Hyvästi ja tervetuloa, Britannia!

Legendaarisessa Kyllä, herra ­ministeri -tv-komediassa valtiosihteeriä esittänyt Nigel Hawthorne selvitti esimiehelleen, että Britannian tavoite on luoda hajaantunut Eurooppa. Ensin Britannia ­yritti ­sitä ulkopuolelta, sitten sisältä. ”Voimme tehdä Euroopasta todellisen possufarmin”, kuvitteellinen ykkösvirkamies visioi 1980-luvun suosikki­ohjelmassa.

EU:n laajentuminen nykymittoihin oli tuolloin vasta edessä. Sitä ennustellen peribrittiläinen virkamiesvaltias arveli, että jäsenmäärän kasvu edistäisi Britannian tavoitetta: laajempi liitto olisi sisäisesti ristiriitaisempi ja jakautuneempi. Britannia voisi toimia hajottajana ja hallitsijana.

Ihan näin ei käynyt. Viimeistään euro- ja pakolaiskriisit 2010-luvulla paljastivat ­laajentuneen EU:n hajanaisuuden, mutta yhä euroskeptisemmästä Britanniasta ei ollut hajaantuneen EU:n ­hallitsijaksi. Sen energia kului kipuiluun ikuisuuskysymyksen kanssa: ollako vai eikö olla EU:n ­jäsen.

Vuonna 1973 toteutuneen EEC-jäsenyyden ­alusta asti britit kokivat olevansa euroklubissa vain toisella jalalla. 1970-luvun lopulla tehdyissä mielipidetutkimuksissa yli puolet briteistä kannatti eroamista Euroopan yhteisöstä. Eroamista tukivat etenkin työväenpuolueen äänestäjät, kun taas valtaosa konservatiiveista kannatti vielä jäsenyyttä – talouden takia.

Reilun kuukauden kuluttua, 12.12., järjestettävien parlamenttivaalien jälkeen pääministeri Boris Johnsonilla on tilaisuus toteuttaa brittien pitkä­aikainen toive ja irrottaa saarivaltakunta ­unionista. Tämä edellyttää Johnsonin johtamien konservatiivien selvää voittoa, muuten horjuva brexit-­kaaos jatkuu.

Jos Kyllä, herra ministeri -sarja yhä pyörisi, virkamiesvaltias voisi todeta Britannian kompastuneen omaan ansaansa ja muuttuneen röhkiväksi possulaksi.

Britannian panos Euroopan rakentamisessa olisi voinut olla suurempi, kuten sen johdossa pitkään toivottiin. Brittijohtajat Margaret Thatcheristä David Cameroniin ja Boris Johnsoniin ovat olleet, ainakin alkujaan, Eurooppa-henkisiä. He ovat halunneet luotsata Eurooppaa toivomaansa suuntaan.

Britannia on tarjonnut vaihtoehdon Ranskan ja Saksan Eurooppa-linjalle. Saarivaltakunta oli 1960-luvun vaihteessa perustamassa Euroopan vapaakauppaliittoa Eftaa, joka haastoi EEC:n. Vapaakauppaan perustuva Eurooppa ilman ylikansallisten instituutioiden vallan kasvua on ollut Britannian visio. Mutta suuntaus on jäänyt tappiolle.

Jos Brexit toteutuu, EU on yhä vaihtoehdottomampi. Suomen kaipaamia vapaakaupan kannattajia on vähemmän. Siksi voi vain toivoa, että brexitin jälkeenkin Britannia pyrkii vaikuttamaan Euroopan kehitykseen, etenkin Pohjolassa, jonka geopoliittiseen tasapainoon se on jättänyt jalan­jälkensä vuosisatoja.

Kirjoittaja on Otavan tietokirjojen kustannuspäällikkö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu