Alkaa tulemaan kiire

PMI Marin oli YLEn Ykkösaamun haastateltavana. Häneltä kysyttiin, oliko hän saanut etukäteen tietoa UPM:n suunnitellusta yt-neuvottelujen aloittamisesta ja hän vastasi ettei hän saanut etukäteen ilmoitusta asiasta.

En nyt sitten tiedä mistä tuo kertoo. Ei kai ole niin, että keskusteluyhteyttä ei ole? Ei voi olla niin.

Tapasin itse säännöllisesti työmarkkinaosapuolia. Sekä työnantajan että työntekijöiden edustajia. UPMn Jussi Pesosenkin moneen eri otteeseen. Koin nämä tapaamiset erittäin tärkeiksi. Ja monestakin syystä. Mutta yksi tärkeimmistä oli se, että siinä voi keskustella hankalistakin asioista ja suoraan. Ja koin, että näin myös tapahtui. Yhteydenpito on äärimmäisen tärkeätä.

Viime vaalikauden yksi kiistellyimmistä asioista oli kiky. Ja ihan ymmärrettävästi siinä oli kiistaa aiheuttaneita vaikutuksia. Erityisesti sen epäoikeudenmukaiseksi koettu vaikutus eri aloille, eritoten naisvaltaisille aloille. Se aiheutti myös erittäin suurta tyytymättömyyttä hallitukseen ja jännitettä työntekijäjärjestöjen suunnasta.

Harva kriitikko kuitenkaan muistaa syytä miksi kiky tarvittiin.

Suomen työllisyysaste oli alle 68%:n. Ja velkaannuimme vauhdilla. Olimme todella syvällä.

Yksi vaikuttavimmista toimista oli luoda ja tuoda usko siihen, että Suomen kustannuskilpailukyky paranee ja että tänne kannattaa investoida. Eli luoda uutta työtä. Kiky oli vain yksi toimenpide, mutta yksi merkittävimmistä Sipilän hallituksen työllisyystavoitteen nostamisessa tavoitteeseen eli 72%:iin. Kiky vaikutti ennen kaikkea vientiin ja Suomi jos mikä on riippuvainen viennistä. Mainittakoon vielä kerran se, että suuri osa uusista työpaikoista oli kokoaikaisia työpaikkoja.

Nyttemmin kikyt on neuvoteltu pois sopimuksista. Väännön jälkeen.

Mitäs nyt sitten tehdään? Onko kikyjen aika ohi?

En ota kantaa siihen minkä sisältöinen uusi kiky olisi, mutta olisi aivan posketonta kuvitella, että kiky oli kertaluonteinen, Sipilän hallituksen ihan ikioma tekele. Tai siis työmarkkinajärjestöjen kerran neuvottelema.

Elämme yhteisvaluutassa, eurossa. Kun devalvaatio ei ole enää käytössä, niin pitäisi tehdä sisäinen devalvaatio. Ja sepä onkin vaikeaa. Jopa tuskaisen vaikeaa. Ja silti, välttämätöntä.

Kun Suomi on niin riippuvainen viennistä, ei ole siis mitenkään yhdentekevää se miten vientialan yrityksemme kokevat Suomen investointikohteena ja sitä kautta työllistänä. Oli heidän näkökulmistaan nyt sitten mitä mieltä tahansa, niin ohittaa niitä ei voi.

(Lainaus, EK: Vuonna 2019 viennin arvo kohosi 6 % edellisvuodesta. Tavaroiden ja palveluiden viennin arvo oli 96 miljardia euroa ja viennin suhde bruttokansantuotteeseen nousi 40 prosenttiin.”)

Tässä vielä Findikaattori linkki https://findikaattori.fi/fi/33

Olen sitä mieltä, että edelläkin kerrotun perusteella Sipilän hallituksen aikana solmittu kustannuskilpailukykysopimus ei voi  jäädä ainutlaatuiseksi vaan sen kaltaisia toimia tarvitaan jatkossakin. Jos siis Suomi aikoo pärjätä, turvata työpaikkansa ja elää eurossa.

Jos näissä reunaehdoissa on jotain josta on eri mieltä, niin se toki sallittakoon. Mutta nyt ollaan EU:ssa ja eurossa ja se laittaa meidät jatkuvasti elämään niillä elementeillä jota on käytettävissä. Itse pitää uskaltaa ja osata tehdä. Ja se on aivan varmaa, että jos kaikkia yrittää miellyttää, niin ei hyvä heilu.

En väitä tätä helpoksi tieksi. Mutta näiden yt-uutisten keskellä kannattaisi toimia ajoissa. Tämä kun ei ole puoluepolitiikkaa vaan Suomen hoitamista. Min miälest.

Aikaa meillä ei ylettömästi ole. Sen vuoksi syksyn aikana, kannustan vahvasti hallitusta rohkeuteen. Meillä alkaa olemaan kiire.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu