Päivä jolloin Twitter heitti Trumpin pihalle: demokratiasta ja sananvapaudesta

Vuoden 2021 tammikuun kuudennen päivän tapahtumat ovat johtaneet varsin mielenkiintoisiin ilmiöihin. Twitter on antanut pysyvän porttikiellon Donald Trumpille ja Facebook on sulkenut Donald Trumpin ainakin joksikin aikaa ulos omasta palvelustaan. Lisäksi erityisesti Trumpin kannattajien suosima Parler-somepalvelu on käytännössä ajettu tilanteeseen, jossa sen toiminta on hyvin vaikeaa ja mahdollisesti loppuu. En nyt ota kantaa Parlerin kohtaloon vaan Trumpin saamaan pysyviin tai väliaikaisiin porttikieltoihin.

Tiedän monen ilakoivan tapahtuneesta. Mielestäni tapahtuneessa ei ole mitään ilahduttavaa. Ei vaikka Donald Trump on lähetellyt monissa yhteyksissä sekopäisiä ja suorastaan vaarallisia viestejä. Monessa asiassa olen hänen ja hänen kannattajiensa kanssa hyvin eri mieltä. Donald Trump ja hänen viestinsä ei kuinkaan ole merkittävin asia tapahtuneessa. Kyse on paljon vakavammasta.

Unohdetaan hetkeksi Trump ja mietitään mitä oikeastaan on tapahtunut. Nähdäkseni tilanne pelkistyy siihen, että yksityiset yritykset ovat tehneet poliittiseksi tulkittavan päätöksen siitä kuka ja mitä saa kyseisillä alustoilla kirjoittaa. Virallisesti kyse on yritysten tarjoamien palveluiden käyttäjäehtojen noudattamisesta. Sinänsä tuossa ei ole mitään ongelmaa, mutta someyritysten toiminnan tarkempi tarkastelu herättää vakavia kysymyksiä.

Ensinnäkin someyritysten suhtautuminen vahingolliseen materiaaliin on ollut pääasiallisesti hyvin myönteistä. Nimenomaan myönteistä. Syynä se, että arveluttava materiaali lisää liikennettä ja voittoja. Facebook oli oleellisessa roolissa Myanmarin rohingya-vähemmistökansan vastaisessa kampanjassa. Taisipa olla niin, että Facebook teki hyvin halukkaasti sopimuksen Myanmarin hallinnon kanssa, sopimuksen, joka käytännössä merkittävästi edesauttoi kansanmurhaan verrattavien toimenpiteiden toteuttamista. Itse asiassa Facebook on jopa myöntänyt osuutensa loppuvuonna 2018 (linkki).

Vuonna 2020 Facebook kuitenkin kieltäytyi auttamasta kansanmurhan tutkimuksissa. Vedoten Yhdysvaltalaiseen lainsäädäntöön, jonka mukaan Facebookilla ei ole mitään vastuuta sisällöistä (pelkkä alusta, tiedättehän) ja jonka mukaan Facebookia ei voida vaatia luovuttamaan käyttäjiään koskevia tietoja (linkki). Facebook saattoi suhtautua asiaan näin välinpitämättömästi koska kansanmurhaa koskevan tutkintapyynnön teki afrikkalainen valtio, Gambia.

Yhdysvaltojen liittovaltion toiveet olisi varmaankin kuultu aivan eri tavalla. Joka tapauksessa kansanmurhan järjestäjien rahat kyllä kelpasivat. Mutta vastaavasti vastuu tekemisistä ei kelpaa. Toisaalta Yhdysvaltojen lainsäädännön takia vastuuta ei edes ole.

Nyt Twitterin ja Facebookin kaltaiset someyritykset päättivät, ilmeisesti kotimaansa poliittisten muutosten vuoksi, että Yhdysvaltojen väistyvä presidentti ei enää saa käyttää yritysten järjestelmiä viestinsä välittämiseen. Maailman mahtavimman valtion päämies on siis suljettu ulos yksityisten, käytännössä monopoliasemassa olevien yritysten palveluista. Toisaalta jos Trump jatkaisi toisen kauden, niin tuskin olisi mitään porttikieltoja tullut.

Viralliset perustelut ovat tietenkin yleviä ja kauniita. Nähdäkseni nuo perustelut ovat kuitenkin ensisijaisesti yritysten omaa valkopesua, joilla ne haluavat olla hyvissä väleissä uuden demokraattihallinnon kanssa. Tuokin on hyvin ymmärrettävää, mutta suurempi ongelma onkin siinä, että yritykset ovat mielestäni astuneet poliittisen toimijan rooliin. Lainsäätäjien toimialueella.

Minun mielestäni hyväksyttävän ja kielletyn viestinnän rajan vetäminen kuuluu lainsäätäjien tehtäviin. Vaaleilla valitun lainsäädäntöelimen tulee kyetä määrittelemään mikä on hyväksyttävää puhetta ja mikä ei ole hyväksyttävää puhetta. Määrittelystä tulee säätää laki. Nythän lakia ei ole vaan kyseessä on demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelta tuleva päätös.

Mikäli täällä Uusi Suomi Puheenvuoro -palstalla joku, vaikka minä, julkaisee lainvastaista materiaalia, niin sekä Uusi Suomi että minä olisimme vastuussa sisällöstä. Päätoimittajalla on lain määrittelemä vastuunsa huolehtia siitä, että lainvastaista sisältöä ei julkaista tai se ainakin katoaa hyvin vikkelästi. Mutta someyritysten kanssa tilanne on kestämätön. Yritykset voivat käytännössä julkaista mitä niitä huvittaa ilman minkäänlaista vastuuta (pelkkä alusta, ymmärrättehän).

Käytännössä määräävässä markkina-asemassa olevien yritysten toimintaan pitäisi mielestäni ulottaa samanlainen julkaisijan vastuu kuin vaikkapa Uusi Suomi -verkkolehdellä. Lisäksi on lainsäätäjän vastuulla päättää millaiset julkaisut ovat lainmukaisia ja mitkä ovat laittomia. Se, että päätöksen tekee ilman minkäänlaista vastuuta jokin yksityinen yritys, on hyvin arveluttavaa sananvapauden ja demokratian toteutumisen kannalta.

Demokraattisen päätöksenteon toimivuuden ja sananvapauden toteutumisen vuoksi lainsäätäjien on mielestäni välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin, joiden avulla määritellään sekä laillinen että lainvastainen puhe. Toiseksi lainsäätäjien tulee ryhtyä toimenpiteisiin, joiden avulla tällä hetkellä täysin ilman vastuuta toimivat someyritykset laitetaan vastuuseen julkaisemastaan materiaalista. Kolmanneksi määräävässä markkina-asemassa olevat someyritykset tulee lainsäädännön avulla pakottaa toimimaan tasapuolisesti kaikkia käyttäjiä kohtaan (laiton materiaali pois, laillinen sallittua kaikilta).

Suoraan sanottuna someyritysten toteuttama poliittisen vallan käyttäminen on minusta hyvin pelottava ilmiö. Ulkoparlamentaalinen poliittisesta viestinnästä päättävä taho.

 

JarmoAhonen1

Väärää ajattelua jo vuosikymmeniä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu