Yksityisen sektorin ja julkisen sektorin erilainen politiikka eläkerahastojen osalta

 

Alla linkissä kerrotaan työeläkerahan kiertokulusta tarkemmin TELA:n ja ETK:n toimesta.

https://www.tela.fi/tyoelakerahan_kiertokulku#yksityisalat

Tein itse jokin aika sitten blogin, jossa pohdin yksityisen eläkerahaston muuttamista puskurirahastoksi:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jariojala1-2/muutetaan-elakerahastot-puskurirahastoiksi/

Julkisilla aloilla ei enää vuodesta 2017 lähtien ole siirretty varoja rahastoihin, vaan rahastoja päinvastoin puretaan eläkkeiden maksuun. Alla oleva on siten yksityisen sektorin tietoa, jossa kerrotaan rahaston periaatteista. Tietoa olen poiminut edellä mainittujen tahojen julkaisuista.

Rahastojen tarkoitus pitkällä aikavälillä on, että työeläkemaksujen osuus vuosittain maksettavista eläkkeistä on noin kolme neljäsosaa, ja loput kustannetaan eläkerahastoista ja niiden sijoitustuotoista. Vuoden 2020 yksityisen sektorin rahavirta-kuvasta nähdään, että tavoite täyttyy, kun 5,1 mrd.€ on n. 27 % maksetuista eläkkeistä.

Rahastoitua vanhuuseläkettä varten kerättävä TyEL-maksun osuus, 3,5 prosenttia palkoista, siirretään rahastoon tulevaisuudessa maksettavaa vanhuuseläkettä varten. Vanhuuseläkeosa määritellään sen tasoiseksi, että sillä kerättävä TyEL-maksu keskimäärin riittää kyseisenä vuonna karttuneiden vanhuuseläkkeiden rahastoituvien osien maksamiseen aikanaan eläkkeensaajille vanhuuseläkkeenä, kun otetaan huomioon rahastoille saatava tuotto ja kuolevuus.

Eläkelaitokset rahastoivat nykyään TyEL:n ja MEL:n mukaisia vanhuuseläkkeitä varten 0,4 prosentin vuotuista eläkekarttumaa vastaavan määrän työikäisten saamista ansiotuloista. Tämän lisäksi vanhuuseläkkeiden rahastointia täydennetään korottamalla vuosittain eläkkeiden rahastoituja osia sovituilla korotuskertoimilla. Aikoinaan rahastoitiin jopa koko karttuma 1,5 %.

Milloin on järkevää rahastoida? Niin kauan, kuin rahastoitujen työeläkevarojen tuotto pitkällä aikavälillä ylittää palkkasumman eli vuosittain maksettavien bruttopalkkojen kasvuvauhdin, eläkevaroja kannattaa sijoittaa ja osa eläkkeistä kattaa sijoitusten tuotoilla. Tällöin eläkkeet saadaan rahoitettua matalammalla työeläkemaksulla kuin ilman osittaista rahastointia. Mikäli varojen tuotto jäisi samalle tasolle kuin palkkasumman kasvu, ei rahastoinnista enää olisi hyötyä työeläkemaksun alentamiselle.  Yksityisalojen palkansaajien vakuutettu palkkasumma kasvoi vuosina 1997–2020 reaalisesti keskimäärin 2,2 prosenttia vuodessa. Vastaavien yksityisalojen työeläkevarojen reaalituotto samalla aikavälillä oli 4,2 prosenttia vuodessa, joten tuolla aikavälillä ainakin on onnistuttu.

Rahastoinnilla varaudutaan tuleviin eläkekustannuksiin. Samalla kustannuksia siirretään suuremmalle maksajakunnalle, kun jo työaikana maksuissa huomioidaan rahastointi osana työeläkemaksua. Muutenhan työeläkekulu tulisi kokonaan kulloinkin työskentelevän osan maksettavaksi, kun nyt varaudutaan ennakkoon tulevien eläkeläistenkin osalta.

Alkuaikojen huonojen sijoitustuottojen jälkeen on rahastoilla saatu kerättyä huomattavasti varallisuutta työeläkkeiden maksamisen turvaksi. Vuoden 2020 rahavirta-laskelmasta nähdään, että 6 mrd.€ eläkemaksuista saadaan rahastoista. On hyvä huomata, että loput 23,7 mrd.€ maksetuista eläkkeistä kerätään muina maksuina. Kuvasta nähdään myös se, että rahastoihin siirtyy maksusta 2,7 mrd.€ ja sijoitustuotot ovat 10 mrd.€, joten rahastot kasvavat 6,7 mrd.€. Rahastokorkona muistaakseni tavoitellaan 3 %:n tuottoa ja sen ylittävät tuotot ohjataan osin myös rahastoitujen osien kasvattamiseen.

Rahastoihin kerätyt varat on tarkoitettu kertyneiden eläke-etuuksien maksuun rahastoidulta osaltaan. Varat ovat eläkejärjestelmän rahoja, joilla turvataan omalta osaltaan eläkelupauksia. Onnistuessaan rahastot kasvattavat rahastoituja osia laskelmia paremmin helpottaen siten osaltaan kerättävää maksupainetta. Hyvät rahastotuotot mahdollistavat myös paremmat asiakashyvitykset vakuuttajille, joka mahdollistaa pienemmät työeläkemaksut. Olen vakuuttunut siitä, että vakuutusmatemaatikot ja asioista päättävät tahot osaavat asiansa, mutta siltikin on hyvä pohtia myös vaihtoehtoisia tapoja hoitaa eläkkeiden rahoitusta. Julkinen sektori on katsonut riittäväksi käyttää rahastoa puskurina eläkkeiden maksussa. Onko yksityisen sektorinkin syytä harkita samaa tai sitten jotain muuta vaikka väliaikaistakin ratkaisua, jolla työn hintaa voidaan parantaa suhteessa kilpailijoihimme. Näissä pohdinnoissa on toki syytä muistaa riskit ja niiden mahdolliset seuraukset. Avoimempi keskustelu voisi alkaa vaikka siitä, että rahastojen ”filosofiaa” aukaistaan kansanomaisemmin eri toimijoiden osalta. Palkkasumman kasvu on kuitenkin se oleellisin osa eläkkeiden rahoitusta, joten työstä ja työllistymisestä on syytä jokaisen olla huolissaan.

 

0
jariojala

Alahärmässä v. 1957 syntynyt ukko. Nykyinen asunpaikkani on Tampereella. Haluan oppia muiden mielipiteistä, joten hyvin perustellut väitteet ovat tervetulleita. Epäasiallisiin kommentteihin sortuvat saavat minusta riitapukarin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu