”Syö se, vaikka maistuu pahalta. Se on sinulle hyväksi”

Sellaista olen minä miettinyt, että minkä vuoksi politiikassa se mitä pitäisi tehdä on niin turkasen vaikeata ja epäsuosittua? Ja se mitä tehdään on usein tehty kannatuksen kasvattamisen vuoksi, ei niinkään yleisen hyvän.
Totta kai vähäosaisten ihmisten puolella oleminen kuuluu aina ikään kuin asiaan. Korotukset, tai lupaukset korottaa heidän etujaan ovat usein vaaliase. Tosin joskus käy niin, että realismi tuppaa silmille ja lupaus joudutaan perumaan.

Tämä koskee ihan kaikkia puolueita, ei vain tuota yllä olevan esimerkin ”vappusataseksi” nimettyä SDP:n vaalilupausta.

Suomi velkaantuu vauhdilla ja syypään kerrotaan olevan korona. Sehän on ihan totta. Ja näyttääpä tämä olevan jopa yleisesti hyväksyttyäkin.
Muuttaako kriisi meidän yleistä suhtautumistamme velkaan?
Pitääkö velka maksaa takaisin?
Jos nyt lähdetään siitä olettamuksesta, että pitää, niin seuraavat hallitukset joutuvat viemään läpi todellisen matokuurin. Ja tämä taas tarkoittaa minun nähdäkseni sitä, että tuleva vyönkiristys ei tule taaskaan olemaan suosittua politiikkaa. Vaalitappion pelossa ei kuitenkaan johdeta maata.
On aivan eri asia jakaa rahaa monenlaisiin kohteisiin kuin vääntää kättä siitä mihin ei enää jatkossa jaeta rahaa samalla tavoin tai ei lainkaan.

Koronan vaikutuksia ei kukaan voinut ennustaa. Ja siksi olenkin ymmärtäväinen nykyhallitukselle. Mutta olen  samalla jo jonkin aikaa jäänyt odottamaan keinoja maksaa tämä kaikki. Tai edes visiota siitä.
Työllisyyden parantaminen on toimiva keino. Mutta niin kauan kun korona jyllää keskuudessamme, emme pääse taloutemme kanssa vauhtiin. Suunnitelmat pitää kuitenkin olla siihen hetkeen valmiina. Ja niitä on reilua vaatia. Myös sellaisia jotka eivät ole suosittuja.

Politiikan eräs ongelma on se, että kun yksi hallitus kiristää ja sopeuttaa eli tekee tiukkaa talouspolitiikkaa, on sitä helppoa kritisoida oppositiosta käsin. Eihän kukaan rakasta sitä, että jostain leikataan. Ei varsinkaan jos lähes kaikesta leikataan. Ja aina, eniten nämä leikkaukset osuvat sinne missä on paljon ihmisiä, kuten työttömiin ja eläkkeen saajiin. Sellainen politiikka on ymmärrettävästi epäsuosittua. Ja sellaista politiikkaa tekevä hallitus on epäinhimillinen ja raaka.

Niinpä ei ole ihme, että sellaista politiikkaa harjoittaneet puolueet ja ehdokkaat saavat yleensä turpiinsa vaaleissa. Ja kääntäen, muutosta lupaavat saavat vaalivoiton.

Kierre on siis valmis kun toinen leikkaa ja säästää ja kun seuraaja tekee ihan päinvastoin. Niin tullee käymään nytkin. Marinin hallitus jättää jälkeensä valtavan lisävelkataakan. Olkoon se vaikka kuinka Koronan vaikutusta ja suurelta osin jopa perusteltu, mutta niin käy. Ja tuo perintö on järkyttävän raskas.

Olisiko näin merkittävissä asioissa mitään mahdollisuutta toimia toisin? Voisiko joistain politiikan osa-alueista päättää pidemmällä aikajänteellä kuin vain yksi vaalikausi?
Tiedän, puolueilla on omat arvonsa ja oma ideologiansa. Mutta koronan  aiheuttama vaikutus talouteemme olisi hyvä tilaisuus käydä perusteellista keskustelua siitä, mikä on ylipäätään puolueiden suhtautuminen velkaantumiseen, velkaantumisvauhtiin ja velan takaisin maksamiseen niin kunnissa kuin valtion tasollakin. Koska edestään sen löytävät ne jotka vastuuseen uskaltautuvat.

Kun lapsi sairastuu ja hänelle määrätään lääkettä, ei sen antaminen ole aina helppoa. Ainakaan pahanmakuisen lääkkeen. Ei auta vaikka kuinka kertoo tämän olevan hyödyksi. Silti, lääke olisi otettava. Vaikka se maistuisi pahalle, tai katkeralle.

Äänestäjille on uskallettava kertoa tässä ja nyt, että Suomi selviää tästäkin, mutta ei ilman rohkeita ja ikäviäkin päätöksiä. Ja tekemällä asioita toisin. Talouden kalanmaksaöljy on nieltävä, koska se on terveellistä ja auttaa. Ikävän ihmisen maineen sen syöttämisestä tosin saa, mutta sellaisia ihmisiä tarvitsemme kuntiin ja valtakunnan tason päättäjiksi.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu