhalu ajavat perhe-elämän ohi. Vastaavasti osalla kansalaisiamme on liian alhainen elintaso esimerkiksi työttömyydestä johtuen ja erilaiset uhkakuvat niin terveyden, talouden kuin turvallisuudenkin osalta koetaan perhe-elämää rajoittavana tekijöinä. Paremmista hetekoistakaan ei liene apua sänkypainien uudelleen nousuun.

Lapset eivät ole kulutushyödykkeitä, vaan heidän kohtelustaan riippuen he tulevat olemaan joko tulevaisuutemme turvaajia  tai tuhoajia. Sen vuoksi yksikään lapsi ei saa joutua huutolaiseksi välinpitämättömyyden, perheväkivallan tai elämänhallintansa menettäneiden vanhempien vuoksi. Ongelmatilanteissa apu pitää tulla suoraan kotiin muodossa taikka toisessa.

 

Väkilukumme kasvaa nyt vain maahanmuuton ansiosta.  Se on selkeä riski siinä tapauksessa, että maahanmuuttajat olisivat valtaosaltaan etuuksien perässä tulevia tai muuten autettavien joukkoon kuuluvia. Korkean ammattitaidon ja työmoraalin omaavat hyödyttävät yhteiskuntaamme toivotulla tavalla sijoittumalla suoraan avoimina oleviin työpaikkoihin. Nykyisellä väestöpolitiikalla olemme joutuneet tilanteeseen, jossa kansallisen syntyvyyden kasvattamisen vaihtoehdoksi nousevat pitkällä aikavälillä  kansan ja kulttuurin vaihtuminen ulkomaalaistaustaisiin tai väkilukumme  radikaali pienentyminen suurten ikäluokkien poistuessa muonavahvuudesta. Korjausta asennemuutokseen ei ole ollut havaittavissa.

 

Euroopan laajuinen energiakriisi ja aluevaltauksiin liittyvä sodanuhka ovat itänaapurimme lahja hyväuskoisille kansakunnille. Venäjä on osoittanut olevansa juuri niin luotettava yhteistyökumppani ja kansainvälisten sopimusten noudattaja kuin valtaosa kansalaistamme on sen alitajuisesti tiedostanutkin. Sitkeästi osassa väestöämme istuva suomettuminen on yhäkin kansakuntamme suurimpia ongelmia.

 

Ei ole olemassa pienintäkään merkkiä siitä, että Venäjä luopuisi sotatoimista ja aluevaatimuksistaan ja ryhtyisi noudattamaan ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia. Päinvastoin Valko-venäjä valmistautuu hyökkäyssotaan Venäjän vasallivaltiona  ja sodan laajeneminen lähtee sieltä uudelleen liikkeelle, ellei Ukrainalle anneta länsivaltioiden toimesta pitkän kantaman täsmäohjuksia, joilla se voi iskeä venäjällä sijaitseviin strategisiin kohteisiin. EU:n jäsenvaltioiden ja natomaiden tulisi pikaisesti pysäyttää venäjän pitkittämät sotatoimet  voimatoimin, sillä pitkittynyt sotatila vie EU:lta ja natovaltioilta uskottavuuden lisäksi kansantaloudet yhä suurempiin ahdinkoihin ja luo pohjan keskinäisille erimielisyyksien kasvamiselle.

 

Suomessa kaivattaisiin nyt kyllä enemmän jämäkkyytä asioiden hoitoon. Paljon on tehtävissä ja korjattavissa. Tarvitsemme enemmän elämää, vähemmän verovaltiota ja meidän on asetetava ihminen yhteiskunnallisten määritelmien keskiöön. Alusta loppuun on aina pisin matka, mutta siitä ne korjaustoimet on kuitenkin alettava.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu