Jos Kouvolan Ratamon päivystys loppuu, niin siinä loppuu myös Kymenlaakson hyvinvointialue

Kouvolan Ratamokeskuksen päivystystoiminta uhkaa loppua vuoden 2024 alusta. Näin käy, jos maan hallituksen asettama ohjaus- ja työryhmä selvityksessään niin haluaa.

Selvityksen pohjaksi on tarjottu monenlaista meriselitystä rahojen loppumisesta työvoiman saatavuuden hiipumiseen. Rahojen loppuminen on tietysti totta, antoihan valtio sote-uudistuksen perustamisvaiheessa 1,5 miljardia euroa vähemmän käytettäväksi alueille, kuin laskennallinen tarve oli. Nyt sitten ihmetellään, kun rahat eivät riitä.

Ratamokeskuksen päivystyksen lopettaminen ei pelasta hyvinvointialueen (HVA) akuuttia rahoitusvajetta. Ei sinne päinkään, aiheuttaa vain tukun ongelmia ja heikentää palvelua. Ainoa varma hallinnollinen seuraus, jonka voin itse varmasti jo etukäteen todentaa, on koko Kymen HVA:n alasajo. Kotka ei pystyisi huolehtimaan koko päivystyksen tarpeesta, ei tilojen eikä henkilöstön puolesta. Eli Kotkan uuden sairaalan alasajo alkaisi ennen, kuin se on ehtinyt kunnolla edes aloittaa toimintaansa.

Tiedämme myös, että Kouvolasta on yhtä pitkä matka laajan päivystyksen sairaalaan Päijät-Hämeeseen kuin Kotkaan. Jos uudistuksen tarkoitus olisi edelleen tarjota tasavertaisesti tasavertaisia ja laadukkaita palveluita suomalaisille, olisi kouvolalaisten kiirepotilaiden suunta Lahti, ei Kotka.

Ymmärrän kyllä, että hyvinvointialueita on liian monta ja jotain pitää tehdä. Huolissani olen kuitenkin tämän sote-uudistuksen tulevaisuudesta ja tästä kaavasta, jolla sitä toteutetaan. Tarkoitus on hyvä, toteutus ei vain tuota haluttua lopputulosta, sillä myös tämän veivauksen jälkeen on julkisen terveydenhuollon rahat hyvin todennäköisesti loppu. Työnjako ja taakanjako päivystyksineen menevät taas uusjakoon.

Todennäköisesti tämän sateenkaaren päässä julkisten palveluiden rahoitusvaje kasvaa ja oravanpyörä lisääntyvien ongelmien kanssa vain pahenee.

Hoidon tarpeen kasvu ikääntyvässä Suomessa on toki tosiasia, johon tarvitsee reagoida. Huoli ei ole pelkästään Kouvolassa ja Kotkassa, vaan se tulee olemaan pitkälti kansallinen. Mutta onko ratkaisu siinä, että muodostetaan päivystysalueita, jotka eivät enää palvele asukkaitaan?

Väitän siis, että palveluverkkoa supistamalla julkiselle puolelle ei ohjaudu odotetusti osaavaa henkilöstöä aiempaa paremmin, vaan todennäköisesti käy päinvastoin. Julkisen terveydenhuollon leikkaukset ja päivystysalueiden kasvattaminen luovat vain hyvää kasvualustaa yksityisen sektorin palveluille.

Siirrymme amerikkalaiseen tapaan rahoittaa terveyspalveluita vakuutusten kautta. Yksityinen sektori kasvaa ja kukoistaa. Tämäkin käy, mutta se kannattaisi jo nyt kertoa veronmaksajille, jotka tämän lystin maksavat.

Jotain rohkeampaa ja innovatiivisempaa tarvitsisi kohta oikeasti tehdä. Tällä konseptilla Suomi ei pelastu. Julkinen terveydenhuoltomme kuihtuu ja kutistuu, eikä se vastaa rahoittajansa, eli veronmaksajan toiveita.