Mitäs sitten kun tämä on ohitse?

On hyvin tunnettua, että jälkiviisaus on sitä suurinta viisautta. On helppoa todeta tehdyt virheet ja että ”minä olisin tehnyt toisin”. Kun seuraan keskustelua koronasta, sekä terveyden että talouden kannalta katsottuna, niin opettajia löytyy joka lähtöön. Sosiaalinen media on pullollaan asiantuntijoita tai sellaisiksi ilmoittautuneita. En väitä ettei siellä olisi myös oikeaa asiantuntemusta ja paneutumista asiaan, mutta sitten on myös opportunismia- tilanteen hyväksi käyttöä omaksi tai ajamansa asian eduksi. En kuitenkaan moiti kriittistä ajattelua, sille on paikkansa tässä ja nyt. Aina itse asiassa.

Näin lähestyn tätä asiaa omalta kantiltani. Vältän sosiaalisia kontakteja, käyn kaupassa vain kun se on välttämätöntä, pesen kädet joka käänteessä ja ennen kaikkea- pysyn kotona. En kuitenkaan koko päivää. Liikun ulkona jo koirien ulkoiluttamisen takia kolmasti päivässä, mutta myös siksi että ulkona, luonnossa liikkuminen on erinomainen tapa välttää seinähöperyys ja liikunta tekee hyvää. Siinä on minun seinätauluni.

Valtiovalta on päättänyt kovistakin toimista suojellakseen kansalaisia ja erityisesti heikoimpia. Tehdyistä ratkaisuista on väännetty peistä. Liian vähän, liian myöhään tai liian paljon, liian aikaisin. Riippuen siitä kuka sanoo ja miksi sanoo. Osa ei pidä koronaa kuin kausiflunssan tasoisena ja osalle tämä on kaikkien aikojen pahin pandemia. Marinin hallitus on tehnyt paljon ja aivan varmasti kritiikillekin on sijansa. Aina voidaan kritisoida tehtyjä toimia ja vaikkapa siitä viestimistä. Eikä se olekaan kaikilta osin mennyt todellakaan putkeen. Itse näen kuitenkin niin, että jälkipyykin paikka tulee vielä. Nyt on kaikki voimat koottava siihen, että taudin leviäminen saadaan pysäytettyä. Ja siihenhän hallitus on keskittynyt mielestäni erinomaisella tavalla.

Oli nyt mitä mieltä tahansa tehdyistä toimista tai niiden tarpeesta, niin talouteen tämä pandemia, tai itse asiassa siihen reagointi on tehnyt ja tulee tekemään valtavan aukon. Jopa kaikkien aikojen pahimman. Itse uskon, että emme edes tiedä vielä mitä kaikkea tästä seuraa. Tämä ennusteeni perustuu mutuun.

Koitan hieman pohtia sitä, että mitä tulee tapahtumaan kun joku päivä todetaan tilanteen olevan ohi ja alkaa palautuminen ”normaaliin”. Mikä on silloin ”uusi normaali?” Palaammeko me  siihen mihin jäimme? Vai joudummeko tai saammeko aloittaa tavallaan alusta?

Kun talous tulee joka tapauksessa sakkaamaan todella pahasti, niin siitä nousemiseksi en usko pelkästään vanhojen keinojen riittävän. Kirjoitin jo kauan ennen(esim. Yleissitovuus vai minimipalkka?/ 22.9 2019)  tätä korona-pandemiaa siitä, että päästäkseen 75% ja yli työllisyysasteessa, pitää kyetä sopimaan vaikeistakin asioista.Viimeisin tätä aihemaailmaa käsittelevä blogi on päivätty 17.2 2020

Viittasin tällä em. blogilla silloin mm.paikallisen sopimisen edistämiseen. Joka kerta kun tämä sana, paikallinen sopiminen, mainitaan, se ymmärretään kahdella tavalla. Vähintäänkin.

Toinen on se, että ”voihan nytkin sopia ja että aina voi sopia paremmin kuin nykyinen TES”.  Ja toinen taas kysyy:”Entäs jos halutaankin sopia huonommin kuin TES?” Väliaikaisesti ja yhdessä sopien. Ja kun huonot ajat on ohitse, palataan siihen missä oltiin. Käykö? Uskon, että tämä keskustelu tullaan käymään vielä monessa yrityksessä. Ja se vaatii LUOTTAMUSTA. Keskustelu siis. Jotta asiassa päästäisiin päätöksiin, se vaatii vielä enemmän. Eli vaikeusaste on noussut.

Tiedän, että on olemassa yrityksiä jossa on tehty ja sovittu asioita yhdessä, ”kertomatta niistä ulkopuolisille”. Miksi näin? Koska paikallisesti tunnetaan ja tiedetään tilanne paremmin kuin missään muualla. Eikö tällaiseen pidä suorastaan kannustaa? Mielestäni kyllä ja sitä me tulemme, toivon mukaan, näkemään. Jos siihen ei ole valmiutta, menetämme valtavasti yrityksiä ja työpaikkoja.

Suomalainen työmarkkinajärjestelmä perustuu sopimiseen, yhdessä sopimiseen. Jopa todella vaikeista asioista on historian saatossa kyetty sopimaan. Nyt tulemme sellaiseen tilanteeseen, että meidän pitää taas kerran kyetä osoittamaan sopimusyhteiskunnan voima. Taitaapa olla niin, että milloinkaan ennen, ei edes sotien jälkeen, ole ollut vastaavaa tilannetta. Sen vuoksi ja juuri siksi kuvaamaani tilanteeseen on valmistauduttava nyt. Moni asia jota olemme pitäneet saavutettuna etuna ja itsestään selvyytenä, ei ole sitä enää tämän kriisin myötä.

En pidä siitä, että tätä tilannetta pyritään käyttämään hyväksi edistämään kunkin omaa poliittista ideologiaa. Niille ideologioille ei ole paljoakaan tilaa jos ajamme tai joudumme ajamaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alas. Käsittääkseni korona ei paljoa puoluekantoja kysele.

Meillä kaikilla on tulevaisuudessa edessämme sellaiset haasteet, että niitä voisi verrata jopa sotakorvausten maksamiseen. Taitaa vaan olla tällä kerralla kyse vielä suuremmista summista ja haasteista. Siinä punnitaan, taas kerran, suomalaisen yhteiskunnan kyky sopia, tehdä päätöksiä ja panna ne toimeen.

Voimia kaikille ja pysykää mahdollisuuksien mukaan kotona!

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu