Avohakkuukielto ja juurikääpä

Maanantaina pyörähtää käyntiin uusi tutkimushankkeemme, jossa kartoitetaan metsiemme pahimmalle tuhonaiheuttajalle – eli tyvilahoa aiheuttavalle kuusenjuurikäävälle – kestävyyttä tuottavan geenin esiintymistä kuusen jalostuspopulaatiossa. Geeni on löytynyt äskettäin ruotsalaisissa tutkimuksissa ja se vähentää juurikäävän kasvua noin neljänneksen.

Kyseessä on vahvasti soveltava tutkimus, jonka tulosten voidaan odottaa siirtyvän metsien hyödyksi suhteellisen nopeasti. Oman näkemykseni mukaan se voi tapahtua kahdella tavalla.

Nopein hyöty saavutetaan monistamalla keinollisesti arvokkaan geenin sisältäviä kuusia käytettäväksi pahimmin tyvilahosta kärsivillä kasvupaikoilla. Pidemmällä aikavälillä tietoa voidaan hyödyntää valittaessa puita kuusen seuraavan sukupolven jalostuspopulaatioon, jolloin muutaman vuosikymmenen kuluttua kaikki jalostetulla siemenellä uudistettavat kuusimetsät koostuvat entistä paremmin tyvilahoa kestävistä puuyksilöistä. 

Molemmissa tapauksissa hyöty realisoituu entistä suurempana terveen tukkipuun saantona. Se tarkoittaa enemmän rahaa metsänomistajille ja verottajalle sekä runsaammin hiilensidontaa ilmakehästä metsiin ja kestotuotteisiin. Mutta tämä koskee vain niitä metsiä, jotka uudistetaan viljelemällä tai istutamalla jalostettua siementä. Siis avohakkuin hoidettuja metsiä.

Siksi maanantaina alkavalla tutkimuksella on suora yhteys nyt käynnissä olevaan kansalaisaloitteeseen avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailta.  Mikäli aloite todella johtaa tulokseen, eivät myöskään nyt alkavan tutkimuksen tulokset tule hyödynnetyksi valtion mailla.

Sen sijaan ne siirtyvät eri-ikäismetsätalouteen, jossa metsänuudistaminen tapahtuu kuivimpia kankaita lukuun ottamatta valtapuston alle kehittyvistä kuusen taimista, joiden tiedetään olevan erityisen alttiita juurikäävän leviämiselle. Siten pidemmällä aikavälillä valtion metsistä kerättävä puu tulee sisältämään entistä enemmän tyvilahoista tukkia. 

Lisäksi valtion metsät tulevat kasvamaan yksityismetsiä hitaammin, koska jo tehdyn metsänjalostuksen seurauksena nyt istutettavat puut kasvavat noin viidenneksen nopeammin kuin luontaisesti kasvuun lähteneet. Jalostetuissa ja luonnonkuusissa on myös laadullisia eroja esimerkiksi oksien paksuudessa, mikä oksien nopeamman luontaisen karsiutumisen seurauksena vaikuttaa esimerkiksi tyvitukin laatuun.

En tässä ota sinänsä kantaa siihen, minkälaista taloutta valtion metsissä tulisi harjoittaa. Kansalaisaloitteen allekirjoittajien ja päätöksen lopulta tekevien kansanedustajien olisi kuitenkin hyvä tiedostaa aloitteen mahdollisen hyväksymisen seuraukset. Kieltämättä mukavien jatkuvapeitteisten metsien myötä saisimme päätöksen kylkiäisinä myös lahon puun lisääntymisen, puuntuotannon vähenemisen ja (edellisiin liittyen) metsiemme pitkän aikavälin hiilinielun supistumisen.

JarkkoHantula

Olen Luken metsäpatologian professori, jonka tieteellinen kiinnostus ulottuu metsätautien torjunnasta niiden hyödyntämiseen. Näen vapaan uteliaisuuden ohjaaman tieteellisen tutkimuksen tärkeimmäksi selittäjäksi sille, miksi joissain maissa on korkeampi elintaso kuin toisissa. Siksi pidän laaja-alaisen tutkimuksen vaalimista poikkeuksellisen tärkeänä yhteiskunnan tehtävänä. Tässä blogissa esitetyt näkemykset ovat omiani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu