Ajatuksia Natosta

Ajatuksia Natosta

Hakemus sotilasliitto Naton jäseneksi on jätetty. Ennen sitä ja sen jälkeen, keskustelua Natosta, ja mitä se Suomelle tarkoittaa on käyty vilkkaasti. Monesti keskustelun aiheet ovat pyörineet ydinaseiden sijoituksen maamme kamaralle ja mahdollisten Nato-tukikohtien perustamisesta Suomen maaperällä. Molemmat keskustelun aiheet tuntuvat absurdilta, jopa hieman koomiselta. Paneudutaan vaikka niihin ensin.
Ydinpelote on osa sitä suojaa, jota Suomi hakee Natosta. Ydinaseen taktinen käyttö ei tarkoita, että niitä sijoitettaisiin Suomen tai Ruotsin maaperälle. Siis rakennettaisiin infra niiden säilytystä, huoltoa, käytön koulutusta jne. varten. Taktisessa mielessä tämä olisi aivan turhaa. Riittää kun aluevesiemme läheisyyteen sijoitetaan laivaston alus ydinaseineen. Tai Naton ilmavoimat voivat käyttää ydiniskun toteuttamiseksi ilmatilaamme. Miksi siis luoda uusia rakenteita, jotka vain kasvattaisivat vastakkainasettelua Venäjän kanssa.
Nato-joukkojen pysyvä sijoittaminen Suomeen on lähinnä märkä päiväuni niiden kuntien kunnanjohtajien unissa, jotka ovat viime vuosikymmeninä menettäneet varuskunnan kunnastaan. Veikkaan että Kontiolahden kunnassa revettäisiin riemusta liitoksistaan, jos vanhaan varuskuntaan sijoitettaisiin edes komppanian verran jonkin Nato maan joukkoja. Verotulot syrjäisillä entisillä varuskunta paikkakunnilla olisi tervetullutta.

Sen sijaan pitäisi miettiä niitä kysymyksiä, joihin väistämättä törmäämme Naton jäsenenä. Ensimmäisenä mieleeni tulee suomalaisen sotilaan voimankäytön säädökset. Tulisiko niitä päivittää vastaamaan sotilasoperaatioita vastaavaksi? Vuonna 2005 olin rauhanturvaajana. Tai siis rauhaan pakottajan Nato johtoisessa operaatiossa Afganistanissa. Jokaisella operaatioon osallistuneella kansallisuudella oli omat maakohtaiset ohjeistukset, miten toimitaan esimerkiksi aseellisen hyökkäyksen kohteeksi jouduttaessa. 7.2.2006 norjalaissuomalaiseen tukikohtaa vastaan hyökättiin Maimanassa, Pohjois-Afganistanissa. Joukkojen käyttöä puolustuksessa jouduttiin mukauttamaan erilaisen voimankäyttösäädösten takia. Suomalaiset joukot saivat vastata tuleen vasta kun heitä ammuttiin. Tarkoittaa siis sitä, että suomalainen sotilas ei voi suojata muuta tukikohtaa vastaan tehtävää hyökkäystä vastaan, jos hän itse ei ole hyökkäyksen kohteena.
Mikäli 16 vuoden aikana säädöksissä ei ole tapahtunut muutosta, tulisiko meidän miettiä etukäteen millä mandaatilla lähetämme joukkojamme Naton yhteisoperaatioihin ja ovatko toimintaedellytykset, kuten Mainamassa, sellaiset että sotilasoperaatioissa voidaan toimia. Suomeksi ja inho realistisella mielikuvalla, voiko suomalainen sotilas tappaa yhteisen edun nimissä? Ja miten suhtaudumme omiin tappioihin? Jos nämä molemmat ovat niitä vaikeita kysymyksiä, tulisiko ennalta määrittää sen avun laatu, jota voimme Nato yhteisöön tarjota? Huolto, logistiikka, tiedustelu, tai jotain muuta.
Toinen merkittävä kysymys on suhteemme Viroon ja sen puolustuksen tukeminen sotilasliitossa. Kysymys ei ole suoraan Viron maaperän puolustaminen. Vaan ennen kaikkea Suomenlahden merialueen puolustaminen yhdessä Viron kanssa. Historian aikana, jo Tsaarin Venäjän aikana, Suomenlahden puolustusta on suunniteltu toteutettavaksi niin että lahti voidaan sulkea mahdolliselta hyökkääjältä. Alkuun oli ajatus suojata Pietaria. Sittemmin hyökkääjän suunta muuttui. Jatkosodan aikana Neuvostovenäjän laivasto pyrittiin sulkemaan Suomenlahden pohjukkaan. Naton myötä olemme taas samassa tilanteessa. Yhdessä Viron ja Suomen meri- ja ilmapuolustuksen kanssa, Venäjän laivasto voidaan sulkea tai sen toimintaa voidaan vahvasti rajoittaa Suomenlahdella ja sitä kautta suojata meriliikennettä Itämerellä. Veikkaan että itäinen naapurimme tullee tarkasti seuraamaan, miten toteutamme jatkossa merialueen puolustuksen.

Uskon myös, että Viron puolustukseen osallistumista tullaan Suomelta vaatimaan. Ja onhan se varsin loogista. Apu Suomesta saapuu nopeammin perille kuin esimerkiksi Puolasta. Mutta miten ja millä resursseilla osallistumme Viron puolustukseen? Ja tulisiko Suomen ja Viron sotilasyhteistyötä tiivistää? Ajatusleikkinä, jos oletetaan että Suomen ilmavoimat osallistuu Viron ilmatilan suojaamiseen, tulisiko Viron osallistua ilmavoimiemme ylläpitämiseen ja mahdollisesti kasvattamiseen? Helsingin sanomissa 30.5.2022 Kenraalimajuri Mikko Heiskanen kommentoi aiheesta. Suomen puolustusvoimien koko on pyritty mitoittamaan 1300 km mittaisen rajan puolustamiseen. Mikäli tuota vastuuta tullaan kasvattamaan, on hyvä pohtia resurssien lisäämistä ja miten kustannukset jaetaan yhteisvastuullisissa tehtävissä. Mielestäni jos Suomi ottaa isompaa roolia Baltian ilmapuolustuksesta, tulee ko. maiden osallistua kustannuksiin ja mahdollisesti asettamaan henkilöstöä tehtävien suorittamista varten.

Kolmanneksi keskustelun aiheeksi nostaisin Pohjoiskalotin puolustuksen järjestämisen. Kuten samaisessa HS:n artikkelissa kirjoitetaan, Pohjoismaiden on järkevää yhdistää voimiaan pohjoiskalotin puolustuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Norjalaisilla on laivasto, ruotsalaisilla ilmavoimat ja suomalaisilla jalkaväkeä puolustuksen järjestämiseksi. Jatkossa tulemme varmasti näkemään monikansallisia harjoituksia pohjoiskalotilla. Onhan siellä ilmatilaa, jossa voidaan toteuttaa laajojakin lentosotaharjoituksia, ilman että se häiritsee siviili liikennettä. Ja onhan Lapissa Euroopan suurin ampuma-alue tulenkäytönharjoittelua varten.
Kuten edellä kirjoitin Suomenlahden meripuolustuksesta ja sen historiallisesta ulottuvuudesta, samoin Skandinavian pohjoisosien puolustuksella on historiallista ulottuvuutta niin kylmän sodan kuin toisen maailmansodan ajoilta. Nyt Naton ja Kuolan niemimaan välistä poistuu puskurialue. Nato pystyy jatkossa vaikuttamaan suoraan ja laajemmalta alueelta Kuolan niemimaan tukikohtiin ja niiden huoltoon etelästä käsin. Tietysti suunnitelmat miten eri skenaarioissa toimitaan, tehdään Naton esikunnissa suljetuin ovin. Mutta kansalaisen tulee mieltää, että turvallisuustilanteen kiristyessä, Suomessa tullaan näkemään lisääntyvää sotilaallista liikehdintää Suomenlahden lisäksi Lapissa. Pohjoissuomen turvallisuuspoliittinen asema tulee tulevaisuudessa korostumaan merkittävästi.

Jari Uusitalo

0
Jari Uusitalo
Liberaalipuolue Espoo

Riippumatosta elämää tarkasteleva setämies

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu