Puolueanalyysi- osa 4. Keskusta

 

Sarja eduskuntapuolueista lähestyy puolta väliä ja neljäntenä on vuorossa oikein vanha puolue- Keskusta. Kuten Kokoomuksesta, on minulla tietenkin kokemusta myös Keskustasta siitä millaista oli yhteistyö hallituksessa. Vanha sanontahan kuuluu, että ”Kepu pettää aina”, mutta eihän se pidä paikkaansa. Ei Kepu aina petä.

Minulle jäi  positiivinen kokemus keskustalaisista toimijoista. En vain malttanut olla aloittamatta tuolla.

Historiasta

Alunperin Maalaisliiton nimellä, vuonna 1906 perustettu puulaaki. Yhtä vanha tai siis samaa vuosikertaa kun naisten äänioikeus Suomessa. Erityisesti maaseudun ja maanviljelijöiden asiaa ajava puolue, ainakin alkuvuosina, sittemmin yleispuolue. Samalla tavalla kuin SDP ja SAK sopivat pussauskoppiin, niin Keskusta ja MTK kuuluvat sinne, jos tällainen leikinlasku(tosissaan minä olen) sallitaan. Keskusta on historian saatossa ollut hallituksessa niin monta kertaa, että en viitsi edes laskea. Ja on se siellä nytkin. Siitä ajattelin sanasen sanoa.

 

Nykyisyys

Miltä nyky-Keskusta sitten näyttäytyy? Viime hallituskauden osalta lienee viisasta että en hirveästi ryhdy analysoimaan sitä enempää tässä yhteydessä(kirjassani olen sen jo tehnyt). Joka tapauksessa lopputulos tuon kauden jälkeen oli se, että Keskusta sai jäätävän tuloksen 2019 eduskuntavaaleissa. 18 edustajan pudotus oli kamala tulos katseli sitä nyt sitten vaikka millaisten lasien läpi. Suomea laitettiin kuntoon ja siitä maksettiin kova poliittinen hinta.

Tuollaisen tuloksen pohjalta on tavattu ajatella, että ainoa paikka puolueelle on oppositio. Niin ajatteli moni ja minä myös. Mutta mitä vielä. Syntyi tilanne, jossa maahan ei olisi saatu, hallitustunnustelija Antti Rinteen johdolla, aikaiseksi hallitusta, jolla on eduskunnassa enemmistö. Syy tähän johtui min miälest siitä, että sekä PS että Kokoomus olivat puolueina demareille ihan no go, ja ehkä hieman toisinkin päin. Niinpä demarien piti saada vokoteltua Keskusta mukaan.

Koska politiikka on näinä päivinä, no varmaan aiemminkin ollut, kaoottista ja jopa epäloogista, voi tapahtua ihan mitä vaan. Ja tapahtui niinä päivinä, että Keskusta tunsi kutsun liian houkuttelevana ja lähti kuin lähtikin mukaan hallituksen muodostamiseen. Neuvottelut johtivat sellaiseen hallitusohjelmaan, että puolueen päättävät elimet hyväksyivät puolueen mukaan Rinteen hallitukseen. Kaikki tämä siis vaaleissa kärsityn rökäletappion jälkeen. No jokainen toki käsittää sen, ettei hallitusta olisi syntynyt ilman Keskustaa. Ja että Keskusta tajusi tämän myös, tietenkin. Oli pelin paikka. Tosin erikoista oli se, että hallitusneuvottelujen aikaan puheenjohtajana oli edellinen pääministeri Juha Sipilä, joka veti hallitusneuvottelut ja lähti sitten telakalle. Tai siis riviedustajaksi. Neuvoteltuaan ensin Keskustan näköisen hallitusohjelman.

Nyt on sitten taivallettu noin puolitoista vuotta yhdessä, ensin Rinteen vetämässä ja nyt Marinin johtamassa hallituksessa. On saatu Keskustan näköinen hallitusohjelma ja asioita on viety eteenpäin…mutta. Onko harjoitettu politiikka oikeasti sitä mitä keskustalaiset odottavat omiltaan? EN miä tiiä…se on keskustalaisten käsissä.

Gallupit, nuo hitsin penteleet, näyttävät jatkuvasti jäätäviä lukemia  Keskustalle, se on kylmä totuus. Puheenjohtajaksi Juha Sipilän jälkeen Kouvolassa(toim.huom.) valittu Katri Kulmuni joutuikin erikoiseen tilanteeseen. Ei yhden yhtä vaalia  käyty hänen johdollaan kun puheenjohtaja vaihdettiin haastajaan. Annika Saarikko tuli, haastoi ja voitti. Saarikon johdolla Keskusta menee kuntavaaleihin. Se kuuluista sokea Reettakin näki, ettei istuvan puheenjohtajan haastaminen ollut kaikkien mieleen. Kaikkein vähiten istuvan puheenjohtajan. Ja tähän väliin sopiva kevennys

Keskusta on paljon, mutta ennen kaikkea se on kuntapuolue. Sillä on valtaa Suomen kunnissa, monissa sillä on ns.yksinkertainen enemmistö. (Toim.huom.Eli siis enemmän kuin puolet valtuutetuista)

Nyt ollaan tilanteessa, jossa tuo asema on todellakin uhattuna. Eivät ihmiset toimi niin, että kuntavaaleissa äänestettäisiin vain kunnan asioista. Jos valtakunnan politiikassa koetaan olevan kiukuttelun ja näpäytyksen paikka, niin se näpäytys tulee aivan varmasti. Tämän takia ennustan Keskustalle ikäviä aikoja. Se menettänee äänestäjiä erityisesti perussuomalaisille, ainakin niissä kunnissa missä perussuomalaisilla on uskottavia ehdokkaita. Moni äänestäjä tullee ”kostamaan” Keskustalle sen, että se meni nykyiseen hallitukseen.  Jokaisessa hallituksessa tuntuu olevan joku puolue, joka saa maksaa kovimman hinnan. Keskusta tosin maksoi 2019 vasta toiseksi kovimman hinnan olostaan pääministeripuolueena. Meitin poppoo otti turpaansa niin että paikat lähti…eduskunnasta.

Tietyllä tapaa näen Sinisten ja Keskustan tilanteissa yhtymäkohtia. Kannetaan vastuuta ja pyritään vakuuttamaan äänestäjät maan asioiden hoitamisen tärkeydestä, vastuun kantamisesta ja siitä, että saadaan omia tavoitteita läpi. Se voi hyvinkin olla niin, että mutta eihän politiikka ole pelkkää julistamista omista saavutuksista. Jos joku asia halutaan nähdä tietyllä tavalla, se yleensä nähdään niin. Politiikassa on niin, että jos joku näyttää joltakin, se usein myös on niin. Ja se ei selittelemällä muuksi muutu. Voin sanoa näin koska on kokemusta, nimittäin. Tahdon siis sanoa sitä, että vakuuttelut omista saavutuksista eivät aina tavoita kohdettaan. Ei vaikka tiedottaisit kuin Mikko Kärnä- tiedote päivässä, parhaassa kaksi.

Toisaalta, Keskustaa on oltu hautaamassa monen monta kertaa sen yli satavuotisen historian aikana. Ja AINA se on noussut tuhkasta kuin… foliopaperi. En siis liity siihen joukkoon joka aliarvioi Keskustan voiman. Sen voima on sen jäsenistö ja kenttä. Ehkä enemmän kuin missään muussa puolueessa.

 

Tulevaisuus

Keskusta, kuten olen tuossa väkevästi(just joo) todistanut, on puolue joka nousee aina murheen alhoista ja surun suosta. Ja suuren haasteen edessä se on taas kerran. Puolueella on paljon selitetttävää peruskannattajilleen, kun ensin mentiin porvarihallituksessa neljä vuotta, Suomi kuntoon-teemalla ja sitten lähdettiin puna-vihreään hallitukseen mukaan laittaamaan Suomea epä…anteeksi, vielä parempaan kuntoon. Suunnanvaihto ei olisi voinut olla juuri suurempi. Tässä vauhdissa se Pihtiputaan mummo voi tippua potkukelkan kyydistä tätä ihmetellessään.

Annika Saarikko on erittäin lahjakas poliitikko. Olen hänen tekemisiään saanut seurata hallituksesta käsin ja pidän hänen tavastaan esiintyä ja tuoda omaa sanomaansa esille. Median hän hallitsee. Mutta mihin suuntaan hän aikoo puoluetta viedä? Millainen on Saarikon keskusta? Liberaali? Konservatiivinen, ainakin joissain asioissa? Löytääkö hän yhdessä muun puoluejohdon kanssa tasapainon, uskottavan tasapainon? Nouseeko Keskusta Saarikon johdolla? Värähtää, mutta ei nouse, koska hallitusvastuu. Se nousee vasta kun se saa olla sitä mitä se oikeasti haluaa olla, eikä sen tarvitse pidätellä itseään.  Min miälest se menee näin.

Uskon, että Saarikko ei lähde hippasille perussuomalaisten kanssa, eikä kannattaisikaan. Niinpä osa Keskustan kannattajista on siirtynyt tai siirtymässä perussuomalaisten kelkkaan, toistaiseksi. Ja tässä sanassa ”toistaiseksi” on Keskustankin toivo ja samalla myös haaste, ainakin osin. Yhä useampi ihminen ei ole enää pysyvä äänestäjä, vaan liikkuva. Hän äänestää jos katsoo puolueen ja/tai sen ehdokkaan tarjoavan vastauksia ja ratkaisuja. Nuo ratkaisut pitää lisäksi kyetä sanoittamaan ymmärrettävään muotoon ja sen Saarikko osaa tehdä. Äänestäjä voi tulla myös takaisin, kunhan usko palautuu.

Tämän hallituskauden kohtalon kysymys Keskustalle on se, että näyttäytyykö se vain tukipuolueena vai jonain muuna? Tuo mitä tuossa aluksi kirjoitin kannattaa ottaa todesta. Moni asia on sitä miltä se näyttää. Eikä sitä muuksi muuteta toistamalla muuta. Ihmisten tulee kokea omassa elämässään se, että hallituksessa on puolue nimeltä Keskusta. Enkä tarkoita nyt vain syntipukin roolia.

Keskusta jatkanee hallituksessa työllisyystoimien vaatimista ja nimenomaan rakenteellisten uudistusten osalta. Tuore US:n uutinen kertoo Keskustan vaativan mm. paikallisen sopimisen edistämistä parhaillaan menossa olevassa budjettiriihessä. No, olen oman näkemykseni tämän haasteista kertonutkin. Työllisyystoimista ovat esillä tuon uutisen mukaan myös eläkeputken poistaminen ja työvoimapalvelujen lisääminen. Ensimmäinen on ikäväksi koettu toimenpide.

Kun hallituksessa on sekä Vihreät että Vasemmistoliitto, niin on selvää että näille puolueille ilmastokysymykset ovat tärkeitä. Kuinka tärkeitä?

Päästökauppakompensaatio. Mitä sille tapahtuu ja mitä siitä seuraisi? Jos siihen nimittäin puututaan, olen aivan varma että siitä seuraa jotain ja se jotain ei ole työllisyyden kannalta välttämättä hyvää. Se nyt on niin, että vaikka kuinka muuta puhutaan, niin moni tärkeä asia on vastakkain. Pitää siis tehdä valintoja.

EU-Elvytyspaketin selittäminen Keskustan omalle äänestäjäkunnalle vaatii vähintään Annika Saarikon puhelahjat. Onnea vaan tähän koitokseen. Oman eduskuntaryhmän kanssakin lienee haasteita.

Tuo kaikki saattaa johtaa siihen, että taas kerran jostakin puolueesta tulee se syntipukki jos ja kun mahdolliset toimet koetaan ikäviksi. Silloin kysytään kanttia. Ajaako puolue hallituksessa Suomen etua vai puolueen etua? Vastauksen pitäisi olla täysin selvää. Noissa tilanteissa punnitaan valtiohoitajapuolue. Noihin tilanteisiin pitäisi ihan kaikkien puolueiden joutua vuorollaan. Se tekee nöyräksi, oikealla tavalla. Ja on mitä parhain lääke yltiöpopulismille. Mutta polittinen hinta voi olla todella kova- vaalitappio.

Annan neuvon, jota Keskusta ei minulta pyydä ja jota se ei tarvitse. Annan sen siitä huolimatta, koska symppaan Keskustaa jollain kummallisella tavalla.

Älkää unohtako juurianne ja kuunnelkaa omaa porukkaanne. Nöyrästi. Hallitustyössä ja -kiireessä voi nimittäin käydä niin, että olennainen unohtuu. Suomen kuntoon laittamisen ja ”maailman pelastamisen” ohessa on hyvä käydä, aika ajoin, hakemassa neuvoja kentän ihmisiltä. Tietty juurevuus ja rosoisuus antaa katu-uskottavuutta. Ja suosiota, jota jokainen puolue ja poliitikko tavoittelevat.

Ennustan, että Keskustaa rangaistaan vastuun kantamisesta ja ennen kaikkea hallitukseen menemisestä ja sen muodostamisen mahdollistamisesta. Nimenomaan tämän värisen hallituksen. Se häviää tämän vuoksi kuntavaalit, ollen 4. suurin puolue ja Keskustan ollessa kyseessä se on vasta neljäs.

Uskon, että Keskusta kuitenkin selviää, tästäkin. Ja varsinkin kun sille jossain vaiheessa selviää, mitä se haluaa olla tulevaisuudessa. Mutta tämä vaatii ehkä muutaman vuoden taukoa, hengen vetämistä oppositiosta käsin. Sieltä voi tehdä omannäköistä politiikkaa.

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu