”Me tehtäisiin toikin paremmin”

Politiikka se on semmoista niiku aaltoliikettä. Vuoroin ollaan hallitusvastuussa ja vuoroin oppositiossa. Ja aina kun ollaan oppositiossa, tehtäisiin kaikki asiat paremmin, nopeammin ja viisaammin kuin istuva hallitus kulloinkin tekee. Kun edellinen hallitus vaikkapa sopeuttaa eli leikkaa, tulee seuraaja ja ryhtyy vetämään politiikkaa toiseen laitaan. Eli ottaa velkaa ja jakaa. Siitä seuraa ja on seurannut jatkuva kierre, jota ei tunnuta saatavan poikki. Juu, minä tiedän: korona. Mutta ei sekään anna oikeutta olla tekemättä, eihän? Siis talouteen liittyviä päätöksiä.

Eikä sekään ole lainkaan harvinaista, että monen mielestä istuva hallitus on kaikkien aikojen surkein. Uudet vaalit pitäisi järjestää suurin piirtein heti kun edelliset on käyty. Semmoista se on. Mutta eihän Suomessa juuri hallitukset kaadu, ei nykyaikana. Voihan sekin teoriassa olla mahdollista, mutta tuikiharvinaista.

Mitä sitten voi odottaa jos oppositiossa ollessaan puolue X ajaa jotain teemaa ja asiaa noin niinkuin pääasiallisesti, jonkun mielestä ilman mitään muuta agendaa? Ja että kun se pääsee vastuuseen, se ryhtyy tekemään samaa hallituksessa, eikö niin. Mitäs jos se ei saakaan aikaiseksi tätä lupausta(tai sellaiseksi tulkittua). Mitä jos ei pystykään neuvottelemaan sellaista hallitusohjelmaa, joka kelpaisi mahdollisille kumppaneille? Sehän joutuu tekemään kompromisseja tai hallitusta ei synny. Jos sellainen kuitenkin syntyy, mutta se on hardcore-kannattajalle vesitetty versio linjasta, joku pettyy. Tai että puolueen ihmiset eivät oikein ymmärrä mitä kaikkea hallitusohjelma pitää sisällään ja kun sitä ryhdytään toteuttamaan, he ovatkin suu ymmyrkäisenä,  että mitä hittoa?
Mitä jos puolueen  koetaan pettävän äänestäjät tai sellaisiksi oletetut laajemminkin? No se häviää vaalit tai ne häviävät joiden syytä tämän ”petoksen” katsotaan olevan. Toisten luistelellessa taka-alalle, ”enhän minä mutta kun ne muut”. Tämä nyt ihan teoreettinen mielikuva vailla mitään viittauksia mihinkään…

Politiikka on raaka laji. Puoluepolitiikka varsinkin. Monesti arvostellaan ryhmäkuria. Vaikkeivat sitä kaikki tunnusta olevan olemassakaan, niin käytännössä rivistä lipeäminen aiheuttaisi suuria ongelmia ja varsinkin hallitusvastuussa joka perustuu enemmistöpäätöksiin. Sen turvin hallitus ajaa lakiesityksensä läpi.
On toki kunnioitettavaa se, että ”selkäranka” pitää ja että ”minua ei kukaan määrää miten äänestän”. Mutta jos jokainen toimisi näin itselle vaikeassa asiassa, mitä se tekisi enemmistön tukeen luottavalle hallitukselle? Sitä sopii pohtia.
Oppositiossa on aina enemmän tilaa olla ”omaa mieltänsä”, mutta hallituksessa en usko sitä kauaa katseltavan jos jotkut äänestelevät miten sattuu, aina kun tulee itselle hankala asia.

Demokratia ei ole täydellinen järjestelmä. Ryhmäkuri ei ole hyvä asia, mutta sillä on puolensa käytännön tasolla. Toki jos kykenee perustelemaan omat kantansa omilleen ennen äänestystä eikä ”yllätä” kaikkia äänestämällä porukkaa vastaan, se voi olla täysin sallittua, jos tätä sanaa tässä käytän. Lain mukaanhan (Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.) ei edustajaa voi pakottaa olemaan jotain mieltä. Se on juhlavaa ja faktaa, mutta käytäntö on usein realismia ja brutaalia sellaista. Piti siitä tai ei.

Olen huolissani demokratian tilasta. Jos annetaan sellainen kuva, että ”me muutamme kaiken ja meitä äänestämällä saatte jotain, jota ei edes osata kuvata”, eli kikkaillaan mielikuvilla, tuo se hirveän odotusarvon siihen hetkeen kun vastuu onkin omissa käsissä.

Kun realismi tulee vastaan ihan jokaiselle vastuupaikoilla, niin pettymys voi olla valtava kun ”ei tuokaan puolue tai ehdokas pitänyt sitä mitä lupasi tai siis antoi ymmärtää”.  Tuo pettymys voi olla joko syy passivoitumiseen tai pahimmassa tapauksessa se voi  antaa tekosyyn vääränlaiseen aktivoitumiseen, yhteiskuntarauhan kannalta.

Mitä tapahtuu jos usko politiikan kykyyn ratkaista arjen ongelmia katoaa? Tilalle tulee jotain muuta ja en usko sen olevan välttämättä parempi vaihtoehto kuin rikkinäiseksi haukuttu politiikka.

Se voi toki olla sitä jos pysytään asiallisissa toimintatavoissa, toisia kunnioittavassa keskustelussa ja kyvyssä tehdä kompromisseja.

Vaikkapa näin: Ihmisten sitouttaminen kysymällä heiltä heille tärkeistä asioista voi olla hyvä suunta. Mitä jos kysytään? Jos vaikka 75% vastaajista on jonkin asian kannalla ja loput jotain muuta, niin onko poliitikon velvoite olla tuon enemmistön kannalla? Jos vastaus on kyllä, niin miten se eroaa ryhmäkurista, jossa esim.eduskuntaryhmän enemmistö määrittelee ryhmän kannan ja edustajat sitoutuvat siihen?
Saattaisi olla varsin kova haaste kirjoittaa hallitusohjelmaa, jos ei etukäteen voisi luottaa siihen että ”perse kestää merivettä”.

Jos demokratiaan ei enää luoteta, saavat muut tavat toimia tilaa. Populismi on osa tätä kehitystä. Se ei ole vain paha asia vaan ilmentymä jostain. Pettymyksestä kenties. Populismia ei pidä väheksyä, koska kaikki puolueet ovat omalla tavallaan sellaisia, populistisia. Sävyerot ovat eri asia. Niitä on merkittävissä määrin.

Ns.trumpismi on mielestäni myös Suomessa. Eli sellainen tapa tehdä politiikkaa jossa faktat ovat vähintäänkin kyseenalaisia ja jossa ei välitetä siitä, että onko tämä edes likelläkään totta. Riittää kun ne uskovat joille sanoma on suunnattu.

Mutta tämäkään politiikan toimintatapa ei pääse karkuun sitä, että realismi tulee sillekin eteen. Jos ja kun silloin aletaan kiistämään, että enhän minä tätä tarkoittanut, asia on irrotettu yhteydestään tai sitten koko asiaa ei ole ollut olemassakaan. En todellakaan halua sellaista toimintatapaa Suomeen.

Demokratiaa ja kansalaisten osallistumista sekä osallistamista siihen on hyvä pyrkiä vahvistamaan. Yksi tapa tähän on ottaa heitä osaksi valmisteluprosessia kysymällä heidän näkemyksiään, toisaalta oikean tiedon levittäminen ja osaamisen sekä varsinkin ymmärryksen vahvistaminen siitä miten tämä yhteiskunta toimii ja mitkä ovat sen perustoja, fundamentteja. Mutta myös sen tunnustaminen ääneen ettei demokratiakaan voi täyttää ihan kaikkien toiveita ja haluja on mielestäni tärkeätä. Aina joku pettyy.
Se on kuitenkin ja kaikessa epätäydellisyydessäänkin mielestäni paras systeeemi meille suomalaisille ja siksi puolustamisen arvoinen. Se saa ja sen pitääkin kehittyä ajassa.

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu