Suurvallat ja Ukrainan sota

Heti alkuun on parasta sanoa, että en ole mikään ulkopolitiikan asiantuntija. Mutta, juuri siksi on mielekästä pohtia asioita maallikon näkökulmasta.

Kulisseissa käytiin ennen sotaa keskustelua Venäjän huolista Naton laajentumisesta yhä lähemmäs sen rajoja. Venäjän vaatimukset ovat kuitenkin olleet sellaisia, että jopa sen itsensä on pitänyt tietää, että vaatimuksiin ei tulla koskaan suostumaan. Poimin alle kohdan linkistä, joka kuvaa tilannetta:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/asiantuntija-kertoo-miksi-venaja-pelaa-kovaa-pelia-lannen-kanssa-ongelma-ei-ole-ukraina-natossa-vaan-nato-ukrainassa/8328484#gs.r0bvij

”Diplomatia Venäjän kanssa on haasteellista. Lavikaisen mukaan Venäjän vaatimukset länsimaille ovat ”tähtitieteellisiä”.

– Yhdysvallat ei esimerkiksi saisi sijoittaa joukkojaan omien rajojensa ulkopuolelle. Vaatimukset koskisivat jopa Tyynenmeren aluetta, mikä tuntuu jopa hullulta. Lisäksi kaikki Naton joukot pitäisi vetää pois niistä maista jotka ovat liittyneet Natoon vuoden 1997 jälkeen. Ihan selvää on ettei tällaisiin vaatimuksiin ikinä voida suostua.

– Kun tiedetään ettei niihin voida suostua, niistä kieltäytymistä voidaan käyttää syynä jollekin toimenpiteelle, joka tehtäisiin myöhemmin.”

Venäjä on tarkoituksellisesti halunnut näyttää suurvallan voimaa Ukrainalle ja koko lännelle. Nyt vuosi sodan laajentumisen alkamisen jälkeen voimme todeta, että kaikki ei ole mennyt Venäjän suunnitelmien mukaisesti. Nopeaa nöyryyttävää voittoa ei tullut. Länsi ei repeillyt vaan se yhdistyi.

Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena useita maita sai itsenäisyyden. Putin kabinetteineen on pitänyt tuota kehitystä virheenä. Noista maista useat ovat kääntäneet katseensa länteen. Voinemme perustellusti hyväksyä ajatuksen, että Venäjä kokee lännen ”rynnineen” lähemmäs sen rajoja.

Nato on vuonna 1949 perustettu puolustusliitto, jonka tehtävänä on taata jäsenmaidensa vapaus ja turvallisuus poliittisin ja sotilaallisin keinoin. Puolustusliitosta ei pitäisi olla kenellekään mitään uhkaa, ellei sitten puolustautumista nähdä uhkana. Ehkä Venäjän kannalta merkityksellisempää onkin Naton poliittinen vaikuttaminen, jonka voisi olettaa suosivan kansojen demokraattista kehittymistä ja niiden vapautta olla oma itsensä maailman turuilla. Yhdysvaltojen ajatukset ovat poliittisesti yhteneväisiä Naton politiikan kanssa.

Venäjän demokratia ei vastaa käsitystämme demokratiasta. Kun demokraattiset ajatukset vyöryvät yhä lähemmäs Venäjän rajoja, niin vaarana tietenkin on, että ne vyöryvät myös sen rajojen sisäpuolelle. Tästä seuraa, että nykyiset vallanpitäjät kokevat olonsa uhatuksi ja etunsa vaarantuneiksi. Narut on pidettävä omissa näpeissä, eikä kansan näpeissä.

Isoa ydinasevaltiota ei kyllä helposti ulkoapäin uhkaa mikään. Minusta tämän osoittaa jo Naton ja lännen aputoimet Ukrainassa. Pyritään auttamaan Ukrainaa, mutta ei mitenkään haluta uhata itse Venäjää. Venäjän uhkakuvana on sisäinen liikehdintä.

Edellä kuvatusta johtuen Venäjällä ei ole varaa hävitä sotaa. Nato ja länsi eivät myöskään voi osoittaa heikkoutta siten, että se antaisi Ukrainan hävitä sotaa. Suurvaltojen uskottavuus on pelissä. Kiinasta katsoen sota on kaukana, mutta varmaankin siellä seurataan tilannetta tarkasti. Sota osoittaa paljon käytettävissä olevasta voimasta, mutta se antaa myös ennakkonäytöksen siitä, että mitä voi olla odotettavissa, jos Taiwanin kohdalla tapahtuu jotain ”yllättävää”.

Kiinalta on odotettu lausumaa, jossa se tuomitsee sodan. Mille puolelle sen olisi järkevää kallistua? Mikäli Venäjä häviää sodan, niin seurauksena voi olla sisäpoliittiset ongelmat, joiden seurauksia on hankalaa arvioida. Pahimmillaan se voi johtaa jopa eri osien itsenäistymishaluihin. Vähintäänkin nykyisen johdon asema joutuu puntariin. Kiinan kannalta tuo ei varmaankaan ole se kehitys, mikä palvelisi sen omaa sisäpolitiikkaa. Ukrainan voitto Naton ja lännen tuella ei sekään ole Kiinan kannalta mikään riemumarssi. Lännen asema vahvistuisi varmasti ja ehkä Taiwankin voisi saada lisää selkänojaa siitä.

Suurvallat ovat vaikean rastin äärellä. Venäjä saa tosin syyttää tilanteesta täysin itseään. Tämän kevään taistelut tulevat siirtämään painopistettä johonkin suuntaan ja sen seurauksena ehkä neuvotteluhalukkuuskin kasvaa sodan lopettamiseksi. Edellä kerrotun perusteella minun on vaikea nähdä, että jonkin suurvallan annettaisiin hävitä sota. Pahaa pelkään, että lopputuloksena voi olla erittäin huono rauha, joka ei vakauta tilannetta pitkälläkään ajanjaksolla.

Valitettavasti tässä sodassa on aineksia laajentua pahemmaksikin konfliktiksi. On myös mahdollista, että Venäjän sisällä alkaa tapahtumasarjoja, jotka vaikuttavat sotaan. Kiinan toimia on vaikea ennakoida, koska sodan ”edut” sisäpolitiikassa ja ulkopolitiikassa vaikuttaisivat olevan jopa ristiriidassa keskenään. Tulevaisuus vaikuttaa kovin sumuiselta määränpäähän pääsemiseksi.