Venäjän armeijan kyvyttömyys ja modernit aseet ja muuta ihmeteltävää

Meneillään oleva Ukrainan sota on ollut melkoinen näyteikkuna armeijoiden ja sotateollisuuden realiteetteihin monessa mielessä. Ensimmäiseksi se on ollut näyteikkuna siihen, että kun Venäjän kokoisen maan armeija jätetään modernisoimatta, koska rahat on varastettu, niin nykyaikaisessa sodankäynnissä nopeiden operaatioiden saavuttaminen on antiikkisella aseistuksella mahdotonta.

Toinen kiinnostava seikka on ollut modernien asejärjestelmien valmistamisen kompleksisuus. Esimerkiksi Javelin-panssarintorjuntajärjestelmä, joka on ollut ratkaisevassa roolissa alkuvaiheessa sotaa, on hämmästyttävän monimutkainen järjestelmä vaikka se otettiin operatiiviseen käyttöön viime vuosituhannella ja on saavuttanut 26v kypsän iän.

Kolmas nopeasti tapahtunut ja ainakin minua yllättävä seikka on ollut paluu vanhoihin sodankäyntitapoihin. Tarkoitan tässä vanhoilla niitä tapoja käydä sotaa, jotka osattiin jo ensimmäisessä maailmansodassa.

Ensimmäisenä yllätyksenä Venäjän armeijan aseistuksen ja huoltokaluston surkeus on ollut ainakin minun kaltaiselleni maallikolle suuri hämmästyksen aihe. Kentällä tuhotuista panssarivaunuista suurin osa näyttäisi olevan Neuvostoliiton aikaista kalustoa. Tämä siitä huolimatta, että Venäjän johto on viimeiset 20v toitottanut armeijansa modernisaatiota ja uusia asejärjestelmiä. Mutta noita uusia järjestelmiä ei ole pahemmin näkynyt Ukrainassa.

Ainoa millään tavoin uskottava selitys on se, että muutamia paraatikappaleita lukuunottamatta modernisoituja tankkeja – uusista tankeista nyt puhumattakaan – ei vain ole. Sama pätee huoltokalustoon. Putinin hallinto on joka tapauksessa kaatanut merkittävästi rahaa armeijansa modernisaatioon ja kouluttamiseen. Mutta tulokset ovat käytännössä olemattomat.

Mitä ilmeisimmin Venäjän armeijan modernisaatioon ja uusiin aseisiin tarkoitetut rahat on varastettu. Niillä on ostettu asuntoja Lontoosta, viinitiloja Ranskasta, huvipursia ja kaikkea muuta kivaa. Mutta Venäjän armeija on jäänyt vaille niitä uusia panssarivaunuja tai uusia tulonjohtojärjestelmiä. Muista ratkaisuista puhumattakaan. Ukrainan onni.

Toisena seikkana, jonka jo aikaisemmin periaatetasolla tiesinkin, on modernien asejärjestelmien valmistuksen vaikeus. Esimerkiksi panssarintorjuntaohjusjärjestelmä Javelin on järjestelmä, jonka valmistuskapasiteetti on ollut luokkaa 2000 järjestelmää vuodessa. Nyt kun se haluttaisiin nostaa 6000 järjestelmään vuodessa, niin temppu ei meinaa onnistua. On pulaa mikropiireistä, on pulaa rakettimoottoreista (sopivaa moottoria ei valmista kukaan muu kuin Aerojet Rocketdyne, jolle noiden moottorien valmistus on kaikkea muuta kuin houkutteleva bisnes) ja on pulaa työntekijöistä, sillä tarkkuutta vaativa kokoonpanotyö vaatii enemmän kuin viikonlopun pikakoulutuksen.

Kolmantena yllättävänä seikkana on vanhojen sodankäyntitapojen paluu. Kun molemmat osapuolet ovat suhteellisen voimakkaita ja kyvykkäitä toimijoita, niin hyvin nopeasti näytetään palaavan toisen maailmansodan ratkaisuvaiheiden mukaiseen toimintatapaan. Voiton saa se, jolla on suurempi tulivoima ja joka kykenee kuluttamaan vastapuolta enemmän. Kulutussodassa se, jonka tuhoamiskapasiteetti yhdistettynä tappioiden sietämiseen on suurempi, voittaa aina.

Toinen vanhanaikaiseen sodankäyntiin palaamiseen liittyvä seikka on palaaminen vangeista muodostettuihin yksiköihin. Joidenkin uutisten mukaa Venäjä on luvannut vangeille armahduksen sopivan mittaisen sotilaspalveluksen jälkeen. Ja kuoleman tapauksessa eläkkeen sukulaisille. Aluksi tulisi mieleen, että vankien käyttäminen ei toimi, mutta se on perinteisesti ollut vahva ja toimiva lähestymistapa.

Historiallisesti tarkasteltuna armeijoiden valiojoukot ovat yleensä olleet orjia, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin sotia. Ehkä tunnetuin esimerkki on Ottomaanien imperiumin janitsaarit, jotka olivat orjia ja joille ei ollut luvassa elämää armeijan ulkopuolella. Joskus taidettiin jopa luvata tappopalkkio janitsaarista, joka harhautuisi armeijan toiminta-alueen ulkopuolelle.

Toisen maailmansodan aikana Natsi-Saksa käytti vangeista koottuja osastoja. Muistaakseni osoittautui, että poliittiset vangit ja väkivaltarikolliset muodostivat hämmästyttävän tehokkaita yksiköitä. Seksuaalirikollisilla taisi olla taipumusta pelkuruuteen. Mutta joka tapauksessa vangeista muodostetut yksiköt olivat poikkeuksellisen tehokkaita. Jos peräännyit ilman määräystä, niin omat ampuivat sekä murhasivat sukulaisesi. Jos jäit vangiksi, niin todennäköisyys sille, että vastapuoli ampui, oli aika suuri. Lisäksi väkivaltarikolliset tuppasivat tähtäämään paremmin kuin normaalit asevelvolliset, jotka ainakin aluksi välttelivät ihmisten tappamista.

Yleisesti ottaen vaikuttaisi siltä, että jos nopeaa loppua ei saavuteta pikaisesti moderneilla aseilla, niin äkkiä palataan toisen maailmansodan tasoiseen teknologiaan, jota voidaan valmistaa nykyisin vaikka missä konepajassa. Lisäksi näyttää siltä, että moderneja aseita pitää olla riittävästi ja sotilaiden pitää olla kunnolla koulutettuja jos haluaa saavuttaa sen modernin pikavoiton.

Ukrainan onneksi Venäjällä ei todellisuudessa ollut niitä moderneja aseita kuin vähäisiä määriä. Eikä ollut riittävän hyvin koulutettuja sotilaita.

Venäjän armeijan voitto on mitä ilmeisimmin varastettu. Rahat, joilla olisi pitänyt varustaa armeijaa, on varastettu. Rahat, joilla olisi pitänyt kouluttaa sotilaita ja upseereja, on varastettu.

Ukrainan ja meidän muiden onni, että Venäjän armeijan rahat on mitä ilmeisimmin varastettu.

+11
JarmoAhonen1
Sosialidemokraatit Kaarina

Väärää ajattelua jo vuosikymmeniä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu