Vanhan valtuutetun valitus

Olen kolmatta ja samalla viimeistä kauttani valtuutettuna. En aio asettua ehdolle tulevissa kuntavaaleissa.

2017 valittu valtuusto  saa käsiteltäväkseen ensi vuoden talousarvion ja -suunnitelman tuleville vuosille nyt syksyllä.

Viime syksynä olimme samaisessa tilanteessa. Talouskriisissä. Kuten olemme olleet lähes koko uuden Kouvolan olemassaolon ajan. Viime syksynä todettiin: ”Kouvolan kaupunginhallitus on päättänyt asettaa lisäsäästöjen löytymiseksi kolme ohjausryhmää. Ohjausryhmät tarkastelevat Kouvolan kaupungin toimiala- ja toimielinrakennetta, Kinno Oy:n strategiaa, tehtäviä ja resursseja sekä Perlacon Oy:n toteuttaman selvityksen perusteella toteutettavia säästöjä. Ohjausryhmien työskentely valmistuu huhtikuun 2020 loppuun mennessä.”

Kirjoitin viime syksynä blogin samaisesta aiheesta. Tuolloin harkitsin jättäväni valtuuston etuajassa. Turhautuneena.

Kun kuitenkin tuntui sille, että vihdoinkin talouden kriisiin ollaan herätty ja perustettu kolme ohjausryhmää, olin varovaisen toiveikas. En osaa kuvata sitä pettymyksen määrää kun kaiken tämän jälkeen ollaan tässä tilanteessa, että enemmistö teki kompromissin. Eikö ole hyvä että löytyy yhteinen näkemys, voisi joku kysyä?

”Kouvolan kaupunginhallitus päätti maanantaina äänin 9–4 noin 7 miljoonan euron menolisäyksistä vuosien 2021–2024 talousarviokehykseen.

Kaupunginhallitus päätti lisätä budjettikehykseen 7 miljoonaa euroa. Talousjohtaja Hellevi Kunnaksen mukaan kunnallisveron korotus 0,75 prosenttiyksiköllä 22 prosenttiin vuonna 2022 riittää talouden tasapainottamiseen. Tähän liittyy kuitenkin ehto.

– Korotus riittää, jos sote-kustannukset eivät kasva suunnitellusta. Ilman veronkorotusta kuntalain mukainen taloussuunnitelman tasapaino ei toteudu, Kunnas kertoo.

Kehykseen on arvioitu, että kaupungin tulos on ensi vuonna 8,9 miljoonaa euroa plussalla. Ilman veronkorotusta tulos päätyy vuonna 2022 noin 2,6 miljoonaa euroa miinukselle. Vuonna 2023 miinus olisi jo 4 miljoonaa euroa ja vuonna 2024 noin 4,5 miljoonaa negatiivinen.

7 miljoonan euron menojen lisäystä voi suhteuttaa siihen, kuinka paljon säästötoimia kaupunginjohtajan vuosien 2021–2024 kehysehdotus sisälsi.” (Lainaus KS/netti 29.9 2020)

”Talousarviokehykseen sisältyy tukea valtiolta. Kouvolan kaupunki saa ensi vuonna valtiolta noin 9 miljoonaa euroa tukea koronakriisin runtelemaan talouteensa. Tänä vuonna kertaluonteista tukea on tulossa 6 miljoonaa euroa.” (Lainaus KS/netti  29.9 2020)

Eli kaikki hyvin? EI todellakaan. ”Kunnaksen mukaan valtion tuki ei poista kaupungin pysyvää talouden epätasapainoa. Runsaassa kymmenessä vuodessa Kouvolalle on kertynyt rakenteellista alijäämää yli 110 miljoonaa euroa.” Yli 110 miljoonaa euroa! Ja tämä on syy pettymykselleni.

Kouvola on mielestäni jo vuosia sitten ohittanut sen tilanteen, että sillä olisi varaa etsiä kompromisseja taloutensa kuntoon laittamiseksi. Ja joka ikinen kerta kun  on löydetty kompromissi, on kyse vesitetystä versiosta siitä mitä olisi pitänyt tehdä. Ja kun tämä tekeminen on ollut koko ajana omissa käsissä. Silti tuntuu sille, että odotetaan jonkun tulevan apuun. Toki valtiolta tulee tuo tuki, mutta eihän se voi olla mikään syy olla tekemättä. Itse pitää tehdä eikä odottaa ihmettä.

Joka ikinen kerta kun valtuusto ei ole ollut valmis tekemään sitä mitä olisi pitänyt, on sama asia edessä seuraavana vuonna, mutta yhä pahempana. Päätösten siirtäminen ei siis helpota vaan tuo lisää vaikeusastetta.

Meillä ei ole rahaa pitää yllä sellaisia palveluverkkoja kuin mihin me näköjään kuvittelemme pystyvämme. Ei joka nurkassa voida ylläpitää totuttuja palveluja. Suurin kysymys on tietenkin sotemenot ja olemme siinä suhteessa aivan samassa tilanteessa kuin valtaosa Suomen kunnista. Raha ei riitä. Ja kun väestö ikääntyy, hoidettavia tulee lisää ja kustannukset eivät pysy hanskassa, niin miten meillä riittää raha kaikkeen muuhun? Ei mitenkään.

Lainasin tuohon viime vuotiseen kirjoitukseeni Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusta koska se on edelleen ajankohtainen:

Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan kansalaisten enemmistön mielestä kunnallisveroja ei saa korottaa (54 %), velkaa ei pidä lisätä (61 %) eikä kunnan omaisuutta saa myydä (51 %). Kuntapalvelujen laadusta ei saa tinkiä, eikä niitä saa karsia. Palveluja ei saa myöskään ulkoistaa (64 %). Henkilökuntaa ei saa irtisanoa (56 %).”

Haluan tällä kaikella sanoa sen, että jos valtuutetut eivät tee sitä minkä vuoksi heidät on valittu eli päättämään, on silloin syytä vaihtaa valtuutetut sellaisiin jotka tekevät.

Kuten totesin, se aika on mennyt että olisi jokin vaihtoehto. On pakko ja pakko on viimeinen konsultti ennen VM:n väliintuloa. Toisekseen totean taas kerran sen, että valtuuston päätös pitää panna toimeen. Se on työohje virkamiehille ja jos se ei onnistu, on syytä katsoa miksei. Olen perännyt moneen otteeseen ”liikennevaloja” tehtyjen päätösten tilanteesta ja toimeenpanosta.

Minä en siis ole enää ehdolla ja olisin todellakin halunnut, että nyt istuva valtuusto olisi valmis tekemään suuren palveluksen seuraavalle valtuustolle: tehdä mahdollisimman moni ikävä mutta välttämätön päätös tämän valtuuston toimesta.

Muistan, että moni puhui siitä ettei vaaleista pidä nyt välittää. Minun on todella vaikeata uskoa tätä kun katsoo  mitä taas ollaan esittämässä.

Pahoin pelkään, että seuraavaa valtuustoa odottaa katastrofi. Ja se on osin edellisten valtuustojen vika tai ainakin niiden jättämä ”perintö”. Myös minun, totta kai. Puolustuksekseni totean, että minä en pelkää vaaleja. Ei tarvitse.

Ehkä puhun viimeisissä valtuuston kokouksissa taloudesta, ehkä en. Marraskuussa päätetään tuo veroprosentti. Jos joku esittää 22%, en tule tätä kannattamaan. Joulukuussa on perinteisesti talousarviokokous. Minulla on silloinkin ryhmäpuheen mahdollisuus.

Pidin sellaisen viime vuonna. Ei se muuta kenenkään kantaa yhtään mihinkään suuntaan, ei silloin eikä nytkään.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu