Jokainen vuorollaan

Politiikka on kierrätystä. Samat ideat ja sanat nousevat esiin yhä uudelleen. Hieman toisella tavalla paketoituna, mutta kuitenkin.

Kulloinkin vallassa olevat tuntuvat toistavan samoja virheitä, joista he oppositiossa ollessaan ovat olleet perin närkästyneitä ja tuohtuneita.

Kuluneen viikon kohut ovat tästä hyvä esimerkki. Ulkoministeri Pekka Haavisto sai moitteet perustuslakivaliokunnalta ja hänen myös todettiin toimineen vastoin lakia.
Päätös: ”Edellä esitetyn mukaisesti perustuslakivaliokunta katsoo, että vaikka ulkoministeri Pekka Haaviston menettelyä muistutuksen kohteena olevassa asiassa (kohta 3) on pidettävä hallintolain ja ulkoasiainhallintolain vastaisena ja siten moitittavana, ei perustuslain 116 §:ssä ministerisyytteen nostamiselle asetettu korotettu syyksiluettavuusvaatimus (tahallisuus tai törkeä huolimattomuus) eikä ministerin virkavelvollisuuksien rikkomisen olennaisuusvaatimus kuitenkaan täyty asiassa. Perustuslakivaliokunnan mielestä edellytyksiä syytteen nostamiselle ei näin ollen ole.
Perustuslain 114 §:n 2 momentissa tarkoitettuna kannanottonaan perustuslakivaliokunta esittää, että ulkoministeri Pekka Haavisto ei ole kysymyksessä olevassa asiassa menetellyt virkatoimissaan perustuslain 116 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastaisesti.”

Edit. Tähän mietintöön vihreät jättivät oman vastalauseensa

On hyvä muistaa, että vuoden aikana PeV on joutunut käsittelemään myös kansanedustaja Juha Mäenpään puheita eduskunnan salissa.

Näin PeV päätti tuolloin:”Perustuslakivaliokunta esittää, että eduskunta päättää antaa suostumuksensa edustaja Mäenpään syytteeseen asettamiseen siitä rikoksesta, jota syyttämislupaa koskevassa pyynnössä tarkoitetaan.”

Tähän mietintöön jätettiin vastalause kokoomuksen ja perussuomalaisten puolesta.

Perustuslakivaliokunnan päätösehdotus: ”Perustuslakivaliokunta esittää, että eduskunta ei anna suostumustaan ed. Mäenpään syytteeseen asettamiseen siitä rikoksesta, jota syyttämislupaa koskevassa pyynnössä tarkoitetaan.”

Nämä kaksi erillistä tapausta kertovat ainakin sen, että sekä kansanedustajilla että ministereillä on korotettu kynnys joutua oikeudelliseen prosessiin. Oli kyse sitten virkatoimista tai sananvapaudesta.
PeV ei ole kuitenkaan tuomioistuin. Siltä on pyydetty suostumusta asettaa kansanedustaja syytteeseen. Se on todella korkean kynnyksen takana ja käytännössä, tässä tapauksessa, yksi eduskuntaryhmä pystyi(olisi pystynyt) estämään suostumuksen antamisen. Toki tukea tuli muulta oppositioltakin.

Ulkoministeri Haavisto sai puolestaan moitteet koska hänen todettiin toimineen vastoin kahta lakia, hallintolakia ja ulkoasianhallintolakia.

Haaviston osalta moni esittää, että hänen tulisi vetää johtopäätökset eli suomeksi erota tehtävästään ulkoministerinä.
Haaviston kohdalla PeV kuitenkin siis toteaa: perustuslain 116 §:ssä ministerisyytteen nostamiselle asetettu korotettu syyksiluettavuusvaatimus (tahallisuus tai törkeä huolimattomuus) eikä ministerin virkavelvollisuuksien rikkomisen olennaisuusvaatimus kuitenkaan täyty asiassa.”

Tätä korotettua vaatimusta ovat jotkut kritisoineet. Että miksi ministereillä on sellainen kun ei tavallisella kansalaisellakaan ole?

Olen ollut havaitsevinani kuitenkin sen, että tätä kritisoivat tahot eivät näe tätä korotettua kynnystä ongelmaksi silloin kun he puolustavat kansanedustajan oikeutta sananvapauteen.
Minulla ei ole kummastakaan asiasta riittävää tietoa, jotta voisin olla pontevasti jotain ehdotonta mieltä. Lainaan siis pokkana itseäni viisaampaa.
Niinpä kehoittaisin lukemaan Pekka Saurin erinomaisen blogin .

Sauri toteaa mm.näin: ” Edellytä omalta toiminnaltasi samoja moraalisia vaatimuksia kuin edellytät poliittisilta vastustajiltasi tai kilpailijoiltasi. Tulet havaitsemaan, että se on yllättävän vaikeaa. Mutta vuodet opettavat.” 

Jos siis Mäenpään kohdalla korotettu kynnys  on ok, niin eikö se sama päde Haavistoonkin? Ja päinvastoin.

On kokonaan eri asia se, että oliko kummankaan toiminta eettisesti tai moraalisesti kestävää. Siitä ei kuitenkaan ollut kyse kun PeV näitä asioita arvioi.
Ministeri toimii eduskunnan luottamuksen varassa. Ja sitä luottamusta joko on tai sitten sitä ei ole. Sen asian päättää vain ja ainoastaan eduskunta, tai tarkemmin ottaen sen enemmistö. Siihen on kaikkien tyytyminen. Jokainen vuorollaan edustaa tätä enemmistöä ja tänään sanotut asiat tulevat vastaan. Vuosien päästäkin. Se on hyvä muistaa kun valitsee omia sanojaan.

Viime kädessä se lopullinen ”tuomio” poliitikoille tulee vaalien kautta. Ja siitä tuomiosta ei voi valittaa.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu