Turkistarhaus eli eläinten nylkemisen ja syömisen välinen kuvitteellinen ero

Minun on ollut aina todella vaikea hahmottaa minkä takia turkistarhaus olisi pahasta. Lähiaikojen syynä tähän henkiseen vaikeuteeni on se, että söin eilen päivällisenä todella hyvin valmistettua eläimen lihaa. Se oli todellista herkkua, nam, nam.

Ajatellaan turkiseläintä, jonka olemassaolon tarkoitus on tuottaa jollekin ihmiselle mielihyvää. Turkiseläintä ruokitaan ja hoidetaan siihen saakka, että se tapetaan jonkin ihmisen asusteeksi tai sellaisen osaksi.

Ajatellaan tuotantoeläintä, jonka olemassaolon tarkoitus on tuottaa jollekin ihmiselle mielihyvää. Tuotantoeläintä ruokitaan ja hoidetaan siihen saakka, että se tapetaan jonkin ihmisen ruoaksi.

Molemmissa tapauksissa mitä ilmeisimmin tietoinen elävä olento tapetaan meidän ihmisten hyödyksi. Minkä takia syötäväksi tapettu sika on ”parempi tappo” kuin turkishattua varten tapettu soopeli? Varsinkin kun nykyisen tiedon mukaan sika on paljon, paljon fiksumpi ja älyllisempi olento kuin soopeli. Tähän se varaus, että soopeleiden älykkyyttä ja tietoisuutta on tutkittu paljon vähemmän kuin sikojen vastaavaa.

Missä vaiheessa tietoisten eläinten turkistarhaus muuttuu pahemmaksi kuin tietoisten eläinten syöminen?

Eroa voi tietenkin perustella sillä, että sian tappaminen on lähempänä meidän perustarpeitamme. Mutta tuokaan ei oikein toimi, sillä ihminen voi elää kasvisravinnolla.

Minkä takia lihan syöminen on pienempi ongelma kuin soopelin turkkiin pukeutuminen?

JarmoAhonen1
Sosialidemokraatit Kaarina

Väärää ajattelua jo vuosikymmeniä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu