Puolueanalyysi- osa 3. Kokoomus

Eduskuntapuolueita käsittelevän juttusarjani seuraava potilas on Kansallinen Kokoomus. Yksi vanhoista puolueista. Viime eduskuntavaalien kolmas ja 38 kansanedustajan puolue.

Historiaa

Puolue on perustettu yli 100 vuotta sitten, joten sitä voi todellakin kutsua vanhaksi puolueeksi. Se on lisäksi ollut ja on presidenttipuolue. Tai sen ehdokas on sellaiseksi valittu. Kypäräpäinen pappi on itselleni jäänyt mieleen Karin pilakuvista. Aika hyvin tuo on kuvannut puoluetta. Koti-uskonto ja isänmaa. Kokoomus on ollut hallitusvastuussa nykyaikana vuodesta 1987 vuoteen 2003 huhtikuuhun. Sittemmin, Vanhasen 2.hallituksessa 19.4 2007 – 22.6 2010, Kiviniemen hallituksessa 2010- 22.6 2011 ja lopulta vuodesta 2011- 29.5 2015 pääministeripuolueena. Sipilän hallituksessa 29.5 2015- 6.6 2019 Kokoomus oli myös mukana kuten varmaan moni muistaa. Miä ainakin.

 

 

Nykyisyys

Ehkä tähän kohtaan pieni henkilökohtainen muistikuva Kokoomuksesta hallituskumppanina. Olen kirjassani antanut puolueelle mm.määritelmän; ”raskas hallituskumppani”. Ässällä. Kokoomuksen kanssa sai vääntää monesti ja monesta asiasta. He eivät luovuta vaikka kokisivat hävinneensä ”taistelun”. He palaavat samaan asiaan yhä uudelleen, sitkeästi ja jopa ärsyttävyyteen saakka, pyrkimyksenään saattaa lopputulema heille mieleisemmäksi.  Kokoomus on tässä taitava. Se jaksaa vääntää ja neuvotella loputtomiin(vai mitä sanovat kaikki soteväännöissä mukana olleet?). He saivat itselleen todella mieluisan hallitusohjelman 2015, eihän sitä ole syytä kiistää. Mutta eivät hekään ihan kaikkea saaneet. Eikö todellakaan? Pari sanaa: Paikallinen sopiminen.

Kokoomusta johtaa Petteri Orpo. Ja hän johtaa puoluetta seuraavat kaksi vuotta, ainakin. Uusiksi varapuheenjohtajiksi valittiin Antti Häkkänen, Elina Lepomäki ja Anna-Kaisa Ikonen. Tunnen kaikki ja eniten olen tehnyt yhteistyötä Häkkäsen Antin kanssa. Vaihdoimmepa viestikapulaa oikeusministerin pestin osalta 2017.

Miltä Kokoomus sitten näyttää? Pitkästä aikaa puolue on oppositiossa. Pitkä hallitusvastuu on näkynyt sen otteissa. Varsinkin alku on ollut hakemista. Eikä Petteri Orpoa voi suurennuslasillakaan tarkasteltuna nähdä minään räksyttävänä oppositiopoliitikkona. Tietty räväkkyys puuttuu ja eihän sitä kannata väkisin pintaan punnertaa. Kokoomus hakee itseään oppositiossa ja sen suurin vastustaja on se itse ja perussuomalaiset. PS on opposition suurin puolue ja Kokoomus asemoi itseään suhteessa heihin. Tai sille se näyttää.

En usko, että Kokoomus edes pyrkisi tekemään samanoloista oppositiopolitiikkaa kuin PS. Eikä sen ohjelmat  tue tällaista näkemystä puhumattakaan suhteesta Euroopan Unioniin. Kokoomus on EU-myönteinen puolue ja se erottaa sen suuresti toisesta oppositiopuolueesta, perussuomalaisista.

Kokoomuksella on esittää vaihtoehtoja ja monet sen vaihtoehdoista sopisivat suoraan hallitusneuvottelujen pohjaksi. Heidän vaihtoehtonsa on helppoa lytätä, koska he uskaltavat puuttua nimenomaisesti rakenteellisiiin ongelmiin ja erilaisiin tulonsiirtoihin ja sanovat tämän ääneen. Kokoomuksen politiikka on tavallaan kovaa, mutta jos maan taloutta halutaan laittaa kuntoon, on Kokoomusta vaikea ohittaa. He ovat esittäneet keinoja työllisyyden nostamiseksi. Eikä nuo keinot ole aina todellakaan ”kivoja”, mutta ei toisaalta ole sekään ”kivaa”, että valtava joukko ihmisiä on kokonaan ilman työtä. Kokoomus ei pidä, käytetään nyt käsitettä tempputyöllistämisestä. Sen ideat ja ratkaisut ovat usein puuttumista työehtoihin ja erilaisiin tulonsiirtoihin. He puhuvat usein pysyvistä keinoista ja ovat tässä suhteessa ihan oikeassa. Työllisyys paranee monilla keinoilla mutta ennen kaikkea sillä, että yrityksille syntyy tarve ja kannuste palkata ihmisiä.

Heidän ”sokea pisteensä” on usein kuitenkin siinä, miten he näkevät yksittäisen  ihmisen selviävän näistä taloustalkoista. Ei ollut kuulkaas mikään läpihuutojuttu saada ”Lex Lindström” neuvoteltua viime vaalikaudella. Puhumattakaan siitä, että se saatin aikaiseksi kahdesti. Nimenomaisesti Kokoomus oli tässä se, jonka kanssa piti neuvotella. Heidän huolensa liittyi siihen, että annetaanko tällaisella eläketukipäätöksellä ”väärä signaali” samaan aikaan kun puhutaan siitä että ihmisten pitäisi jatkaa työelämässä yhä pidempään. Sinänsä ihan ymmärrettävä kysymys, mutta fakta on se, ettei yli kymmenen vuotta työttömänä olleet yli 60-vuotiaat eivät käytännössä työllisty millään keinolla. Kaikista ei ole avoimille työmarkkinoille vaikka tekisimme mitä tahansa. Tämä olisi kaikkien puolueiden hyvä tunnustaa, Kokoomuksenkin. Ja jos tunnustavat, nuo ihmiset tulisi siirtää sosiaalipalvelujen piiriin, ei työllisyyspalvelujen.

Myöskin se slogan, että työ kuin työ on tärkeätä, ei ole mielestäni niin yksioikoista. Palkka ja sitä kautta saatava toimeentulo on ihmisille tärkeä asia. Suhtauminen halpatyöhön on myös haasteellista kokoomuslaisille. He kannattavat työperäistä maahanmuuttoa, mutta olisi ehkä reilua sanoa miksi. Tarkoitan tällä sen sanomista ääneen, että jos heikosti palkattu työ( edes TES:n mukainen) ei houkuttele suomalaisia, niin sen oletetaan houkuttelevan maahanmuuttajia.  No, Juhana Vartiaiselle on tässä yhteydessä pakko antaa tunnustusta, hän ei kiertele eikä kaartele vaan sanoo suoraan. Moni kokee että liiankin suoraan.

Kun taloutta laitetaan kuntoon heidän(Kok) ohjelmillaan on niissä suuri vaara, että moni putoaa kelkasta. Kokoomus puhuu usein  kannustamisesta ja kannusteista (pl.Vartiainen), kun kyse tosiasiallisesti on patistamisesta. Tämäkin olisi hyvä sanoa ääneen, koska kiertoilmaisut ärsyttävät ihmisiä. Se oli muuten syy, miksi itse puhuin suoraan ja suomeksi…koska kiertely ärsytti itseänikin.

Toinen asia joka heillä on vaikea hahmottaa on ay-liike ja sen mahdolliset reaktiot työmarkkinakysymyksiin ja työlainsäädäntöön. Kun nyt ja viime vuodet on puhuttu posket punaisina siitä kuinka paikallista sopimista pitäisi edistää, se tökkää aina kahteen aivan erilaiseen näkemykseen.

Ay-liike ja nykyinen hallitus ei halua suin surminkaan sitä, että paikallisesta sopimisesta säädettäisiin lakiteitse vaan vain tes-teitse.Tämähän on kirjattu hallitusohjelmatasolle. Eli eihän se faktisesti etene mihinkään. Pidän tuota kirjausta siksi melko tyhjänä tauluna. Siinähän todetaan vain olemassa oleva tilanne. ”Saa sopia, mutta näillä ehdoilla”.

Ja Kokoomus ja EK sekä SY taas ovat ns.lakitien kannalla. Kokoomus on esittänyt  tuoreen lakialoitteen paikallisen sopimisen edistämiseksi- lakiteitse.

Väitän, että tätä ay-kulmaa ei vieläkään ymmärretä Kokoomuksessa täysin ja jos ymmärretään, se ei ole siitä niin huolestunut kuin ehkä pitäisi olla. Puuttuminen yleissitovaan sopimiseen tätä kautta, siis ay-liikkeelle pyhimmästä pyhimpään, on heille monumentaalisen tärkeä asia.    Ei siis mikään jonninjoutava sivuseikka.

Kokoomus ei näkemykseni mukaan koe, että tämän kaltainen puuttuminen yleissitovuuteen  olisi mikään fundamentti tai niin suuri asia, että se aiheuttaisi mitään muuta kuin korkeintaan ”pari torilla tavataan”- tapahtumaa ja sitten se olisi siinä. Minä en taas usko että se jäisi muutamaan mielenosoitukseen.

Ay-liikkeen suhtaumisesta voi olla eri mieltä ja sitä voi ihmetellä ja äimistellä vaikka kuinka mutta se on niin. Ja jos on jotain mitä tämä maa ei tarvitse, niin se on työtaisteluja, mielenosoituksia ja epäjärjestystä. En kehoita mittelemään voimia. Täytyy löytyä muu tie. Enkä väitä tätä helpoksi ja lyhyeksi savotaksi.

Paikallinen sopiminen on pattitilanteessa mm. siksi, että a) ei puhuta suoraan ja suomeksi mitä siltä halutaan b) jänkätään siitä, että nytkin voi sopia paremmin kuin TES ja c) mikä olisi se asia, joka olisi vastaantulo lakiteitse tehtävälle sopimiselle? Irtisanomissuojan vahvistaminen? Ei mikään? No ei se silloin etene ilman helvetillistä rytinää.

Jos toisen osapuolen oletetaan tulevan vastaan heille näin merkittävässä asiassa, niin mikä on sitoutumisen taso toiselta puolen? Voisiko asia liikkua jos vaakakuppiin laitettaisiin yhtä painavaa tavaraa? Miä vaan kysyn. Jos Kokoomus ajattelee, että vaakakupin toiselle puolelle ei tarvitse laittaa yhtään mitään, se on mielestäni yksiselitteisesti riidan haastamista. Kannattaisi oikeasti pohtia tätäkin puolta vaikkei se ehkä puolueelle ole helppoa.

Jos paikallista sopimista halutaan käyttää keinona alittaa TES:n mukaiset työehdot ja ”pakottaa” ihmiset ottamaan tuollailla ehdoilla työtä vastaan leikkaamalla samaan aikaan sosiaalietuja, on se juuri se ongelma jonka vuoksi moni epäilee paikallisen sopimisen todellisia motiiveja. Sen vuoksi kirjaus siitä, että TES on aina perälauta, olisi tärkeä. Ja sitähän esim. SY on esittänyt.

Jos samaan aikaan ollaan ajamassa TES-järjestelmää kokonaan alas ja lakitietä paikalliseen sopimiseen, en ihmettele palkansaajajärjestöjen vastustusta lainkaan. En  ota tässä kantaa kumpaankaan vaan siihen, että missä näen ongelman ytimen. Poteroasetelmassa ollaan. Taitava on se puolue joka osaa luovia tuosta asetelmasta ylös ja siihen olisi Kokoomuksella erinomainen tilaisuus, jos puolue on mukana kirjoittamassa seuraavaa hallitusohjelmaa. Kannustan hakemaan tasapainoa jollakin kuvailemallani tavalla.

Tulevaisuus

Kokoomuksella on edessään hyvä tulevaisuus, uskon. Heillä on tukku lupaavia ja osaavia poliitikkoja.Mykkänen, Häkkänen, Lepomäki, Ikonen, Talvitie, Rydman muutaman mainitakseni.

Itse näen näissä nimissä erityisen paljon potentiaalia, vaikka en kaikista asioista olekaan aina samaa mieltä. Lepomäkeä pidän todella kovan luokan osaajana talouspoliitikassa ja Häkkänen taas on erittäin selkeä esiintyjä, yleispoliitikko. Jompi kumpi on tuleva Kokoomuksen puheenjohtaja ja ehkä joskus, pääministeri.

Ehkä puolue kuitenkin tarvitsisi jonkinlaisen annoksen diplomatian taitoja ja eri mieltä olevien ymmärrystä. Kokoomus voi nimittäin olla seuraavassa hallituksessa mukana. Hallituspohja voi hyvinkin olla oikeistolainen.  Paljon riippuu siitä, missä asioissa se on itse valmis tulemaan vastaan. Suuri kysymys on puolueen suhde perussuomalaisiin. Onko sillä valmiutta tulla vastaan perussuomalaisia ja kuinka merkittävissä määrin? Ja toki myös päinvastoin. Uskon nimittäin, että talous-ja työllisyyskysymyksissä Halla-ahon PS ja Kokoomus voivat löytää paljonkin yhteistä. Ehkä KD on toinen puolue jonka kanssa voisi löytyä yhteistä näkemystä tästä teemasta.

EU on kipupiste nimenomaan PS:n suuntaan. Ehkä jopa suurempi kuin maahanmuutto. Oletteko muuten huomanneet, että Halla-aholta  on penätty viime aikoina ihan samaa asiaa kuin Soinilta aikanaan? Ajatteko EU-eroa? Jos Halla-aho vastaa että ”kyllä ajamme”, niin eiköhän se sulje ovet…kannattaa siis miettiä mitä sanoo. Jos ylipäätään tavoittelee hallitusvastuuta. Vaalikentillä voi joku ehdokas uhota EU-erolla, mutta puolueen puheenjohtajan on ajateltava kokonaisuutta.

Politiikkaa on nykyisin äärimmäisen vaikeata ennustaa. Sellaiset vaihtoehdot, joita ei juuri kukaan ole nähnyt mahdolliseksi, voivatkin olla yhtäkkiä täysin totta. Miten esim. SDP ja Kokoomus voisivat löytää toisensa hallitusyhteistyössä? Onko se täysin pois suljettua? Tällä hetkellä se tuntuu täysin mahdottomalta tai ainakin vaikealta. Tämä voi olla syy sille, että perinteisen porvarihallituksen mtodennäköisyys kasvaa. Kokoomus, Keskusta, PS ja KD voisivat tulla silloin kyseeseen. Ei se helppoa ole, mutta aina on Suomessa saatu hallitus aikaiseksi.

Lopuksi ennustus: Veikkaan, että Kokoomus voittaa tulevat kuntavaalit. Perustelen sitä sillä, että se todennäköisesti saa riittävän kattavat listat koko maahan ja nojaan myös siihen faktaan, että Kokoomus on suuri puolue suurimmissa kaupungeissamme. Helsingin rooli on erityisen tärkeä ja siellä Kokoomus tullee pärjäämään hyvin. Ja tämä ratkaisee kisan suurimmasta kuntapuolueesta Kokoomuksen hyväksi. Min miälest.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu