Tuotetaan tuotteita

Olen jo aikaisemmin parissa blogissa miettinyt ääneen sitä, että miten talous toimii. Äärimmilleen yksinkertaistaen, jotta asiat selkeytyisivät ja niin aion tehdä nytkin.

Raaka-aineista, työstä, osaamisesta ym. syntyy tuotteita. Yleensä tuotteita valmistaa yritys. Niputetaan kaikki yritykset yhteen ja todetaan niiden tuottavan tuotteita, jota kokonaisuutena voimme kutsua tuotannoksi. Pysäytetään tuotanto siihen hetkeen, jossa tuotteet ovat valmiina myytäviksi. Kun yritykset ovat määrittäneet tuotannolle myyntihinnan, niin se sisältää kaikki tuotantokustannukset ja vähän muutakin. Siinä on sisällä palkat sivukuluineen, raaka-ainekulut, koneet ja kalusteet, kuljetuskustannukset, pikkujoulukulut, verot ym. kulut sekä tuotekulujen päälle tulevat voittomarginaalit. Yritykset ovat panostaneet tuotantoon paljon rahaa ja ottaneet riskin siitä, että saavatko ne tuottamansa tuotteet kaupaksi suunnittelemallaan hinnalla. Nyt myydään tuotteet.

Tuotteethan voi myydä toiselle yritykselle, julkiselle sektorille tai kuluttajille. Julkinen sektori käyttää ostoksiinsa yksityiseltä sektorilta hankkimiaan verotuloja tai lainaamiaan rahoja, jotka kuitenkin pitää yksityisen sektorin joskus maksaa takaisin. Yritykset ostaessaan toisen yrityksen tuotteen lisäävät omia kustannuksiaan ja sitten ne ketjuttavat nuo kulut omien tuotteidensa hintoihin, jotta saisivat voittoa omien tuotteidensa myynnistä. Todelliseksi lopputuotteen ostajaksi jää siten yksityishenkilö, joka kuluttaa tuotettuja tuotteita. Sinälläänhän tämä on hyvinkin loogista, koska ihmisiä vartenhan niitä tuotteita valmistetaan. Kuluttajan maksettavaksi tulee ihan kaikki, tuotteen kulut, koneet ja laitteet, verot, omistajien voitot ja jopa ne pikkujoulukulut.

Miten ihmeessä nuo yksityishenkilöt pystyvät ostamaan yritysten tuotteet? Koko tuotannonhan voisi ostaa teoriassa, jos tuotteeseen ei laitettaisi päälle veroja ja voittoja. Ne kuitenkin ostettaessa pitää maksaa, joten ainoaksi keinoksi tulee velkaantuminen pankkisektorille lainojen myötä, koska tuotannosta maksetuilla rahoilla se ei onnistu. Toki yritykset ja julkinen sektorikin ottavat velkaa, mutta maksajiksi tulevat aina nuo yksityiset henkilöt. Julkinen sektori ei toimi omilla rahoillaan ja yritykset vyöryttävät kustannukset tuotteiden hintoihin. Pankin voitotkin viime kädessä maksaa se samainen yksityinen henkilö.

Minusta on ihmeellistä, että himmeli nimeltään talous pyörii edes jotenkin näillä ”askelmerkeillä”. Nätisti ajateltuna homma toimii niin, että yhdessä yritysten ja yksityisten henkilöiden kanssa tuotetaan tuotteita velkarahalla yksityisten ihmisten tarpeisiin ja samalla ruokitaan julkisen sektorin suu verotuksella, jonka tehtävä taas on tukea tuotteiden valmistamista erilaisilla sille annetuilla tehtävillä. Pankit rahoittavat toiminnan ja pyrkivät huolehtimaan yritysten, julkisen sektorin ja yksityisten ihmisten lainaamisesta niin, että ketju toimii ja yksityinen henkilö kykenee kuluttamaan ja maksamaan kaikkien lainat.

No, aina ei mene niin kuin Strömsössä. Yksittäiset yritykset eivät aina onnistu tuotteiden myynneissä ja seurauksena on konkurssi. Ihmiset eivät työllisty ja joutuvat elämään yhteiskunnan tarjoamilla pienillä tuloilla. Pankit kaatuvat vääriin arvioihin. Siltikin talous yskii jotenkin eteenpäin, koska me ihmiset tarvitsemme tuotteita elämiseemme. Korona-virukset vaikeuttavat elämäämme kuolemanvaaran ja talouden seisauttamisen kautta. Mitä tästä voimme oppia?

Vaikka olemme yksilöitä taloudessa yritysten, valtioiden ja yksittäisten ihmistenkin osalta, niin kaikki toiminta nivoutuu yhteen ja toimissa on ajateltava kokonaisuutta. Liiallinen minun etuni ei yleensä ole muiden etu. Jokainen kulu, joka tuotteeseen syntyy, vaatii vastaavasti yksityisille henkilöille lisää ostovoimaa, jotta tuotteet menevät kaupaksi. Korot ja voittomarginaalit lisäävät yksityisten henkilöiden tarvetta velkaantua. Onko häntä alkanut heiluttamaan koiraa? Itsenäinen valtio voi halutessaan toimia toisinkin, mutta siitä joskus muulloin.

Katsoipa tätä minkälaisien silmälasien läpi tahansa, niin minusta homma kärjistettynä toimii noin. Voihan tähän lisätä vielä vientisektorin mukaan, mutta sielläkin homma menee vastaavasti. Ylijäämäisillä vientituloilla toki helpotetaan omaa velkojenmaksu-urakkaamme, mutta vastaavasti toinen maa kärsii siitä.

Nyt elämme tilanteessa, jossa sekä tuotantoa rajoitetaan, että kulutusta estetään erilaisilla hallituksen toimilla (perustelluillakin). Seurauksena on paitsi yritysten ahdinko, niin myös noiden yksittäisten ihmisten ahdinko menetettyjen tulojen osalta. Yrityksiä tulee kaatumaan konkursseihin, mikäli niitä ei tueta riittävästi kieltojen yli. Yksittäiset taloudet joutuvat ongelmiin, kun tulot pienenevät, mutta juoksevat kiinteät kustannukset pysyvät. Lainakulut saatavat kaataa yksittäiset taloudetkin ja ehkä jopa osan pankeistakin kerrannaisvaikutusten kautta.

Ainakin niiden yritysten, joille se on mahdollista kertyneiden puskureiden ansiosta, on pidettävä ihmiset töissä. Hallituksen on mietittävä palkkakustannuksiin osallistumista edellä esitettyihin seikkoihin vedoten. Tuhoamalla yritykset ja työpaikat tulemme menettämään ison osan elintasostamme, eikä meillä aikaisemminkaan ole mennyt kovin hyvin.

Esittelin yllä oman näkemykseni tämänkin kriisin maksajista. Yksittäisinä tahoina selviytyjiä kyllä löytyy, mutta löytyykö yhteistä tahtoa pelastaa koko kansakunta? Jokaisen on hyvä asiaa miettiä omalta kohdaltaan ja hallituksen varsinkin koko yhteiskunnan kannalta, sillä heidän päätöksensä vaikuttavat nyt talouden pyörimiseen erittäin vahvasti. Ihmisten hengittäminen voi loppua monesta syystä.

 

 

jariojala

Alahärmässä v. 1957 syntynyt ukko. Nykyinen asunpaikkani on Tampereella. Haluan oppia muiden mielipiteistä, joten hyvin perustellut väitteet ovat tervetulleita. Epäasiallisiin kommentteihin sortuvat saavat minusta riitapukarin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu