Uniperin päästäminen konkurssiin ei ollut mikään todellinen vaihtoehto

Tänään taisi eduskunnan kyselytunnillakin tulla esille vaihtoehto, jossa Uniper olisi päästetty konkurssiin. En kyllä usko, että tuohon olisi ollut mitään ”mahdollisuutta”. Ne jotka ottavat esille tuon vaihtoehdon, osaavat varmaankin vastata siihen, että miten Saksa olisi hoitanut yritystensä ja kansalaisten kaasunsaannin? Olisiko Saksalla ollut oikeasti mahdollisuus lopettaa kaasutoimitus ilman kapinaa? Minä en keksi mitään korvaavaa vaihtoehtoa, mutta ehkä joku muu sen keksii.

Konkurssi olisi ollut myös Fortumille hankala asia takauksen ja lainan takia. Konkurssipesästä olisi ollut saatavissa jotain, mutta mitä olisi oikeasti saatu, niin se on arvoitus. Konkurssi olisi voinut vaatia lisäpääomia Fortuminkin kassaan. Kalliiksi tämä olisi myös voinut lopulta tulla.

Mitä siis voitiin turvallisesti tehdä? Se mitä nyt tehtiin. Suomella Fortumin pääomistajana ei ollut mitään intressiä alkaa kiristämään Saksaa muilla vaihtoehdoilla, koska Saksa on taloudessa ja politiikassa niin iso toimija, että ”sen edestään löytää, minkä taakseen jättää”. Konkurssilla uhkaaminen on jo sinällään kiristystä, joten onneksi siitä ei isommin keskusteltu edes lehdistön taholta. Nyt Fortum ja sen omistajat kärsivät ison tappion, mutta tulevaisuuden varalle ei ole rakennettu mitään sysimustia pilviä. Ehkä taloutta ja politiikkaa voidaan edelleen tehdä konsensuksessa ja vieläpä melko hyvässä hengessä.

Omistajat ja sitä kautta meidät veronmaksajatkin on ajettu tilanteeseen, jossa olemme voineet vain katseella seurata, kun varojamme on hassattu uhkapeliin. Joku puhuu pakollisista riskeistä, toki niin, mutta kyllä tämä riski oli hyvin tiedossa jo Uniperin vanhojen omistajien kertomana. Lisäksi Fortum on jättänyt kuuntelematta Venäjän-riskien todellisuuden. Sieltä tulee lisää tappioita ja saa nähdä, että miten siitä selvitään. Pahimmassa tilanteessa joudumme pääomittamaan Fortumia vielä paljon lisää, sillä kuten Uniperin kohdalla, niin myös Fortum on sellainen toimija Suomessa, että sitäkään ei voi päästää konkurssiin.

Vastuuta kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Minä vaihtaisin Fortumin hallituksen ja toimitusjohtajan uuteen kokoonpanoon. Lisäksi jonkinlainen palkkioiden palautus yhtiölle olisi vähintä mitä tulisi vaatia. Jos hyvistä tuloksista ollaan valmiita palkitsemaan, niin vastuuta pitää ottaa taloudellisesti myös huonoista päätöksistä. Vanhoja Fortumin päättäjiä on myös lähestyttävä tilinteon merkeissä. Poliittiset päättäjät on asetettava vastuuseen myös, sillä kyllä suurimman omistajan on pitänyt tietää Uniper- ja Venäjäriskit toimia hyväksyessään. Mitkään selitykset ”15 minuutin tiedoista” eivät ole uskottavia. Mikäli noin olisi, niin voi kysyä, että mikä merkitys valtion omistuksella ja omistajaohjausministerillä on? Oikeita nimiä vastuullisiksi saa lehdistö etsiä ja eiköhän kansalaisetkin omia ehdokkaita esitä.