Työeläkemaksuja pitää nostaa?

Maksupaine on taas ollut esillä, kun tanskalainen professori Torben M. Andersen on tehnyt raportin eläkejärjestelmästämme.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008270175.html

Olli Pusa on sanonut vakuutusmatematiikasta seuraavasti:

”Tosiasiassa laskuperusteita hallitsevat vain ne henkilöt, jotka ovat mukana niiden laadinnassa. Ulkopuoliselle laskuperusteet ovat käsittämätöntä munkkilatinaa. Asiat on piilotettu monimutkaisen näköisten laskukaavojen taakse. Voikin melko turvallisesti sanoa, että perusteet voi nykyään antaa kenelle tahansa ulkopuoliselle luettavaksi. Voi olla varma, että ilman riittävää pohjakoulutusta ja aikaa vievää perehtymistä laskuperusteisiin, niistä ei kukaan ulkopuolinen ymmärrä mitään.”

Edellä sanottu on aika huono lähtökohta maallikon lähteä arvioimaan eläkejärjestelmää. Mietin, että voiko asiaa lähestyä mitenkään kansanomaisemmin. Yritetään ainakin.

Työeläkejärjestelmä on muuttunut läpi historiansa ja niin se tulee muuttumaan tulevaisuudessakin. Lähestyn siis asiaa lähinnä nykyisestä tilanteesta. Työeläkkeitä ansaitaan palkoista 1,5 %:n karttumalla. Usein erilaisissa kirjoituksissa tavoitellaan 40 vuoden työuraa ja siten 60 %:n karttumaa. Työskentelystä kertynyt eläke lasketaan nostohetkeen palkkakertoimella. Palkkakertoimessa hintatason muutoksen osuus on 20 prosenttia ja ansiotason muutoksen osuus 80 prosenttia. Normaalisti kehitys on sellainen, että palkkatasot nousevat hintatasoa nopeammin, jotta ostovoima kasvaa ja elintaso nousee. Eläkkeiden ansainta-aikojen karttumat jäävät siten hiukan jälkeen palkkojen todellisesta kehityksestä, koska palkkakertoimessa palkoista huomioidaan 80 %.

Vuoteen 2017 asti laskennallisen työeläkkeen ansioista tehtiin vielä PTEL-vähennys, jossa ansioista poistettiin työntekijän maksama työeläkemaksu. Palkkakertoimen käytön ja PTEL-vähennyksen jälkeen saadaan ansaittu työeläke laskennallisesti selville. Tästä ansaitusta määrästä tehdään vielä elinaikakertoimen mukainen vähennys, jolla on varauduttu kasvavaan elinikään.

Mitenkäs sitten, kun tuo vanhuuseläkeaika alkaa? Maksussa olevia työeläkkeitä korotetaan työeläkeindeksillä, jossa hintatason muutoksen osuus on 80 prosenttia ja palkansaajien ansiotason muutoksen osuus 20 prosenttia. Laitan alle linkin, jossa esimerkein kerrotaan indeksien vaikutuksista.

https://www.etk.fi/suomen-elakejarjestelma/elaketurva/elakkeiden-indeksointi/tyoelakkeiden-indeksit/

Pelkistetty esimerkki: jos ansiotason muutos on 3,5 prosenttia ja hintatason muutos 2 prosenttia, niin

• Työeläkeindeksin muutos = 0,8 x 2 + 0,2 x 3,5 = 2,3 %
• Palkkakertoimen muutos = 0,2 x 2 + 0,8 x 3,5 = 3,2 %

Työeläkejärjestelmän sopimuksista seuraa, että tällä hetkellä keskimääräinen vanhuuseläke on vain hiukan yli 50 % ansiotyössä olevien keskiansioista. Mikä edellä olevassa tekstissä on sitten oleellista? Se, että työskentelyaikana ansaitut ja eläkeaikaiset eläkkeet eivät seuraa täysimääräisesti ansiotason kehitystä (Tästä kehityksestä myös professori oli raportissaan huolissaan eriarvoisuuden kasvuna). Työeläkemaksuja maksetaan prosentteina palkkasummasta, joten kun ansaitut työeläkkeet eivät seuraa täysimääräisesti palkkakehitystä, niin suhde säilyy hyvänä maksajien kannalta, jos palkkasumma kasvaa työeläkkeitä nopeammin. Milloin sitten syntyy ongelmia?

Maksuongelmia syntyy, kun työeläkkeiden rahallinen määrä suhteessa palkkasummaan kasvaa. Ihmisten määrä työllisten ja eläkeläisten suhteen ei ole ratkaisevaa vaikka niin jostakin syystä jatkuvasti esitetään. Onhan selvää, että jos työmarkkinoilla on pulaa osaavista työntekijöistä, niin kysyntä on suurempaa kuin tarjonta, jolloin palkat nousevat ja palkkasummakin kasvaa. Tosin jäykkä työmarkkinamme yleissitovuuksineen voi haitata tätä kehitystä. Raportissa ollaan erityisen huolissaan syntyvyyden määrästä. Siinä kerrotaan, että nykyinen maksutaso riittää n. 30 vuodeksi, jos mitään yllättävää maailmantaloudessa ei tapahdu. Nykyisen eläkejärjestelmän ei katsota kuitenkaan vastaavan matalan syntyvyyden haasteeseen eikä mahdollisiin talousuhkiin. Isoihin talousuhkiin lienee mahdotonta mitenkään järkevässä mitassa edes varautua.

Miten rahastot sitten toimivat? Rahastointi on järkevää, jos rahastojen tuotot ylittävät palkkasumman kehityksen, sillä muutoinhan olisi järkevämpää maksaa eläkkeitä suoraan palkkasummasta. Rahastokorkona on käytetty 3 %:n tasoa. Rahastoonsiirtovelvoite koostuu täydennyskertoimesta, osaketuottokertoimesta ja rahastokorosta. Mikäli tuottoja saadaan hyvin, niin käytännössä rahastoidut eläkeosat kasvattavat osuuttaan kokonaiseläkkeestä (ei vaikuta itse eläkkeen määrään) ja näin ollen rahastoista voidaan ottaa maksuosana hiukan perustasoa enemmän työeläkkeiden maksun osana ulos. Hyvät tuotot lisäävät yhtiöiden vakavaraisuutta, joka taas mahdollistaa työeläkkeistä maksettavat asiakashyvitykset, jotka puolestaan pienentävät vuotuista maksuprosenttia. Rahastoinnin järkevyys perustuu saataviin tuottoihin. Kun rahastoista saadaan palkkasumman kehitystä parempaa tuottoa, niin tuotoilla voidaan alentaa työeläkkeiden maksuja enemmän kuin, että rahat otetaan suoraan palkkasummasta. Rahastojen mahdollisuudet piilevät tuotoissa, mutta myös niiden riskit realisoituvat, jos tuotot jäävät mataliksi.

Nykyinen maksutaso ei riitä eläkkeisiin tulevaisuudessa? Ojalan yksinkertaisella matematiikalla edellä kerrotusta seuraa, että palkkojen ja eläkkeiden suhdetta pitää seurata ja analysoida. Vaikeilla vakuutusmatemaattisilla laskukaavoilla pyritään vain pitämään tämä suhde parhaana mahdollisena. Normaalissa tilanteessa palkkasumman kehitys on nopeampaa kuin eläkkeiden. Maailmantalouden sokit ovat oma lukunsa, joka voimakkaana voi madaltaa työllisyyttä ja kertyvää palkkasummaa. Julkisen talouden epätasapaino voi verotuksen kautta aiheuttaa ongelmia työllistämiselle, joka pahimmillaan voi johtaa jopa palkkasumman laskuun. Todellinen ongelma johon voimme parhaiten varautua on kuitenkin työllisten ja eläkeläisten suhdeluku rahallistettuna. Syntyvyyden lisäämiseen on keksittävä keinoja. Työperäinen maahanmuutto on onnistuessaan myös ratkaisu, mutta nykyiset toimet eivät ainakaan tällaisen maallikon silmissä näytä mitenkään onnistuneilta. Meillä näyttää olevan ongelmia pitää oma koulutettu työvoimamme hyödyttämässä maatamme. Osaavasta työvoimasta tuntuu olevan pulaa, joten onko koulutus sitten avain ongelmiin ainakin pitemmällä aikajänteellä syntyvyyden parantamisen lisäksi.

Suomessa lakisääteiset työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa jakojärjestelmällä eli kunkin vuoden työeläkemaksuilla. Osa eläkkeistä rahoitetaan osittain rahastoivan periaatteen mukaan käyttämällä niihin sekä työeläkemaksuja että aiemmin kerättyjä rahastoja. Rahastointi vaatii paljon pitkän ajanjakson arvioita ja oletuksia, joten pienikin virhe ennusteissa voi aiheuttaa ison eron tavoitellun lopputuloksen suhteen. Toisaalta palkkasummien kehitys ei ole yleensä mitenkään suurta vuosittain, joten rahastojen tuottojenkaan ei tarvitse olla mitenkään ihmeellisiä hyödyttääkseen järjestelmää. Koko rahaston ideaakin on syytä pohtia juuri pitkän aikajänteen takia kriittisesti ja tehdä laskelmia myös pelkän puskurirahastoinnin pohjalta tai jonkin muun uuden vaihtoehdon innoittamana. Tärkeintä on pitää huolta ihmisten työllistymisestä ja siitä, että palkkasumma kasvaa maksettavia etuja enemmän. Professorin huoli eriarvoistuvasta yhteiskunnasta kasvavien erojen ansioiden ja eläkkeiden suhteen voi helposti korjata niin, että naulataan edut kiinni palkkasumman kehitykseen. Kun rahapottia jaetaan, niin toiselle annettu euro on aina toiselta pois. Yhdenvertaisella kohtelullakin on omat haasteensa, kun puhutaan pitkästä aikajänteestä ihmisten elämissä. Asioita on kuitenkin hyvä pohtia joskus näinkin paljon yksinkertaistaen.

 

+1
jariojala

Alahärmässä v. 1957 syntynyt ukko. Nykyinen asunpaikkani on Tampereella. Haluan oppia muiden mielipiteistä, joten hyvin perustellut väitteet ovat tervetulleita. Epäasiallisiin kommentteihin sortuvat saavat minusta riitapukarin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu