Työeläke ansaitaan

Minusta nykyisessä eläkekeskustelussa menevät usein puurot ja vellit sekaisin. Työeläkkeen päätarkoitus on taata täyden työuran tehneelle kohtuullinen eläketurva. Kari Puro sanoi kirjassa Yrityksen työeläkekäsikirja näin, eläketurva on lupaus, johon sisältyy liian nopeiden ja radikaalien muutosten välttäminen. Hän sanoo myös, että työeläke on osa sitä kokonaiskorvausta, jonka työntekijä saa antaessaan työpanoksensa työnantajan käyttöön.

Mikä on lupauksen suoja? Pääsääntönä voidaan käsittääkseni pitää sitä, että omaisuudensuojan takana on ansaittu eläkekertymä ja siten ansaittu työeläke, mutta suoja ei ulotu oikeuteen saada eläkettä tietyn ikäisenä eikä siihen, että kertymä olisi aina sama. Tavallisella lailla voidaan säätää muun muassa eläkeiästä, eläkkeen kertymisestä ja eläkkeiden tavoitetasoista. Joku väittää, että laista ei löydy edes määritelmää siitä, että milloin ihminen on ns. vanha. Suoja ei koske myöskään esim. työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan laskennallisia osia. Indeksejä näyttäisi voivan muuttaa tulevan ajan osalta, koska näin on aikaisemmin myös tehty. Työeläkkeitä on voitu heikentää jopa takautuvasti, kun elinaikakeroin otettiin käyttöön. Lyhyesti voisi sanoa, että jo ansaituilla eläke-eduilla on omaisuuden suoja, mutta pienehköjä ja koko järjestelmää koskevia muutoksia voidaan silti tehdä siirtymäaikojen puitteissa. Perustuslakivaliokunta näistä sitten antaa oman ratkaisunsa ja eduskunta tekee lopullisen päätöksen.

Yleisessä keskustelussa täydestä työurasta puhutaan silloin, kun työuraa, josta työeläkettä kertyy, on takana 40 vuotta. Karttuman ollessa 1,5 % palkasta tuo tarkoittaa n. 60 %:n eläkettä ansaitusta palkkasummasta. Alkavaa työeläkettä pienentää palkka- ja elinaikakertoimen käyttö. Tulevaisuuden täysi työura poikkeaa todennäköisesti tuosta määritelmästä. Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että työeläkettä ansaitaan ja muut eläke-edut täydentävät pieniä työeläkkeitä. 10 tai 30 työura ei tuo usein riittävää työeläketurvaa vanhuuden varalta eikä usein edes täysi työura. Eläketurvaa parannetaan kansaneläkkeen ja takuueläkkeen avulla, mutta ne eivät perustu työajan ansioihin. Jokainen työeläke-euro tosin pienentää täyttä kansaneläkettä 50 sentillä, kunnes kansaneläkettä ei enää jää maksettavaksi. Mikäli työeläke ja kansaneläke yhdessä jäävät alle takuueläkkeen, niin eläkettä saa niin, että takuueläke täydentää loppusumman arvoon 837,59 e/kk. Vakuutusyhtiöt maksavat työeläkkeen ja kansan- ja takuueläkkeen maksaa valtio. Työeläkkeen kulut peritään pääosin työelämän piiristä ja rahat muihin eläkkeisiin peritään veroina.

Kun puhumme työeläkkeistä, niin työmarkkinajärjestöt yhdessä valtion kanssa ovat luoneet menetelmän, jolla työeläkelupaukset pystytään hoitamaan. He ovat päätyneet siihen, että tavoitellaan 60 %:n eläkeosuutta 40 vuoden työskentelystä suhteessa aikaisemmin ansaittuun omaan palkkaan nähden. Tuokaan ei enää toteudu, aikaisemmin kerrotuista leikkauksista johtuen. Kun nyt työeläkkeiden kohdalla puhutaan siitä, että niillä ei tulla toimeen, niin ehkä onkin keskityttävä siihen, että ansaitaan työuran aikana paremmat eläke-edut. Laskennallisesti esim. 1,75 %:n karttuma toisi 40 vuodessa 70 prosentin työeläkkeen suhteessa palkkaan. Mikäli karttumaa nostetaan, niin ansaitut eläkkeet ovat parempia kuin nykyisin, mutta varmasti se vaatisi paljon nykyistä suuremmat maksut.

Haluan edelleen korostaa, että työeläkkeet ansaitaan. Pelisäännöt ovat jokaisella selvillä, joten kenen vika se on, että työeläke on liian pieni? Voihan sitä syyttää työmarkkinaosapuolia huonosta sopimuksesta, mutta olipa sopimus millainen hyvänsä, niin työskentelystä sitä eläkettä ansaitaan. Itselläni ei ole mitenkään järin suuri työeläke, mutta se johtuu pääosin omista valinnoistani. Mietin vielä lopuksi ääneen sitä, että kenelle kustannuksia halutaan kasata.

Työssäkäyvät kustantavat pääasiassa eläkkeellä olevien etuudet. Kukin sukupolvi saa siis eläkkeisiinsä rahoituksen nuoremmilta ikäluokilta pois lukien sen osan, joka on rahastoitu tulevaa eläketapahtumaa varten eläkejärjestelmän toimesta. Täyden työuran tehnyt työntekijä saa n. 50–55 %:n eläkkeen suhteessa aikaisempiin palkkoihinsa. Ennen kuin hän jäi eläkkeelle, niin hänen bruttopalkkansa saattoi olla vaikkapa 3 200€. Hänen ostovoimansa oli sidottu palkkaan, kun taas eläkkeellä hänen ostovoimansa on reilut puolet aikaisemmasta ostovoimasta. Rahallisesti ajatellen hänen elintasonsa laskee. Jatkossa eläkettä nostetaan siten, että hintojen osuus on 80 % ja palkkojen osuus 20 %, josta muodostuu eläkeindeksi, jolla eläkettä tarkistetaan. Kyseinen indeksi takaa, että eläkeläisen ostovoima säilyy, ellei jopa hiukan kasva. Hintaindeksi on tietenkin jonkin korin tuottama arvo, joka ei varmaankaan vastaa kaikkien elintapaa. Periaate siinä kuitenkin on, että jos eläkeläisen kuukausittaiset ostokset ovat nyt 1 000 kuukaudessa, niin ne ovat nousseet esim. 2 %, jolloin samat ostokset maksavat jatkossa 1020€. Mikäli palkat ovat nousseet 3 %, niin eläkeläisen tulo nousee 2,2 %. Toki brutto voi olla nettona ihan jotain muuta, mutta ostovoimasta pyritään pitämään kiinni indeksin avulla.

Nyt eläkekeskustelussa vaaditaan indeksiä, jossa palkkojen osuus olisi 50 % aikaisemman 20 prosentin sijaan. Aikaisemman kappaleen korotus 2,2 % pitäisi siis muuttaa 2,5 prosenttiin. Näillä arvoilla jostakin pitäisi saada rahaa kustantamaan tuo 0,3 prosenttiyksikön nousu. Työeläkeläiset saavat eläkejärjestelmästä rahaa, joten heiltä ei sinne enää kerätä rahaa. Rahat nostoon pitää löytyä eläkejärjestelmästä joko maksujen kautta tai rahastoista. Oma käsitykseni työeläkerahastoista on sellainen, että jokainen sinne tuleva euro ja saatu tuotto jyvitetään erilaisten sääntöjen puitteissa järjestelmän eri osille. Rahastoituja osia korotetaan suunnitelmien mukaisesti ja hyvinä tuottovuosina niitä myös lisäkorotetaan. Osa jää vakavaraisuuspuskuriin yms. ja osalla voidaan alentaa työeläkemaksuja. Hyvät tuotot kyllä vahvistavat rahastoja ja järjestelmää kokonaisuutena, mutta lisäkulujen lisääminen sinne tarkoittaisi heikennyksiä aikaisemmin esittämiini rahastoitaviin osiin. Tuntematta tarkemmin rahastoissa käytettyjä laskukaavoja epäilen, että rahastoista otetut lisävarat hyödyttäisivät kyllä nykyisiä työeläkeläisiä, mutta olisivat pois tulevilta sukupolvilta.

Katson, että nykyisten työeläkeläisten eläkkeiden nosto kaatuisi pitkälti työelämässä nyt olevien kustannettavaksi ja tulevien eläkeläisten eläketurvaa heikentäen. On myös syytä kysyä, että missä määrin tuotannon kasvun hedelmiä jaetaan eteenpäin työelämän ulkopuolelle. Tietenkin eläkeläiset ovat kuluttajina kasvattamassa tuotantoa omalta osaltaan, mutta eivät he itse tuotantoprosessiin enää osallistu.

Mikäli muutoksia työeläkejärjestelmään halutaan, niin silloin on syytä nostaa pöydälle koko eläkejärjestelmä. Nyt toimitaan jo sovitulla kaavalla, joten radikaalit muutokset ovat erittäin haastavia. On myös hyvä pohtia sitä, että voidaanko kaikkien etuja parantaa ilman jonkin tahon kustannusten nousua, eli heidän asemansa heikentymistä? Rahastoista saatavat tuotot lienevät ainoa keino saada maksajia mukaan ilman muiden järjestelmään osallistuvien lisäkuluja. Rahastoja onkin siitä syystä tarkasteltava jatkuvasti parempien tuottojen saamiseksi. Riskitasoakin voitaisiin nostaa hiukan, mutta toki järki päässä. Heikkenevä huoltosuhde on haaste tulevaisuudelle, joten senkin kustannukset on pidettävä kirkkaana mielessä, kun ansaitsemattomia etuja vaaditaan. Takautuvia muutoksia ei saa enää tehdä, sillä muutoin usko, joka on nuoremmilta hukassa jo nyt, katoaa sumuna aamuaurinkoon.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu