Tehdään sitten myöhemmin…

Jo ennen Juhannusta ja nyt, sen jälkeen, on sosiaalisessa mediassa käyty keskustelua ja ”keskustelua” valtion velkaantumisesta.

Paavo Arhinmäki, Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän pj. oli KU:n haastattelussa 20.6 mm. tähän  aiheeseen liittyen todennut: ”Eiväthän valtiot koskaan maksa lainojaan pois, ne ottavat uusia lainoja tilalle. Tällä hetkellä Suomi saa lainaa erittäin matalilla ja kiinteillä koroilla, Arhinmäki sanoo.”

Ja hän jatkaa: ”Ikään kuin Suomi ei olisi osa maailmaa. Jokainen maailman maa joutuu ottamaan.valtavasti velkaa.”

Jutun lopussa hän vielä tuo esille kantansa sopeuttamiseen: ”Olisi talouspoliittisesti täysin väärä hetki ryhtyä mihinkään massiivisiin sopeutustoimiin.”

Ja saman puolueen puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson on tuonut samankaltaista ajattelua esille KU-kolumnissaan 19.6 2020. Toteaapa hän näin: ”Velkapelottelu on helppo populistinen, retorinen keino, vaikka tässä tilanteessa elvytys on ehdottomasti kaikkein vastuullisin tapa tukea taloutta, yrityksiä ja kansalaisia.”

Pääministeri Sanna Marin on myös tuonut vahvasti esille sen, että nyt ei ole sopeuttaa. Hän toteaa tuossa MTV3:n artikkelisssa: ”Tulemme käymään läpi rakenteellisia kysymyksiä ja arvioimaan hallitusohjelmaa tämän tilanteen johdosta, mutta sopeutustoimien aika, jos ja kun hallitus näistä keskustelee, sen keskustelun paikka on vasta myöhemmin.”

No mitä sitten? Kirjoitin  17.4 2020 blogin- Eihän se ole sitä miltä se näyttää?

Tuon blogini tarkoitus oli, koronakriisin alkuvaiheissa, pohtia lääkkeitä kriisin aiheuttaman taloussukelluksen korjaamiseksi. Pohdin sitä nimenomaisesti ideologisesta näkökulmasta. Heräte silloiseen kirjoitukseeni oli tuolloin Arno Ahosniemen mainio kirjoitus Kauppalehdessä.

Lisään tähän vielä toisen näkökulman eli kunnat. Kouvolan kaupunki ei ollut mitenkään vahvassa kunnossa taloutensa kanssa aikaa ennen koronaa ja nyt tilanne on heikompi. Käytän tässä kohden diplomaattista muotoilua. Meilläkin, kuten sadoissa(?) kunnissa on edessä talouden matokuuri ja synkät ajat. Kun viime syksynä, siis aikaa ennen koronaa, piti uskaltaa tehdä ikäviä, mutta mielestäni aivan välttämättömiä sopeutustoimia, ne vesitettiin. Nyt on sitten pyritty löytämään erilaisten talouteen ja toimintatapoihin pureutuvien ryhmien avulla ratkaisuja ongelmiin. No, ongelmat juoksevat karkuun sitä mukaa kun uskallus tehdä päätöksiä lisääntyy. Olemme siis tilanteessa, jossa valtuusto ja lautakunnat joutuvat jatkuvasti etsimään lisää säästö-ja sopeutuskohteita ja tilanne juoksee alta karkuun. Kestämätöntä.

On toki selvää, että vain leikkaamalla ja säästämällä ei tulla selviämään. Pitää löytää uutta virtaa eli suomeksi; yrityksiä ja sitä kautta työpaikkoja. Sama toki koskee koko maata.

On hyvä, että maan hallituksella on työkalupakissaan palkkatukea, yksilöllisiä palveluja, koulutuspolkuja ja erilaista muuta tuettua työllistämistä. Niille on oma paikkansa kunhan niiden roolit vain ovat kaikille selviä. Mutta…

Tarvitaan myös uutta ajattelua työnvälitystoimintaan. Se ei ole yhden toimijan käsissä olevaa vaan ennen kaikkea yhteistyötä. Jos joku yksityinen toimija osoittautuu tehokkaammaksi auttamaan ihmisiä, niin annetaan sen tehdä sitä mitä se parhaiten osaa ja maksetaan tuloksista. Julkisella toimijalla on oma merkittävä roolinsa jatkossakin, mutta ensin tulee määritellä mikä se rooli on. Onko se byrokratian pyörittäminen ja erilaisten kaavakkeiden täyttäminen vai jotain ihan muuta? Voisiko tekniikka tulla avuksi ja vapauttaa kädet siihen minkä pitäisi olla päätehtävä eli ihmisten yksilöllinen auttaminen? Kyllä voisi.

Ja voisiko olla niin, että jonkin yksityisen toimijan idea ja ratkaisu tähän byrokratiaviidakkoon on jo valmis? Ei tarvitse odottaa välttämättä valtion omaa ICT-ratkaisua, kun ketterät yksityiset tahot ovat jo keksineet hyviä alustoja ja toimivia sovelluksia. Ei kai tätä kukaan voi vastustaa? Ei edes ideologisista syistä.

Palataan aiheeseen. Kirjoitin siis blogissani 17.4, että Eihän se ole sitä miltä se näyttää?

Jos pääministerin mukaan nyt ei ole oikea aika sopeuttaa, niin hän ei määrittele sitä milloin sen aika on. Hän tuossa lainauksessa esittää ”…sopeutustoimien aika, jos ja kun hallitus näistä keskustelee, sen keskustelun paikka on vasta myöhemmin.”

Keskustelun paikka on siis vasta myöhemmin. Minulle se kertoo siitä, että tuosta on todella pitkä matka varsinaisiin päätöksiin sopeutustoimista ja muustakin.

Eihän nyt näiden Vasemmistoliiton ja  SDP:n ulostuloilla valmistella pohjaa siihen, että ei tarvittaisi sopeutustoimia lainkaan tai että mitään sellaista ei tulla näiden puolueiden toimesta esittämään, joka leikkaa, säästää tai vähentää kustannuksia jostain heidän kannattajakunnilleen tärkeästä asiasta? Sanotaan se nyt suoraan: Eihän tässä väistellä etukynteen todella ikävien päätösten tekemisiä? Eihän?

Tässä käy vielä niin, että seuraava hallitus ja seuraavat hallitukset joutuvat, siis joutuvat synkän totuuden eteen. Taloutta on laitettava kuntoon kovalla kädellä. Ja aina vaikeammaksi se savotta käy, mitä pidemmälle päätöksiä venytetään.

Vai miten sen uskottavan talouspolitiikan linjan on käynyt? Ihan suurin piirtein samat ihmisethän ovat edelleen VM:n puolella vahtimassa valtion kukkaroa. Itse muistan tuon kukkaron nyörien olleen Sipilän kaudella jos ei nyt umpisolmussa niin ainakin solmussa. Ai niin, poliitikot ovat vaihtuneet…

Summa summarum: Nyt näyttääkin sille, että ne tahot joilta odotetaan ratkaisuja, keskittyvät kertomaan listaa siitä kaikesta mikä heille ei käy. Ein sanomisen sijaan pitää olla valmiutta keskustella kaikesta. Niin kunnissa, työmarkkinoilla kuin valtion tasolla.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu