Luodaan raha ja helpotetaan vaihdantaa

Pidän asioiden yksinkertaistamisesta, joten tehdään niin nytkin.

Rahaa ei ole olemassa vielä virallisesti, mutta kauppaa halutaan käydä. Pekalta saa perunoita ja Matti on metsästäjä. Matilla on ollut huono metsästysonni, mutta hän tarvitsee perunoita. Seuraavaksi voisi syntyä vaikka tällainen velkakirja. Matti antaa Pekalle 2 oravannahkaa vuoden loppuun mennessä vastineeksi Pekan 10 kilosta perunoita. Matti ja Pekka tuntevat toisensa ja luottavat velkakirjan pitävyyteen.

Pekka kuitenkin huomaa tarvitsevansa 20 kiloa omenoita, joita saa Jaakolta. Jaakko ei tarvitse perunoita juuri nyt, joten Pekalla ei ole millä lunastaa omenoita. Hän ehdottaa, että ota Matin velkakirja vastaan omenoista. Jaakko ei kuitenkaan tunne Mattia eikä hän oikeastaan edes tarvitse nahkoja, joten tästäkin vaihdannasta pitää tehdä uusi velkakirja. Velkakirjassa voisi lukea, että Pekka antaa Jaakolle 10 kiloa perunoita vastineeksi 20 kilosta omenoita vuoden loppuun mennessä.

Mitä edellä oikein tapahtui? Syntyi velkakirjoja, joiden kautta erilaisten tuotteiden keskinäinen arvo määräytyi. Velkakirjan haltija voi nyt vaihtaa sen ihan todellisiin tuotteisiin syntyneen kurssin mukaan. Kun velkakirjojen määrä markkinoilla lisääntyy ja ihmiset eivät tunne velkakirjojen antajia, niin kaupankäynti hankaloituu. Voisi hyvinkin olla, että jollekin lähiseudun asukkaalle kertyy erilaisia tavaroita vaihtokaupoista, joita hän sitten alkaa myymään seudun muille asukkaille näiden hallussa olevia velkakirjoja vastaan. Hänen toimintansa vastaa pitkälti nykyistä pankkia, joka ottaa vastuulleen toisten lupaukset hoitaa velkansa. Kauppias voisi hyvinkin luoda oman ”rahansa” erilaisina velkakirjoina, jotka helpottaisivat kaupankäyntiä siten, että velkakirjaa ja tavaraa ei tarvitsisi vaihtaa päikseen, vaan jäljelle jäävän osan kauppias antaa omina velkakirjoinaan, ”rahana”. Luottamus kauppiaaseen/pankkiiriin on luja, joten keskinäisten velkakirjojen sijaan aletaan käyttämään kauppiaan velkakirjoja eli rahaa. Raha voisi hyvinkin syntyä vaikka noin.

Nykyisinkin rahan arvo perustuu luottamukseen. Kansa uskoo, että rahaa voi käyttää vaihdon välineenä. Valtiot antavat rahanluontioikeuden keskuspankeille. Valtion virallinen raha on ainoa, jolla voi maksaa veroja ja sakkoja. Tämä luo myös kansalaisille pakon hankia noita rahoja. Keskuspankit ja liikepankit ovat velkasuhteessa keskenään ja liikepankit ja kansalaiset ovat velkasuhteessa keskenään. On oleellista huomata, että mikään taho ei voi luoda rahaa/varallisuutta ilman velkakirjoja. Mattikaan ei olisi perunoita hankkiessaan voinut kirjoittaa velkakirjaa, jossa Jaakon luvattaisiin maksaa velkakirjaa vastaan 20 kiloa omenoita. Matti saattoi kasvattaa vain omaa velkaansa. Tässä on hyvä huomata, että Pekan varallisuus kasvoi Matin velkakirjan verran (2 oravannahkaa), mutta hän menetti perunansa.

Keskuspankit ja liikepankit lainaavat rahaa velkakirjoja vastaan. Liikepankit tarvitsevat keskuspankkirahaa keskinäisiin toimiinsa. Liikepankit maksavat lainoistaan korkoa ja saavat talletuksilleen korkoa. Kansalaiset maksavat lainoistaan korkoa ja saavat (toivottavasti) korkoa talletuksilleen. Pankit lunastavat asiakkaidensa lupauksen maksaa lainat takaisin korkoineen siten, että ne siirtävät asiakkaan lainoista saamia rahoja vaikkapa toiseen pankkiin esim. asunnonmyyjän tilille. Nyt asunnonmyyjä voi käyttää saamiaan rahoja miten haluaa eikä kukaan epäile asunnonostajan maksukykyä, kun pankki on ollut välikätenä. Luottamus toimii ja kauppa käy.

Rahaa käyttäessämme teemme aina vaihtokaupan. Ostan 500 eurolla television, jonka jälkeen minulla on tv ja myyjällä rahat. Minä taas olen vaihtanut osan vapaa-ajastani saadakseni kasaan 500 euroa, jonka työnantajani on minulle maksanut. Työnantajani on saanut työpanokseni, jonka johdosta hän saa valmiiksi tuotteen, jonka voi myydä voitolla asiakkaalleen. Asiakas on taas vaihtanut oman työp…jne. Näistä erilaisista vaihdannoista syntyy eri tavaroiden ja palveluiden arvo, jota sitten rahalla vaihdamme keskenämme.

Velkakirjojen tuottaman rahan määrä ja tuotantokapasiteetti pitkälti määrittävät tavaroiden hinnan markkinoilla. Kova kysyntä voi aiheuttaa inflaation, jolloin joidenkin tuotteiden hinnat nousevat. Puhutaan rahan arvon heikkenemisestä, mutta olisiko oikeasti parempi puhua vaihtoarvojen muutoksesta. Voi hyvinkin olla, että minun työni vaihtoarvo televisioon muuttuu.

Nyt sähköyhtiöt, elintarvikekauppiaat, pankit jne. ovat muuttaneet ”vaihtokurssia” suhteessa hankkimaani rahaan. He vaativat minulta enemmän rahaa samoista tavaroista, joita hankin aikaisemmin edullisemmin. Voidakseni ostaa kaikki aikaisemmat tavarat, joudun vaihtamaan lisää vapaa-aikaani saadakseni ansioita korvaamaan puuttuvat tavarat. Säästössä olevat rahani eivät enää vastaakaan samaan määrään uusia tuotteita kuin ennen, joten aikaisemman työni arvo suhteessa uusiin tavaroihin on menettänyt osan arvostaan. Vaihtokurssi on heikentynyt.

Koska Suomi ei ole maailmassa yksin, niin samanlaista vaihtamista tarvitaan myös eri maiden kesken. On oleellista huomata, että vaikka havittelemme rahaa, niin todellisuudessa tarvitsemme tavaroita, joiden varassa sitten elämme. Mikäli emme hanki vaihdettavaa itse, niin sitä on saatava muualta. Julkisen sektorin velkaantuminen on myös osa vaihdantaa. Siinä vaihdetaan nyt ja vähennetään vaihdantaa myöhemmin. Osa hyötyy nyt ja osa maksaa myöhemmin.