Siperia opettaa

Sain innostuksen kirjoittaa kun huomasin somesta, että Simon Elolta on tulossa kirja. Ja siitä on nyt sitten lainattu ”sopivia” kohtia. Tämä on aiheuttanut täysin ennustettavasti vastareaktioita. Kritiikkiä Simon Eloa kohtaan ja ihan henkilöön menevästi myös.

Elo kertoo suorapuheisesti ja omien muistiinpanojensa kautta siitä mitä tapahtui hallituskaudella 2015-19 ja painopiste on toki kesässä ja keväässä 2017.

Olen itsekin kirjassani kertonut sen miten itse asian näin. Siitä saa ilman muuta olla eri mieltä, koska kukaan ei voi omia totuutta tässäkään asiassa. On itse asiassa aivan turhaa väitellä siitä kuka on oikeassa, koska ei ole sellaista tahoa joka voisi toimia tuomarina. Vai onko? Äänestäjät. He antavat tuomionsa ja siitä ei auta valittaminen. Itse olen sen hyväksynyt ilman mitään mutinoita.

Voisiko tuollainen tilanne toistua? Totta kai voisi. Juuri tästä olen kirjoittanut vaalien jälkeen ja kirjassani. On mahdollista, että hallitusvastuu toisi eteen samankaltaisen tilanteen, jossa puolueen, minkä tahansa puolueen, kannattajakunta ja jäsenistö pettyvät omiinsa hallituksessa.

Otetaan ihan teoreettinen tilanne: Puolue istuu seuraavassa hallituksessa laittamassa Suomen taloutta kuntoon. Se joutuu tekemään/suostumaan kipeisiin leikkauksiin ja sopeuttamistoimiin niiden ollessa myös sellaisia, jotka suututtavat oman äänestäjäkunnan. Mitkä ovat vaihtoehdot? Poistua hallituksesta tai jatkaa siellä. Jos pelottaa, ei kannata mukaan pyrkiä alunperinkään. Enkä tarkoita että hallituksessa ollaan ”hinnalla millä hyvänsä”. Mutta ei sinne pidä mennä myöskään kepein ajatuksin.

Toisessa skenaariossa kositaan tätä äänestäjäkuntaa ja toisessa tehdään se mikä välttämätöntä. Jos vaikkapa puututaan työllisyystoimena yleissitovaan työehtosopimusjärjestelmään, tavalla tai toisella, niin mikähän mahtaa olla reaktio? Jos puolue on saanut merkittävän tuen vaikka duunareilta, niin millaisia työllisyystoimia tällainen puolue uskaltaa tehdä? Sitä kannattaa pohtia hetki.

Miten  siis toimia? Sellaisten, rutto-ja kolera, valintojen eteen joutuu kun lähtee hallitukseen. Kestääkö porukan ”perse merivettä”? Ymmärtääkö jokainen mitä hallitusohjelma pitää sisällään ja mitä siihen sitoutuminen oikeasti tarkoittaa? Ei ymmärrä. En usko. Eikä edes eduskuntaryhmässä tämä kaikki välttämättä aukea.

Ja kuten viime vuodet ovat osoittaneet, aina voi tulla ulkopuolisia uhkia ja kriisejä, jotka muuttavat kaiken. Niihin pitää osata reagoida. Ja niissä piilee isoja riskejä yksittäisen puolueen kohdalla. Ne voivat olla vaikkapa perustuslaillisia haasteita.

Loppujen lopuksi kun puolue valitsee vastuun kantamisen ja päättää mennä hallitukseen, sen on osin laitettava sivuun oma puolueohjelmansa ja toimittava lojaalisti hallitukselle ja Suomen parhaaksi. Joskus tämä tarkoittaa sitä, että oma etu on jätettävä taka-alalle.

Oma etu ei ole roikkumista ministeripestissä. Se oli pääasiassa niin paskamaista hommaa lähes koko neljä vuotta ja vei terveyden. Silti en kadu sitä, että kestin pestin  loppuun asti. Kokemuksena se oli korvaamaton.

Jos olisin ollut itsekäs, olisin valinnut toisin. Jäänyt perussuomalaisiin ja jättänyt hallituksen. Se olisi ollut ”hillotolppa”

Kun minulle joku tulee asiasta mestaroimaan, niin totean vain, että tehkää sama perässä. Istukaa koko hallituskausi vastuussa ja ottakaa kaikki se palaute vastaan minkä itse sain. Käydään sen jälkeen keskustelua vastuun kantamisesta ja ministeriauton kaiken tuomasta autuudesta. Ja hillotolpista.

Siperia opettaa.

 

PS. Jos tänne joku tulee kommentoimaan henkilöön menevästi, poistan kommentin. Eikä tämä blogi käsittele maailmanrauhaa, ulkopolitiikkaa, räjähdysaineita tai muutakaan kuin mistä kirjoitin.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu