SÄHKÖSTÄ JA RISKEISTÄ

Luin blogin pörssisähköstä ja sen markkinaehtoisuudesta, joka innosti pohtimaan sähkön myyntiä lisää.

Nyt sitten oletetaan paljon ja saatetaan tehdä virheitäkin. Jari on äveriäs mies, joten hän perustaa sähköyhtiön Jari Tuotanto A:n. Hänellä on myös bisnesvaistoa, joten hänen yhtiönsä pystyy myymään sähköä edullisesti, koska tuotetun sähkön omakustannushinta on 2 snt/kWh. Mutta, kuka myy sähkön? Jari päättää perustaa myös myyntiyhtiön Jari Myynti B:n, joka myy tuotetun sähkön.

Jarin omistukset ovat sellaisia, että hän voi päättää, että yhtiö B ostaa koko yhtiö A:n tuotannon esim. hintaan 3 snt/kWh. Yhtiö B myy sitten sähkön kuluttajille erilaisilla sopimuksilla suoraan kulloiseenkin markkinahintaan kiinteillä sopimuksilla esim. 4 snt-7 snt. Varmaa bisnestä?

Jari voi myös päättää, että yhtiö A myy kaiken sähkönsä pörssiin hintaan 3 snt/kWh. Yhtiö B joutuu nyt ostamaan sähkön pörssistä. Se voi tarjoutua ostamaan juuri A:n tarjoaman tuotannon verran sähköä esim. hintaan 3 snt/kWh. Mikäli hinnaksi muodostuu 2 snt/kWh, niin A:n tuotanto jää myymättä, mutta B saa sähkönsä hintaan 2 snt/kWh. Tämän päälle yhtiö B on sopimuksessaan kuluttajan kanssa sopinut esim. yhden sentin marginaalin. Nyt yhtiön A ei tarvinnut tuottaa lainkaan sähköä omakustannushintaan ja yhtiö B sai marginaalinsa muiden sähköntuotannosta. Varmaa bisnestä, kun Jarille ei ole väliä, että onko raha oikeassa vai vasemmassa taskussa?

Säätiedotus lupaa olematonta tuulta. Yhtiö A uskaltautuu tarjoamaan tuotantoaan sähköpörssiin hintaan 5 snt/kWh. Hinnaksi kuitenkin muodostuu 7 snt/kWh. Yhtiö A on hyvillään hinnasta. Miten myyntiyhtiön kannattaa toimia? Jos sen tarjoama ostohinta pörssiin on vaikkapa 5 snt/kWh, niin se jää ilman sähköä. Mitä nyt tehdään? Näkisin, että on ainakin kaksi järkevää vaihtoehtoa Jarin bisnekselle. Myyntiyhtiöllä B:llä on osa kiinteähintaisia sopimuksia, joiden sähkön se voi turvata sopimalla hinnan ja toimituksen A:n kanssa suorilla sopimuksilla. A siten tarjoaa vain kiinteiden sopimusten yli jäävän tuotannon verran pörssiin. Toinen vaihtoehto on, että yhtiö B tarjoutuu ostamaan pörssisähköä hintaan kuin hintaan (eli maksimihintaan), koska ainahan se saa siten tarvitsemansa sähkön ja saa sen sähkön myytyä asiakkailleen pörssihinnaksi muodostuneella hinnalla marginaalinsa kera. Onko vieläkin varmaa bisnestä?

Missä ne riskit piileskelevät sähkömarkkinoissa? Se nyt ainakin on riskialtista, jos oma sähköntuotanto on kallista, jolloin tuotanto saadaan myytyä vain pörssissä ja sen kalliiden päivien aikaan. Toinen riski on sellainen, että ei ole omaa tuotantoa. Tuolloin riski on lähinnä siinä, että ei saada kaikkea ostettua sähköä myytyä kiinteillä hinnoilla oikeaan kannattavaan hintaan ja myymättömän sähkön pörssiin myyntikin epäonnistuu. Tuohonkin voi varautua erilaisin kiinnityksin tms. tavoilla.

Minusta pörssisähkö ja isojen yritysten tuotanto ja myyntiorganisaatiot ovat keino maksimoida voittoja. Sinällään hyväksyttävää markkinataloudessa, mutta kyllä eräät sähköntuottajat ovat historian ansiosta hyvissä asemissa esim. vesivoiman osalta. Voidaanko hintoja manipuloida markkinoilla? Nykyään saadaan niin paljon erilaista dataa kaikesta, että en pidä sitä ainakaan mahdottomuutena. Isojen sähköyhtiöiden riskit muodostuvat sen johdon kunnianhimoisista hankkeista pikavoittojen tavoittelemisessa, vrt. Fortum.

Kuluttajan kilpailuasema on varsin heikko sähkön hinnan ja sen siirron osalta.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu