Juurikääpäriski maapuissa
Suomalainen metsänhoito on nopeassa muutoksessa ja sen myötä saamme huolehtiaksemme myös muuttuvista tuhoriskeistä. Kokonaisuutena ainakin sekametsien lisääntyminen vähentänee vakavia metsätuhoriskejä, mutta joiltain osin tuhot saattavat myös lisääntyä.
Yksi merkittävimmistä suomalaisessa metsänhoidossa viime vuosina tapahtuneista muutoksista on ollut monimuotoisuuden edistäminen jättämällä maahan kaatuneita puita niistä riippuvaisten eliöiden resurssiksi. Esimerkiksi hyvän metsänhoidon suosituksissa neuvotaan ”säästämään lahopuut, erityisesti järeät rungot.”
Lisäksi todetaan, että ”Tuulen kaatamat tai lumen murtamat yksittäiset puut voi jättää lahoamaan metsään. Havupuista syntyneitä tuoreita tuulenkaatoja tai muita vaurioituneita eläviä havupuita koskee metsätuholain mukainen poisvientivelvoite siltä osin kuin niiden määrä ylittää laissa asetetun kynnysarvon.” Tuo kynnysarvo viittaa kirjanpainajariskin torjuntaan.
Tässä yhteydessä on kuitenkin jäänyt huomioimatta se, että tuulenkaadoissa ja lumen murtamissa kuusissa tai männyissä on usein juurikäävän aiheuttama laho, jonka seurauksena heikentyneen puun runko tai juuristo eivät ole kestäneet tuulen tai lumen aiheuttamaa painetta. Näiden puiden, erityisesti kuusten, runkojen alapinnoille kasvaa ajan myötä runsaasti juurikäävän itiöemiä, joiden tuottamat itiöt leviävät ympäristöön jopa kymmeniä vuosia lisäten tämän metsiemme pahimman metsätaudin leviämistä ympäröivään puustoon.
Siksi metsänomistajan olisi hyvä erotella yksittäisistä tuulenkaadoista lahot puut terveistä ja pidättäytyä niiden jättämisestä metsään. Tätä puoltaa myös se, ettei juurikääpäinen puuaines ole erityisen arvokasta uhanalaisten sienten kannalta, koska taudinaiheuttaja pystyy puolustamaan erittäin tehokkaasti sitä osaa puun rungosta, johon se on jo ehtinyt leviämään.
Valitettavasti juurikääpäisten puiden tunnistaminen maastossa on hankalaa, eikä sitä voi kohtuudella odottaa hakkuita tekevältä urakoitsijalta. Siksi juurikääpäiset puut jäävät levittämään lahonaiheuttajan itiöitä lähimetsiin, jollei metsänomistajan käy niitä erikseen omatoimisesti poistamassa tai ainakin merkitsemässä niitä poistettaviksi ennen tulossa olevia hakkuita.
On surkuhupaisaa tämä vanhojen metsiensuojelu. Niin sanottu tyvilaho on yleistä Uudella maalla kuusivaltaisissa metsissä näitäkö pitäisi suojella. Olen omin silmin nähnyt tukkikasan jopa ale 20 centtiste puiden tyvilahot.
Näihin metsiin pitää suoritta puulajin vaihto loppuhakkuun kautta jopa kannotkin pitää poistaa.
En tiedä onko jotain ainetta joka poistaisi lahottaja itiöt.
Jarkko Hantulalta hyvä huomio.
Ilmoita asiaton viesti
Jossain vaiheessa oli paljon puhetta, että metsäkoneet rikkovat harvennushakkuissa erityisesti kuusien juuria ja aiheuttavat täten juurikääpää muuten terveisiin puihin. Vieläkö tämän on arvioitu olevan totta?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän juuristovauriot voivat toimia juurikäävän tartuntareittinä, mutta kyllä tuoreet kantopinnat ovat paljon niitä suurempi riski etenkin silloin, jos kantokäsittelyssä on jäänyt osa pinnasta käsittelemättä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen luullut, että kaikki kuuset, jotka ovat katkenneet tyvestä, ovat tämän tyvilahon vaivaamia. Terve puu ei katkea yleensä tyvestä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että puun murtolujuus kasvaa läpimitan kolmanteen potenssiin. Tyvilahoisella puulla heikoin osa on luonnollisestikin se lahon kohta. Terve puu kaatuu juurineen tai katkeaa siis ylempää.
Ennenhän kerättiin nämä kaatuneet kuuset energiapuuksi pois häiritsemästä metsän uudistamista. Nyt sitten tämän lahopuuvillityksen aikana motokuskeilla on ohjeena kiertää lahopuut kaukaa, ettei niitä vahingoiteta. Ihmettelen, mitä se .motokuski tuumaisi, jos antaisin ohjeen kerätä nuo tyvilahopuut energiaksi.
Asia on kuitenkin vakava ja siitä kaipaisi jotain virallista ohjetta. Onko sellaista mahdollista saada?
Tyvilaholla on myös jatkoseuraus. Kun tuuli kaataa sairastuneen puun, niin sehän on kirjanpainajien lastentarha, josta nämä tuholaiset leviävät ympäristöön ja pahimmassa tapauksessa pilaavat koko metsän. Siksi tyvilaho pitää saada kuriin.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin aiheellinen muistutus metsätuhojen tutkijalta ja hyviä kommentteja edellä. Sekä tyvilahoiset (männyn tai kuusen) juurikääpäsienen saastuttamat että mesisienen vioittamat rungot pitäisi tietenkin korjata pois, mutta niiden tunnistaminen voi olla hankalaa. Etelä-Suomessa voidaan usein olettaa, että havupuiden laho johtuu noista edellä mainituista. Olisi kuitenkin hyvä, jos lahottajasienten tunnistamiseen maastossa tai laboratoriossa voitaisiin kehittää uusia keinoja.
Ilmoita asiaton viesti