Työvoimapula

Suomessa puhutaan jopa isoon ääneen työvoimapulasta. Uskon, että kun tavalliselta kadunmieheltä kysytään mitä se tarkoittaa, niin saamme vastauksen, että vapaisiin työpaikkoihin ei riitä työntekijöitä. Uskotaan, että työntekijöiden määrää lisäämällä saadaan asia kuntoon. Onko asian hoitaminen noin helppoa?

Mikäli ajattelemme Suomea yhtenä kokonaisuutena, niin työvoimapula tarkoittaa sitä, että kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, mutta työvoimapulan takia kulutusta ei voida tyydyttää. Työnantajat haluaisivat tuottaa enemmän vastatakseen lisääntyneeseen kysyntään. Vapailla markkinoilla se voi tarkoittaa myös sitä, että viennille on enemmän kysyntää. Kotimaan kysyntä voi olla toisenlainen.
Suomalaisten laskevan ostovoiman vallitessa kotimaisen kysynnän kasvu tuntuu epätodelliselta. Julkinen sektori tosin lisää kysyntää velkaantumalla rajusti, mutta tuskin sekään on vastaus työvoimapulaan. Ehkä kokonaisuutta pitää hiukan pilkkoa osiin.

Meillä on jo pitkään työmarkkinoilla puhuttu osaavan henkilökunnan puutteesta. Koulutuksella ei asiaa saada ainakaan nopeasti kuntoon, koska koulutus kestää vuosia ja aloituspaikkojen määrään on saatava perusteltuja muutoksia. Osittain puutetta on varmaankin saatu korjattua siten, että osaavia henkilöitä on siirtynyt vähemmän osaamista vaativilta aloilta enemmän osaamista vaativille aloille. Se taas lisää avoimia työpaikkoja vähemmän osaamista vaativille työpaikoille.

Työvoimapula voi olla myös alueellista. Jollakin yrityksellä voi olla ongelmia saada työvoimaa, koska työpaikka sijaitsee alueella, joka ei vain vedä työntekijöitä. Ongelmana voi olla myös palkkaus. Tarjottu palkka on työntekijän kannalta liian alhainen. Ongelmana voi myös olla tarjotun työn kausiluonteisuus tai kuormittavuus. Syitä työvoiman saatavuuden ongelmiin voi olla lukematon määrä, mutta en usko, että ongelma on itse ihmisten määrä.

Yksikään yritys ei palkkaa lisää työvoimaa ellei se katso saavansa sitä kautta lisää tuottoja. Palkatakseen uusi työntekijöitä se tarvitsee myös kysyntää, joka lopulta maksaa kaiken lisääntyneen kustannuksen. Julkinen sektori voi kasvattaa työntekijöidensä määrää, mutta kulut pitää saada kasaan yksityiseltä puolelta. Osaavan henkilökunnan siirtyminen julkiselle sektorille vähentää yksityisen sektorin mahdollisuuksia palkata henkilöitä omaan toimintaansa.

Työvoimapula on iso ongelma, johtuipa se sitten mistä tahansa. Isommat yritykset voivat siirtää tuotantojaan ulkomaille ja pienemmät voivat siirtyä alueille, jossa saavat tyydytettyä työvoimatarpeensa. Kasvua ei saada aikaan jumittumalla ongelmiin. Työvoimapula voi siten näivettää sekä eri alueita, että jopa koko maata. Suomessa työn keskittyminen vain muutamille alueille aiheuttaa ongelmia niin kyseisille alueille, kuin alueille, josta yritykset ja työntekijät poistuvat. Alueen keinotekoinen täyttäminen uusilla asukkailla ei poista ongelmaa vaan lisää sitä.

Suomen työvoimapula on ensisijaisesti kohtaanto-ongelma. Suurin muutos tarvitaan koulutuksen ohjaamiseksi tarpeen mukaan. Alueiden vetovoimaa tulee kehittää muunkin, kuin vain muutaman suurkaupungin osalta. Tämä vaatii paljon työtä eri kuntienkin päättäjien toimesta valtion tuella. Työn vastaanottamisesta tulee tehdä kannattavaa.

Työvoimapula kertoo siitä, että taloutta voidaan kehittää ja kasvattaa, kun puuttuville palveluille ja tuotteille on kerran kysyntää. BKT ei kasva eikä elintaso nouse, jos ongelmaa ei ratkaista. Julkisen sektorin on otettava agendalle muukin, kuin vain maahanmuutto. Työnantajien taas on katsottava peiliin ja kohdattava työvoimapula niin, että he katsovat oman toiminta ongelmakohdat läpi ja ryhtyvät korjaaviin toimiin. Työntekijöiden pitää olla aidosti työmarkkinoiden käytettävissä. Elintaso ei nouse eikä edes pysy, ellemme rakenna maata työskentelemällä. Jokaisen toimijan on syytä katsoa omaa toimintaansa kriittisesti ja ryhdyttävä korjaaviin toimiin.

Suomi odottaa uutta Nokiaa, mutta miten se saadaan tänne pystyyn, jos massamme on työvoimapula? Rahaa ei voi jakaa ennen kuin se on tienattu.