Puolueanalyysi- osa 2. PS

Jaaha, eduskuntapuolueita käsittelevässä spektaakkelissani on vuorossa  osa kaksi ja perussuomalaiset. Eduskuntavaalien 2019 kakkonen. Olen sattuneesta syystä kirjoittanut puolueesta paljon. Mutta koitan tällä kertaa pysytellä parhaan kykyni mukaan samassa kaavassa kuin aloitusblogissani. Vaikka onhan tämä kuin kirjoittaisi entisestä heilasta…

 

Historia

PS on 1995 perustettu, ”uusi puolue”. Alussa SMP:n perillinen ja sen konkurssiraunioille perustettu pienen ihmisen äänenkannattaja. Monta vuotta marginaalissa, kunnes…presidentinvaaleissa 2006  puolueen ehdokas Timo Soini sai yli 100000 ääntä ja 3,43 % annetuista äänistä. Sitä voisi pitää käännekohtana puolueen nousulle ja pidänkin. Populistipuolue puhtaimmillaan.

Nykyisyys

Puolue on ollut Jussi Halla-ahon puheenjohtajuudessa, tunnetusta kesästä 2017(jota olen käsitellyt ihan riittämiin). Aluksi kannatus gallupeissa oli alhaalla, johtuen hyvin pitkälle eduskuntaryhmän repeämisestä kahteen eri leiriin.

Nyttemmin, Halla-aho on saanut puolueen aseman vakiinnutettua. Eduskuntavaalit 2019 oli tästä erinomainen esimerkki. Itse en yllättynyt tuosta tuloksesta ja jos vaalit olisivat olleet viikkoa myöhemmin, olisi PS voittanut vaalit ja siitä olisi tullut hallituksen tunnustelijapuolue. En sano että pääministeripuolue, ihan tarkoituksella.

Miten perussuomalaisten politiikka sitten näyttäytyy? Kansanomaiselta, rosoiselta, sekoilulta, yksipuoliselta ja yhä enemmän eristäytyneeltä. Puolue on ajanut ja ajaa itseään ihan omaan karsinaansa, mutta se ei tunnu heitä haittaavan. Puolue saa kyllä julkisuutta mutta on tyytymätön siihen. Syy kohuille tuntuu aika usein olevan puolueellisessa mediassa. En ole aina tästä tulkinnasta eri mieltä, mutta aina kun shitti ropisee tuulettimeen, olisi ihan ensimmäiseksi syytä mennä peilin eteen. Sieltä voi löytyä useinkin vastaus jatkuviin kohuihin. Itse myös monesti pohdin sitä, miltä mahtaa  tuntua siitä asiallista politiikkaa tekevästä riviedustajasta, kun mikään hänen tekemisistään ei ylitä uutiskynnystä ja samaan aikaan ryhmäkaveri vetää itsensä otsikoihin ”rohkeilla” ulostuloillaan.

Puolueen linja on omalla tavallaan selkein kaikista puolueista. Ollaan jotain vastaan ja sanotaan se ääneen. Se puree tiettyyn äänestäjä-ja kannattajakuntaan kuin majava haapaan.

Some on oma maailmansa ja perussuomalaiset on somepuolue ja hallitsee sitä tehokkaammin kuin mikään muu puolue, paitsi että sisältö jättää todellakin toivomisen varaa. Nimittäin joidenkin perussuomalaisten toiminta ja ennen kaikkea käytös on…miten sen nyt sanoisi? No kiukuttelua joka suuntaan(no olipa understatement!) . Ja jopa sellaisilla sanoilla ja tavoilla, että on todella jännää nähdä miten sellainen vaikuttaa muiden asenteisiin näitä sananvapauden sotureita kohtaan. Sanotaan tämä nyt ihan suoraan: Jos sinä ensin vit*uilet neljä vuotta jollekin ja sitten tulee eteen tilanne jossa pitäisi rakentaa edes siedettävää yhteistyötä tämän vit*uilun kohteen kanssa, niin mikähän mahtaa olla vastareaktio? Tulee mieleeni, että onko tämä politiikan tekemisen tapa opittu Atlantin toiselta puolen? Se ei sovi sinne, ei se sovi Suomeen eikä se sovi minnekään, min miälest. Se on yksiselitteisesti huonoa käytöstä!

Ei eri mieltä oleminen voi olla pelkästään kiukuttelua ja toisen mielipiteen täydellistä dissaamista. Sen eri mieltä olemisen voi tehdä vakuuttavasti loukkaamatta toista. Tämä tuntuu olevan eräille perussuomalaisten poliitikoille aivan mahdotonta ymmärtää. He tuntuvat kuvittelevan  sen olevan merkki rohkeudesta, suorapuheisuudesta ja suoraselkäisyydestä. Ei. Se on merkki rohkeuden puutteesta kunnioittaa toisen mielipidettä ja on siten pelkästään loukkaavaa, ei mitään muuta. Ja heti kun syntyy vastareaktio, uhriudutaan. ”Iskä, toi kiusas minuu!” Rekyyli tulee aina jossain muodossa, siksi siltojen polttelu on hölmöä. Politiikassa erityisesti.

Ennustus: Puolue lähtee tuleviin kuntavaaleihin erittäin hyvistä asemista. PS voi jopa voittaa kuntavaalit, jos se saa listansa riittävän kattavaksi. Se voi voittaa ne hyvin yksinkertaisella sanomalla. Vastustamalla EU-tukipakettia ja maahanmuuttoa. Enkä muista yhtään valtuuston kokousta jossa olisi päätetty polttoaineveroista.

Joku voisi ehkä sarkastisesti kysyä, että mitä hiton tekemistä noilla teemoilla on kuntavaalien kanssa. Siinähän kysyy ja vastaan, ei välttämättä yhtään mitään tekemistä. Mutta kun tuolla taktiikalla voi jokainen PS-listan ehdokas vastata äänestäjille turuilla toreilla kysymykseen:  Mistä raha kaikkeen? Muuta ei tarvitse osata. Se on populistista, simppeliä ja uppoaa satavarmasti sellaiseen määrään ihmisiä, että voitto voi hyvinkin tulla. Siihen kun vielä täräyttää loppukaneetiksi kuuluvalla äänellä, että Suomi takaisin!, niin johan on valtuustopaikka lähellä. Moni äänestää kuntavaaleissa kuin valtakunnallisessa vaalissa, eli jos on paikka näpäyttää jotakin puoluetta, se tehdään riippumatta siitä onko asia millään tavoin kunnallisen päätöksenteon alla. Ja se olisi hyvä muistaa kaikkien analyytikkojen kun ennustelevat kuntavaalien tuloksia. Voipi tulla ”yllätys”, taas kerran.

Ennustan kuitenkin, että PS on kuntavaalien kakkonen. Sekin olisi todella kova tulos, koska aikaisemmin juuri listojen ohuus eli muita suuria puolueita alhaisempi ehdokasmäärä on aiheuttanut eduskuntavaaleja heikomman tuloksen.

Tulevaisuus

Perussuomalaisten tulevaisuus näyttää hyvältä- ja ei niin hyvältä. No mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa? No sitä, että puolue on vakiinnuttanut Halla-ahon johdolla asemansa. Sen ohjelmat ja linja ovat aivan omanlaisiaan suomalaisessa poliittisessa kentässä. Siitä voi tykätä tai ei tykätä, mutta väritön se ei ole. Se on samalla sen vahvuus ja heikkous. Ajamalla itsensä tarkoituksellisesti? nurkkaan ja omaan kuplaan, se tekee itsensä yhä vaikeammin saavutettavaksi yhteistyölle muiden puolueiden kanssa.

Puolue on kuin lavatansseihin eksynyt poikamies, joka ei tanssi kenenkään kanssa ja jota ei haeta tanssimaan , mutta joka arvostelee railakkaasti muiden tanssisuoritusta.  Ja käy pöllipinon(koivua) takana hakemassa rohkaisua… Vitsi vitsi.

Tästä eristäytymisestä voi toki olla välittämättä ja ohittaa olankohautuksella, mutta väitän että jossain vaiheessa vannoutuneetkin kannattajat kysyvät muun muassa: Mitä te teette? Mitä olette saaneet aikaiseksi? Miten aiotte  ajaa tärkeitä asioita päätöksiksi? Miten sen meitin tienpätkän saisi kuntoon?

Ja siinä tullaan ongelmaan josta olen moneen kertaan kirjoittanut ja tuonut esille. Populistisen puolueen suurin uhka on vastuun kantaminen. Vastuu niistäkin päätöksistä jotka eivät ole puolueen oman linjan mukaisia, mutta jotka hallitusyhteistyössä ovat väistämättä edessä. Jos siis hallitus on tavoite.. miksei olisi. Ei kai kukaan loputtomiin  oppositiossa…

Jos ja näköjään kun PS jatkaa nyt ajamallaan linjalla, se tarkoittaa mielestäni sitä, että on asioita joista ei tehdä kompromisseja. Ja sitten on niitä joista voidaan ehkä kenties tehdä. Oletetaan nyt ihan satunnaisesti että kun maahanmuutto ja EU ovat näitä vihoviimeisiä syömähampaita, niin mistä muusta oltaisiin sitten valmiita keskusteluun ja yhteisen näkemyksen hakemiseen muiden puolueiden kanssa? Politiikka kun taitaa olla muutakin kuin edellä mainitut teemat.

Työllisyys ja yrittäminen? Mitä jos tästä saataisiin aikaiseksi yhteinen näkemys, jopa hallitusohjelmatasolle? Paikallista sopimista lisää? Millä ehdoilla? Entä yleissitovuus? Onko se kauppatavaraa?

Paljon kysymyksiä, joihin en ryhdy vastauksia arvailemaan. Mutta jos nyt hieman spekuloin, koska tämä on minun blogini. Halla-ahon PS oli tyytyväinen Sipilän hallituksen ohjelmaan. Se olisi siis käynyt hänelle, eikö niin? Siis kikyineen kaikkineen. Miten jokin sen tyylinen ohjelma sopisi nyt, tässä tilanteessa? Perussuomalaisten kannattajia on laidasta laitaan. On vasemmalta ja on oikealta, eikä näiden laitojen näkemykset todellakaan kohtaa kaikissa asioissa. Moni perussuomalainen suuttui kikystä.

Eikä se Putkosen Mattikaan loputtomiin voi  olla puolueen työmies. Kun Turtiainen erotettiin eduskuntaryhmästä, kerrottiin Ilta-Sanomissa näin: ”Turtiainen sanoo Ylelle joutuneensa puoluevirkailija Matti Putkosen mustalle listalle. Turtiaisen mukaan tämä on seurausta hänen yrittäjämyönteisestä politiikastaan.” Mielenkiintoista. Onko yrittäjämyönteisyys jotenkin huono asia? Tiedän oikein hyvin mihin Turtiainen viittaa, koska tätä samaa keskustelua käytiin silloin kun olin itse perussuomalaisten ryhmässä.

Halla-aho on todennut jotenkin niin, että on viisasta etsiä asioita jotka yhdistävät perussuomalaisia eikä niitä jotka hajoittavat. Se on viisasta ja onnistuu oppositiosta käsin erittäin hyvin. Mutta totuuden paikka tulee eteen siinä vaiheessa jos PS uskaltautuu hallitusvastuuseen. Aivan kuten Soinin johtama puolue, joutuu Halla-ahon(tai jonkun muun) johtama puolue siinä viimeiseen tulikokeeseensa. Kestääkö se vastuun koko hallituskauden ajan, kestääkö eduskuntaryhmä ja ennen kaikkea kestääkö se äänestäjien antaman palautteen. Tai jopa pettymykset, jotka koetaan vaalilupausten pettämisenä. Hallituksessa kun ei voi enää ”valikoida” vaan siellä pitää löytää, no niin, kompromissi. Sana jota tässä toistan taas kerran. Toki eihän hallitus ole mikään vankila, sieltä pääsee pois jos homma ei pelitä. Mutta sitä se sitten on, jos sinne menee. Siellä joko ollaan tai ei olla.

Kerran on koitettu sitä lajia, se päättyi kannatuksen dramaattiseen laskuun ja lopulta eduskuntaryhmän hajoamiseen. Aika usein historia toistaa itseään. PS voi mennä hallitusvastuuseen jatkossakin, varsinkin jos voittaa eduskuntavaalit ja pääsee asettelemään askelmerkit.  Se on täysin mahdollista. Kysymys kuuluukin silloin, kuka tai ketkä lähtevät kaveriksi? Juu, sen varaan voi aina laskea, että hallitukseen löytyy aina menijöitä, mutta mitäs jos ei löydykään? Ne arvopohjat, ne arvopohjat.

Kuinka kauan Jussi Halla-aho jatkaa puolueen puheenjohtajana? En tietenkään osaa vastata. Ei kuitenkaan niin kauaa kuin Timo Soini, oletan. Kuka siis jatkaisi siitä? Olen kirjassani veikannut naista tähän tehtävään ja veikkaan niin nytkin. Purra, Riikka Purra. (juu olen katsellut Bondeja)

Kun ajankohtaisohjelmiin ei voi joka kerta pyytää Halla-ahoa, on muidenkin kyettävä kertomaan mitä mieltä puolue on. Siinä näkyy eräs PS:n ongelma, min miälest. Heillä ei ole riittävästi esillä yleispoliitikkoja tai osaajia sellaiseen debattiin, jossa oikeasti puhutaan asiasta ja pyritään ratkomaan ongelmia. Puolueen asiaosaaminen näyttäytyy tämän vuoksi ohuelle. Se voisi parantua jos  ryhmän asiapoliitikoille annettaisiin tilaa ja mahdollisuuksia. Tiedän siellä olevan osaavia ihmisiä. Puolueen kannattaisi laajentaa kärkeään. Tässä suhteessa heillä on sama ongelma kuin Timo Soinin aikana, jolloin Soinin odotettiin kertovan puolueen kannan kaikkeen, ihan kaikkeen. Nyt Halla-aho, vaikka johtaakin eri tavalla, on esiintynyt niin hyvin keskusteluissa, että hänestä on tullut ”korvaamaton”. Muista ei ole samaan, vielä ainakaan. En tarkoita, että pitäisi matkia Halla-ahoa, mutta sanavalmius ja kompetenssi on monella aika ohut. Noin rakentavasti sanottuna.

Perussuomalaisen puolueen tulevaisuus on vaikea ja veikeä veikattava. Se saa äänensä ja on aina saanut äänensä jonkin asian vastustamisesta. Se on erottunut muista olemalla kriittinen ja kun se ei enää riittänyt, puoluetta on viety yhä syvemmälle, vastaan olemisen linjalle. Kuinka kauan tämä puree äänestäjiin ja kuinka kauan pelkkä vastustaminen riittää?

PS on muuttanut ja muuttaa suomalaista politiikan kenttää ennen kaikkea kyseenalaistamalla perinteisen oikeisto-vasemmistojakolinjan. Se ei mahdu noihin määritelmiin ja on siksi erittäin hankala sijoittaa polittiseen kenttään. Se on ”pakkosijoitettuna” eduskunnan oikeaan laitaan, mutta sen kansanedustajista osa on mielestäni keskellä ja osin jopa  vasemmalla. Osa taas oikealla. Se on konservatiivinen puolue ja vastavoima liberaaleille liikkeille. Ainoa, joka pystyy haastamaan kaikki muut siksi että se on oikeasti jotain mieltä. Sillä tiellä sillä on tulevaisuus, mutta vasta hallitusvastuu punnitsee sen kestävyyden. Sitä odotellessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu