Nato-jarrutus vaihtui kiireeksi – molempien takana pelko

(Julkaistu Turun Sanomissa 10.6.2022.)

Kun Suomen Nato-hanke käynnistyi kansalaisten paineella, Natoon haluttiin mennä nopeasti. Kiire välittyy presidentin ja pääministerin yhteisestä Nato-lausunnostakin.

Natoon on kiirehditty, vaikka Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei aiheuttanut sotilaallista uhkaa Suomelle. Hyökkäys oli jatkumoa Krimin valtaukselle (2014). Sodan leviäminen Ukrainan ulkopuolelle voisi kuitenkin huonontaa Suomen ja Itämeren turvallisuutta.

Natoon olisi pitänyt liittyä viimeistään 2010-luvulla, jolloin Suomen turvallisuustilanne heikkeni. Tähän vaikuttivat mm. Krimin valtaus ja Itä-Ukrainan sodan alku. Venäjän hybridivaikuttaminen, kyberhyökkäykset ja etupiiriajatteluun perustuva voimankäyttö lisääntyivät.

Kiirehtimistä on lisännyt kuviteltu aikaikkuna, jolloin Suomen hakeutuminen Natoon olisi mahdollista.

Oikeasti Suomi on aina tervetullut Naton jäseneksi ja täyttää vaatimukset erinomaisesti. Suomi on jo nyt Nato-yhteensopivampi kuin osa jäsenmaista. Jäsenyyttä on toivottu Natossa mm. siksi, että se vahvistaisi Pohjois-Euroopan turvallisuutta.

Kiire jatkuu edelleen, sillä nyt tavoitellaan sitä, että Suomen Nato-jäsenyyden ratifiointiprosessi etenisi mahdollisimman nopeasti. Puhutaan harmaasta jaksosta, jolle on kaivattu turva-apuakin.

Venäjä ei voi muuttaa Suomen Nato-päätöstä. Siksi ratifiointiprosessin kiirehtiminen ja mahdollisten vastatoimien spekulointi on melko tarpeetonta. Sitä paitsi Suomessa osataan jo hyvin torjua kyberiskuja ja hybridivaikuttamista.

Turva-avun kaipuu on Suomen puolustuskyvyn aliarvioimista. Aikaisemmin kansallinen puolustus ja läntiset kumppanuudet nähtiin riittäväksi ratkaisuksi ilman Nato-jäsenyyttäkin. On outoa, jos puolustukseen ei enää luoteta edes ratifiointiprosessin vaatimaa aikaa.

Nato-keskustelussa käsitteistä aikaikkuna ja harmaa jakso on välittynyt enemmän kiire ja pelko kuin todellinen tilanne. Lisäksi keskustelussa on ylikorostettu Venäjän mahdollisia vastatoimia.

On kyseenalaista, mitä Venäjä voisi vastatoimilla saavuttaa. Länsi-integraation takia Suomen asema ei Nato-jäsenyyden kautta muutu radikaalisti Venäjän näkökulmasta. Oleellista on se, millaisella mallilla jäsenyyttä toteutetaan.

Kiireen taustalla on yleensä pelko. Turha pelko toisaalta jarrutti Nato-hanketta vuosikaudet, toisaalta synnytti kiireen hankkeen sisälle.