Juurikäävän torjunta edellyttää lisää joustavuutta taimikaupassa

TyviTuho-nimisessä Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman Hiilestä Kiinni ohjelman hankkeessa on kehitetty menetelmä, joka mahdollistaa tyvituhon esiintymiseen perustuvan juurikääpäkartan tekemisen kuusileimikoilta päätehakkuun yhteydessä. Toistaiseksi on epäselvää, millä tavalla tämä tieto tulee metsänomistajan käyttöön, mutta lienee selvää, että se tekee sen tavalla tai toisella.

Juurikäävän riskikartan tärkein käyttömahdollisuus liittyy metsän uudistamiseen. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa leimikon tyvilahoisten kohtien uudistamista kuusen sijasta juurikääpää kestävällä puulajilla, käytännössä koivulla. Myös mänty saattaa tulla kyseeseen, mutta silloin metsänottajan on tiedettävä, ettei tyvilahon aiheuttaja ole männynjuurikääpä, joka nimensä mukaisesti tarttuu kuusen lisäksi myös mäntyyn.

Edelle kirjoittamani toimenpide on sikäli yksinkertainen, että metsänomistaja istuttaa juurikääpäkarttansa mukaisesti kuusia leimikon terveille kohdille ja koivuja sinne, missä on esiintynyt juurikääpää. Ja juuri tässä on ongelma, sillä hän on todennäköisesti tilannut taimensa jo hyvissä ajoin ennen hakkuita, eikä siten tiedä leimikkonsa juurikääpätilannetta, koska sen havaitseminen elävistä kuusista on käytännössä mahdotonta.

Ellei omistaja ole päättänyt vaihtaa puulajia jo etukäteen, hän joutuu nykyisessä järjestelmässä istuttamaan kuusta koko leimikon alalle, jolloin sen juurikääpäiset osat tulevat aikanaan tuottamaan lahoa tukkipuuta, tai arvaamaan etukäteen tarvittavien koivuntaimien määrän. Mikäli arvaus menee pieleen, on taimia joko liian paljon tai liian vähän suhteessa juurikäävän määrään.

Siksi juuri nyt olisi se hetki, jolloin koko metsäalan tulisi kokoontua pohtimaan miten ongelma ratkaistaan. Taimet luonnollisesti tuotetaan taimitarhoilla, mutta niillä ei ole varaa tuottaa ylimääräisiä koivuntaimia, eikä liian pienikään määrä ole kenenkään etu. Siten tarvitaan jonkinlainen järjestelmä, jonka kautta metsänomistajan ongelma voidaan ratkaista nopeasti ja joustavasti heti sen jälkeen, kun leimikon juurikääpätilanne on selvinnyt. Olisiko se jonkinlainen taimipörssi, jonkinlainen taimien vaihtoalusta tai jokin muu ratkaisu jää alan itsensä päätettäväksi.

Selvää tässä asiassa on kuitenkin se, että jos mitään ei tehdä, kasvatetaan vuosi vuodelta yhä suuremmassa osassa suomalaisia metsiä tyvilahoista kuusitukkia. Tämän kehityksen nopeutta voinee arvioida Luken tuoreen selvityksen perusteella. Sen mukaan juurikääpä aiheuttaa noin 50 miljoonan euron aleneman puutavaran arvoon; se on lähes 20 miljoonaa euroa suurempi verrattuna 1990-luvun alussa tehtyyn vastaavaan arvioon. Siten tässä asiassa viivyttely näyttäisi aiheuttavan metsäalalle vuosittain noin 700 000 euron lisän juurikäävän metsäsektorille aiheuttamaan tulonmenetykseen.