Rapsakka raportti

VM, eli valtiovarainministeriön julkaisu: Talouskasvun edellytykset tulevaisuudessa – lähtökohdat, suunnat ja ratkaisut, on saanut aikaan paljon keskustelua. Syystä.

Markku Stenborg, Ilari Ahola, Olli Palmén ja Jenni Pääkkönen ovat olleet julkaisussa, tai oikeammin raportissa sangen suorapuheisia. Piristävää.

Kysymyksistä yksi oli se, että onko Suomi enää pohjoismaa? No on toki, mutta olemmeko pohjoismainen hyvinvointivaltio vai jotain muuta?

Muutama lainaus raportista ja kommenttini perään.

Raportti osoittaa, että Suomi on jäänyt jälkeen relevanteista vertailumaista, kuten muista Pohjoismaista, Saksasta ja Alankomaista.”

Tätä havaintoa voi pitää todella huolestuttavana, mutta onko se yllätys? Ehkä osin on, mutta kun raportin lukee, se aukaisee silmiä.

Taikasanapari: paikallinen sopiminen

”Työmarkkinoiden toimintaa parantaisivat palkkojen ja muiden työehtojen laajempi sopiminen yritys- ja toimipaikkatasolla, työn vastaanottamisen kannustimien parantaminen ja aktiivinen työmarkkinapolitiikka.”

Paikallisesta sopimisesta olen kirjoittanut paljon ja lähes poikkeuksetta tämä keino typistyy keskusteluun tai vänkäämiseen siitä, että ”jo nyt voi sopia TES:sta paremmin” ja toisaalta siihen, että ei sanota ääneen mitä kaikkea haluttaisiin sopia toisin. Ja kun ei sanota ääneen, se tulkitaan vain haluksi sopia palkoista alle TES-tason. Eihän tällainen keskustelu johda mihinkään.

Anekdoottina- Uutinen(Tekniikka&Talous)tältä päivältä kertoo: ”Metsäyhtiö UPM on Pron mukaan ilmoittanut henkilöstölleen, ettei toimihenkilöille tehdä työehtosopimuksia paikallisesti, ei paikkakunnittain, ei työpaikoittain eikä tuoteryhmittäin.”

Kuka joustaa?

”Työttömyyden estämiseksi avainasemassa ovat hyvin toimivat ja joustavat työmarkkinat sekä työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien vähentäminen. Vastentahtoista rakenteellista työttömyyttä aiheuttavat kohtaanto-ongelmat johtuvat sitä, että työntekijöiden koulutus ja osaaminen eivät vastaa työnantajien tarpeita. Työttömyyteen vaikuttaa myös se, kuinka kannattavaa työttömän on vastaanottaa työtä.”

Tässä on taas sellainen poiminta, jossa mielipiteet törmäävät. Kuka ymmärtää ”joustavat” työmarkkinat ja miten. Kuka joustaa? Suomi euromaana teki valintansa äänestäessään EU:iin liittymisen puolesta ja samalla kaupan päälle meidät vietiin yhteiseen valuuttaan. Se oli itselleni suurin syy äänestää aikanaan EI EU:lle. Työvoima joustaa, ei raha. Sisäinen devalvaatio on meille suomalaisille katkeraa myrkkyä. Minä tiedän mistä puhun…tai siis kirjoitan. Kikyjä pitäisi tehdä itse asiassa jatkuvasti, jotta pysyisimme ”kelkassa”. No eihän niitä hetkeen tule. Paitsi viimeisessä hädässä ja pakon kautta, veikkaan. Eikä niistä työntekijäpuoli tykkää, jos noin niinkuin diplomaattisesti asian ilmaisen. Torille…

Suomessa on totuttu sopeuttamaan lomautusten kautta. Voisiko joskus olla sellainen aika, että luottamus riittäisi yleisemmin muihinkin ratkaisumalleihin? Lisääkö jokin toimi luottamusta vai ei? Kuha kysyn.

Oppisopimus

”Oppisopimuksen uudistaminen ja laajentaminen parhaiden eurooppalaisten käytäntö- jen mukaan voisi olla eräs ratkaisu kohentamaan erityisesti niiden nuorten pääsyä hyvän työelämän alkuun, joille oppilaitosmainen koulutus ei sovi ”

Erinomainen lause ja täyttä asiaa! Olen kirjoittanut ja puhunut oppisopimuksen kehittämisen puolesta vuosia. Sillä saralla olisikin paljon tehtävää.

Yleissitovuus nyt- ja aina

En käy tässä blogissa läpi koko raporttia. Raapaisen vain pintaa. Mutta tämä lause ”pomppasi” erityisesti silmiini:

”Esimerkiksi tutkimusten mukaan yleissitovien työehtosopimusten seurauksena oleva palkkojen jäykkyys heikentää työllisyyttä erityisesti taantumissa (Villaneuva, 2015).

Veikkaan villisti, että tästä ollaan montakin mieltä. Suomessa yleissitovuus kun on pyhistä pyhin eikä siitä tunnuta haluttavan edes keskustella. Taas, minä tiedän mistä puhun. Jos edes ajattelin ministerinä ääneen sanaa Yleissitovuus , niin jopa oltiin kysymässä että olenko esittämässä yleissitovuuteen kajoamista. Ei Suomessa tästä voi puhua ilman tunteita, koska luottamus ei ole riittävällä tasolla. Se on musta-valkoista väittelyä joka ei johda mihinkään.

Lukusuositus

Tuo raportti oli mielenkiintoista luettavaa.. Kyse on siis raportista joka mm.kysyy onko Suomi enää Pohjoismaa?

Oli nyt sitten mitä mieltä tahansa, niin raportin eräiden johtopäätösten kanssa on vaikea olla eri mieltä. Suomi tarvitsee politiikkatoimia. Se tarvitsee niitä paljon ja se tarvitsee niitä nopeasti. Tätä olen itsekin peräänkuuluttanut ministeripestini jälkeen. En jälkiviisaana, vaan kokemusperäisesti. Pitää uskaltaa ja vaikka senkin uhalla, että oma palli heiluu.

Olen sitä mieltä, että jollei tiedosta sitä millaiset talkoot ja päätökset meillä on edessä, ei kannata hakeutua hallitusvastuuseen tulevaisuudessa. Ja jos tiedostaa tämän, niin kannattaa kertoa etukäteen kansalaisille suoraan mitä kaikkea on tulossa. Voi nimittäin muuten tulla ikäviä yllätyksiä- ja pettymyksiä.

Sipilän hallituksen kikyt ja muut sopeuttamistoimet olivat kevyt kenttäharjoitus siihen nähden mikä on edessä tulevina vuosina. Ai niin, tämä kaikki sillä edellytyksellä että velat on tarkoitus maksaa joskus pois ja velkaantuminen taittaa.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu