Saturaatiopiste

Tänään eduskunnassa oli käsittelyssä hallituksen esitys vuoden 2021 kuntavaalien siirtämisestä huhtikuulta kesäkuulle. Mietintö(PeV) pantiin pöydälle 23.3.2021 pidettävään täysistuntoon.

Lainaus esityksen perusteluista: ”Samalla ehdotetaan, että nykyisten valtuustojen toimikautta jatkettaisiin elokuun 2021 loppuun ja että siirrettävissä vaaleissa valittavien valtuustojen toimikausi alkaisi syyskuun 2021 alussa ja jatkuisi toukokuun 2025 loppuun.  

Tähän liittyen ehdotetaan myös, että halutessaan nykyiset valtuutetut ja muut kunnan luottamushenkilöt voisivat saada eron tehtävästään 1.6.2021 lukien, jolloin säännönmukainen kuntavaalikausi loppuu. Valtuutetut asettautuivat vuoden 2017 kuntavaaleissa ehdolle neljä vuotta kestävään valtuutetun toimeen. Nyt kun toimen kestoa pidennettäisiin kolmella kuukaudella, lienee kohtuullista, että valtuutettu voisi valita, haluaako hän jatkaa toimen hoitamista vai ei. Eroavien tilalle tulisivat varavaltuutetut elokuun 2021 loppuun asti. Vastaavasta menettelystä säädettiin myös silloin, kun kuntavaalien siirto lokakuulta 2016 huhtikuulle 2017 toteutettiin nykyisen kuntalain säätämisen yhteydessä vuonna 2014.  

Koska valtuustojen toimikausi alkaisi syyskuun alussa, tehtäisiin kunnan toimielinten (kunnanhallitus, lautakunnat ja valiokunnat) valinta valtuuston syyskuussa pidettävässä kokouksessa. ”

Itse aion käyttää tämän mahdollisuuden pyytää eroa ja saada eron valtuutetun tehtävästä 1.6 2021 lukien. Siihen loppuu osaltani politiikan tekeminen, so far. Vuoden 2006 alusta tätä poliittista vääntämistä on kestänyt ja nyt maali häämöttää. Hyvä niin.

Vuona 2009 alkanut valtuutetun pesti loppuu kolmeen kauteen. On ollut hienoa saada luottamus ja toimia valtuutettuna.Kolmesti olen ollut ehdolla Kouvolan kaupunginvaltuustoon ja kolmesti olen tullut sinne valituksi.

Mutta on se valtuutetun toimi ollut joskus todella raskasta. Henkisesti.

Sellainen politiikan tekemisen tapa jossa väärinymmärretään jokainen sana ja vieläpä tahallisesti, ei kiinnosta minua. Samojen asioiden toistaminen ja loputtomat jaarittelut ihan selvistäkin asioista karkottavat kiinnostuksen yhteisten asioiden hoitamiseen. Mutta suurin syy luopumiselleni on kyllästyminen. Jos sitä alkaa kysymään itseltään yhä useammin miksi helvetissä minä käytän omaa aikaani istumalla tuntikausia kokouksissa, on syytä vetää johtopäätökset. Palo politiikan tekemiseen on sammunut.

Joka ikinen valtuustokausi on ollut riitaista. Jos ei omassa porukassa ole riidelty niin sitten muissa. Politiikka on ihmisten välistä kanssakäymistä ja erilaisten intressien ja ajatusten yhteensovittamista. Mutta yhä useammin mukaan on tullut ”oman tien kulkijoita”, joille tämä kompromissien hakeminen ei olekaan tärkeää. Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, jos liityt mukaan puolueryhmään, on niillä kaikilla pelisäännöt. Vain yksin saat olla tasan sitä mieltä mitä haluat olla. Ja ei siinä mitään, siitä vaan.

Uudet, tulevat valtuutetut ja ensimmäistä kertaa ehdolle asettuvat: Teillä on ihanteita ja tavoitteita politiikassa. Hyvä, niin pitääkin olla. Politiikan karu arki koittaa jokaiselle joka päätöksiä pääsee tekemään. Se ei ole aina ”kivaa” eikä suosittua, mutta jonkun pitää uskaltaa tehdä päätökset. Jos et ole koskaan ollut kovissa paikoissa, et tiedä mistä kirjoitan. Jokaisen on tehtävä omat virheensä, mutta pahin virhe on olla tekemättä. Äänestäjiä ei pidä pelätä, koska et voi miellyttää kaikkia. Sinun on tehtävä valintoja. Kun lisäksi muistutan kaikille itsestäänselvästä asiasta, kuntien ja valtion jättimäisestä velasta, niin kenenkään ei pitäisi nähdä ruususen unta päätöksenteon autuudesta. Vuosikausiin.

Joku kommentoi minulle joskus että ”mikäs pakko se on tehdä itselleen paskoja päätöksiä”. Ei mikään. Aina voit valita mitä äänestät. Mutta mitä jos ja kun tulee eteen valinta ruton ja koleran välillä? Mitä teet? Luikit karkuun vai olet jotain mieltä? Yhden hengen porukassa tämä ei ole niin suuri ongelma, mutta aina kun olet osa isompaa joukkoa, vaikeusaste nousee. Niin se on.

On helppoa olla omien periaatteidensa ja etukäteisasenteidensa puolella niin kauan kun sinulla ei ole mitään merkittävää vastuuta ja valtaa.Vasta kun joudut todella vaikeiden valintojen ja päätösten eteen, opit jotain itsestäsi. Vasta sen jälkeen voit tietää miten juuri sinä toimisit noissa tilanteissa. Siperia opettaa.

Tämä kirjoitus ei ole varmaankaan viimeiseni. Mutta passivoidun tämän Uuden Suomen Puheenvuoron osalta, koska minulla ei ole mitään velvoitetta kirjoitella tänne. Saturaatiopiste on saavutettu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu