Velasta ja velallisista

Valtion velkaantumisesta on ollut paljon puhetta viime aikoina, joten lisään löylyä kiukaalle.

Peruslähtökohdat. Suvereeni valtio päättää itse käyttämästään valuutasta ja laskee sitä liikkeelle keskuspankin kautta. Keskuspankki tulouttaa voittojaan valtion kassaan ja ohjaa korkopolitiikkaa. Kaikki virallinen raha lähtee liikkeelle keskuspankin kautta valtion ja liikepankkien lainoina. Liikepankit voivat luoda myös ”rahaa” pankkinsa sisälle, mutta kun tuo ”raha” siirtyy toiseen pankkiin, niin tarvitaan keskuspankin luomaa virallista rahaa. Valtio kuluttaa velaksi kansalaistensa nimissä, kun taas yksityinen sektori velkaantuu omissa nimissään. Nyt on hyvä kohta miettiä riskejä noiden eri tahojen kohdalla. Luottokelpoinen pitänee sisällään ajatuksen, että velallisen maksukykyyn voi luottaa.

Kaikki raha on velkaa. Yksityisen sektorin rahoitustase + julkisen sektorin rahoitustase + ulkomaan sektorin rahoitustase = 0. Tuosta yhtälöstä seuraa, että yksityinen sektori voi kasvattaa nettovarallisuuttaan vain julkisen sektorin alijäämien kautta tai viennin avulla. Voi myös sanoa, että julkisen sektorin velkaantuminen tai hyvä vientikauppa auttaa yksityistä sektoria maksamaan omia velkojaan pois. Periaatteessa valtio voi verottaa kaiken kierrossa olevan rahan pois veroina, mikä ei tietenkään todellisuudessa ole mahdollista, koska silloin kaikki raha olisi valtiolla ja talous ei voisi pyöriä. Siihen rahaan valtion kynnet eivät ylety, jotka on kulutettu vaikkapa Italialle annettuna tukena.

Talouden rattaiden pitää pyöriä, jotta kansalaisten arki toimii ja rahat riittävät elämiseen. Ihmiset yrittävät ja työskentelevät saadakseen aikaan tuotteita ja palveluita joilla mahdollistavat elämisensä. Millä ihmiset saadaan toimimaan ja työskentelemään? Tuolla virallisella rahalla, jota kaikkien tulee hamuta saadakseen sitten kuluttaa toiveidensa mukaisesti. Työntekijöiden ja yritysten on saatava toiminnastaan voittoja, jotta motivaatio tehdä jotain toteutuu. Julkinen sektori haluaa juuri tuota samaa, ihmiset tuottamaan hyvinvointia itselleen ja muille. Tuo ”muille” tulee mukaan varsinkin verotuksen kautta.

Milloin valtion kannattaa velkaantua eli tuottaa nettovarallisuutta yksityiselle sektorille ja parantaa ulkomaan sektorin toimintaedellytyksiä? Oma ehdotukseni on, että silloin, kun talouden rattaat uhkaavat jumittua ja kansalaisten työskentely hyvinvoinnin turvaamiseksi uhkaa ehtyä. Milloin sitten velkaantumista pitää vähentää? Oma ehdotukseni on, että silloin, kun lähestytään täystyöllisyyttä ja teollisuuden kapasiteetin ylärajoja. Julkisella velkaantumisella on kuitenkin toteutettava reaalista toimintaa, eikä rahojen tule valua ulos maastamme tai keinottelun välineeksi. Myöskään pitkäaikainen syömävelka ei paranna maamme edellytyksiä nostaa talouttamme, vaan se tulee heikentämään mahdollisuuksiamme nousun alkaessa. Suomen nykyinen velkaantumisen linja näyttäisi olevan juuri noiden huonojen vaihtoehtojen yhdistelmä.

Taloudellista toimeliaisuutta voi kutsua myllyksi, joka jauhaa toimiessaan hyvinvointia kansalaisilleen. Valtion ja keskuspankin tehtävä on huolehtia siitä, että tuossa myllyssä on riittävästi varoja yksityisen sektorin toimintaedellytysten täyttymiseksi. Liikaa siellä ei saa olla, jotta inflaatio ei karkaa käsistä. Kun mylly pyörii hyvin, niin veroja voidaan kerätä ja ohjata koko maan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Vientisektorin toimiessa hyvin voivat yksityinen sektori ja julkinen sektori saada lisätuloja.

Velka kuuluu markkinatalouden rakenteeseen siinä missä voitontavoittelukin. Velka syntyy niin, että velkakirjaa vastaan syntyy yhtä paljon saamisia kuin velkaa. Mylly pyörii velan varassa ja tuottaa osalle velattomia saamisia, mutta silti niistäkin vastaavat velalliset. Oravanpyörä kuvaa hyvin taloutta, jossa juostaan eteenpäin voittojen toivossa ja hyvinvointia tavoitellen. Yrittäjänä toimiessani olin hyvin tyytyväinen, kun sain tulouttaa arvonlisäveroja ison määrän, koska sehän tarkoitti vain sitä, että kauppa oli käynyt hyvin. Velkaa ja veroja ei tule pelätä, mutta järkiratkaisuja molemmat vaativat.

Valtiolla ja keskuspankilla on iso rooli talouden saralla, mutta varsinaisen työn suorittaa yksityinen sektori julkisen sektorin auttamana ja ulkomaan sektoria hyödyntäen. Talous on saatava kuntoon ennen kuin aletaan jakamaan hyvinvointia oman tai muiden maiden kansalaisille. Poliitikkojen on mietittävä entistä tarkemmin, että mihin ja miksi velkaa otetaan. Velkaa ei saa pelätä, mutta sitä on kunnioitettava. Velkamäärä ei ole vain luku, sen taakse on katsottava.

+4
jariojala

Alahärmässä v. 1957 syntynyt ukko. Nykyinen asunpaikkani on Tampereella. Haluan oppia muiden mielipiteistä, joten hyvin perustellut väitteet ovat tervetulleita. Epäasiallisiin kommentteihin sortuvat saavat minusta riitapukarin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu