Elämä on tuottamista ja kuluttamista

Eihän se elämän tarkoitus ole, mutta tähän on tultu. Olen pohtinut aikaisemmissa blogeissa talouden ihmeellisiä kulkuja. Blogit kannattaa lukea, jotta pääsee helpommin sisään tämänkin kirjoituksen ajatuksista. Taas vedetään mutkia suoriksi, joten anteeksi se.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jariojala1-2/miten-ihmeessa-tama-himmeli-nimeltaan-talous-oikein-pyorii/

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jariojala1-2/lopettamalla-kulutus-laitetaan-pillit-pussiin/

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jariojala1-2/tuotetaan-tuotteita/

Tehtaassa yhdenkin tuotteen valmistaminen vaatii valtavan verkoston ympärilleen. En lähde mitenkään tyhjentävästi luetteloimaan asiaa, mutta listaan nopeasti mieleen tulevia osia. Raaka-aineen toimittajat, koneiden ja laitteiden toimittajat, sähkön, veden, jätehuollon toimittajat, työntekijät, logistiikka, myynti- ja markkinointiyhteistyö, kirjanpito, vartiointi, siivous, ruokailu, terveyspalvelut, matkustaminen ja yöpyminen, pankkipalvelut, vakuuttaminen, kunnossapito, puhelinpalvelut, julkinen sektori, koulutuspalvelut, pakkaaminen, oikeuspalvelut jne. Yhden tuotteen saaminen valmiiksi tuotteeksi ja ostettavaksi asti edellyttää siis monen tahon yhteistoimintaa. Jokaisella toimijalla on oma hintansa, joka sisältyy valmiiseen tuotteeseen. UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen sanoi A-Studiossa 28.4.2020 (kohdasta 10:00 eteenpäin), että UPM:n ympärillä tekee töitä 10 000 palveluyritystä Suomessa. Tätä on syytä pysähtyä hetkeksi jokaisen miettimään.

https://areena.yle.fi/1-50331006

Sitten laitan hiukan aikaisempien kirjoitusten toistoa. Valmiin tuotteen omakustannushinnan päälle laitetaan yrityksen haluama voitto-osuus ja verot. Kun tuote joskus myydään, niin kuluttaja maksaa tämän kaiken. Lopullisen hinnan maksaja on siis yksityinen henkilö, kuten sinä ja minä, eikä esimerkiksi julkinen sektori tai yritykset, vaikka tietenkin nekin voivat kuluttaa, mutta rahat tulevat meiltä. Mielenkiintoiseksi asia menee silloin, kun mietitään, että ihmiset, jotka saivat tuottamisesta omat tulonsa, eivät voi edes yhdessä ostaa tuotantoa johon osallistuivat, koska tuotannon päälle on laitettu voitto ja verot. Aina voi hiuksia halkoa ja sanoa, että eihän kaikkea tuotantoa osteta tai edes tarvitse ostaa kerralla, mutta se ei poista itse faktaa. Mikäli kaikki halutaan ostaa ja myydä, niin ostamiseen tarvitaan velkaa, jota pankit kyllä mielellään halukkaille antavat, korkoa ja vakuuksia vastaan. Kaikki raha syntyy hyväksytyistä velkakirjoista ja aikaisemmin kerrottu on yksi iso syy, ellei peräti ainoa syy, maailman velkaantumiseen.

Maailma on täynnä tavaran tuottajia ja kuluttajia. Ihmiset tarvitsevat elääkseen tuotteita. Markkinoilla käydään kova kilpailu siitä, että kenen tuotteet menevät kaupaksi. Kilpailua käydään myös siitä, että ketkä saavat osallistua tuotteiden valmistukseen. Lopullisen päätöksen onnistumisesta tekee kuitenkin kuluttaja ostamalla tuotteen. Isossa mittakaavassa tuo päätös valitsee ne työntekijät, alihankkijat, yritykset, omistajat, julkiset sektorit jne., jotka onnistuvat saamaan tuotannosta taloudellista hyötyä ja voivat siten jatkaa toimintaansa normaalisti. Ne tahot, jotka eivät onnistu myynneissä, joutuvat lopettamaan toimintansa. Kaikki tuotantoon osallistuneet tahot kärsivät ja he joutuvat hakemaan toimeentulonsa jostakin muualta. Raakaa ja raadollista, mutta tuo on tosi elämää. Näistäkin ihmisistä yhteiskunnan on jotenkin huolehdittava, joten taakka lisääntyy jäljelle jäävillä onnistujilla.

Mitäkö haluan tällä, monille itsestään selvyydellä, kertoa? Sen, että olemme samassa veneessä kaikki taistelemassa siitä, että pystymme tuottamaan tuotteita itsellemme ja muille. Tekemämme tuotteiden menestyminen markkinoilla vaatii sekin saumatonta yhteistyötä ketjun jokaiselta osalta, jotta kuluttajan käsi päätyy ostamaan valmistamamme tuotteen. Voimme epäonnistua, jos tuotteemme ei ole laadultaan tai ominaisuuksiltaan haluttu, se on liian kallis vastaaviin muihin tuotteisiin nähden tai kuluttaja vain yksinkertaisesti jostakin muusta syystä päätyy toiseen tuotteeseen. Ympärillemme rakennettu markkinatalous toimii ostaja – myyjä akselilla.

Rahan on kierrettävä taloudessa nopeasti, jotta se mahdollistaa kulutuksen ja vähentää velkaantumista. Kun rahaa parkkeerataan säästöön, niin kulutus tippuu ja tuotantoa ei saada myydyksi. Tällöin koko talous kärsii, kun työt ja tulot vähenevät. Moni tosin sanoo, että pitääkö maailman kuluttaa jatkuvasti enemmän? Ihmismäärä kasvaa ja ainakin elintarvikkeiden kulutus pakottaa kasvuun, mutta tuskin taulutelevisioita tarvitaan vessaankin. Rahan velkaluonne korkoineen (vaikka pienikin) edellä esitetyn koko tuotannon myynnin mahdottomuuden kautta kyllä pakottaa käytännössä tuotannon ja kulutuksen jatkuvaan kasvuun.

Mitä tästä kaikesta huomaamme ja mihin tulee kiinnittää huomiota nykyistä enemmän? Kuluttaja ja kuluttaminen ovat isossa roolissa hyvin- ja pahoinvointia luotaessa. Rahan velkaluonnetta on mietittävä uudelleen. Rahan on kierrettävä nopeammin ja tuotannon tuloksia on jaettava niin, että voittoja siirtyy kulutukseen eikä säästöiksi. Tuotteita tehdään ihmisille, joten he ne myös lopulta maksavat. Lopuksi voisi todeta, että markkinatalous pakottaa meidät ihmiset jatkuvaan kilpailuun keskenämme vaikka nytkin koko ajan hoetaan, että yhdessä tästä selvitään. Kilpailu ja yhdessä selviäminen eivät oikein mitenkään istu esitettyyn kuvaan, valitettavasti. Ihmiset kilpailevat, yritykset kilpailevat ja valtiotkin kilpailevat.

Meidän kannattaa yhdessä asiassa vetää yhtä köyttä ja suosia kotimaisia tuotteita. Kuluttajahan niitä ratkaisuja tekee työllisyyden ja hyvinvoinnin osalta.

 

jariojala

Alahärmässä v. 1957 syntynyt ukko. Nykyinen asunpaikkani on Tampereella. Haluan oppia muiden mielipiteistä, joten hyvin perustellut väitteet ovat tervetulleita. Epäasiallisiin kommentteihin sortuvat saavat minusta riitapukarin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu