Yhdysvaltojen pääpuolueiden suhde uskontoon repeää entisestään

Yhdysvaltojen puolueet ovat entistä jakautuneempia kahden merkittävän tekijän osalta. Toinen tekijä on uskonto ja toinen on rotukysymys. Käytän tässä yhteydessä ”rotu”-sanaa samassa mielessä kuin sitä Yhdysvalloissa käytetään. Yhdysvalloissa termit ”värillinen”, ”latino”, ”afro-american” ja vastaavat ovat todellisia ja niiden merkitys tulee kaukaa Yhdysvaltojen historiasta. Yhdysvaltojen historiaan kuuluu ilmiö, joka on – todella onneksi – meille suomalaisille tuntematon. Tuo ilmiö on orjuus.

Yhdysvallat on meille suomalaisille vieras yhteiskunta myös siinä mielessä, että koko Yhdysvaltojen historia on hyvin läheisesti yhteydessä uskonnollisuuteen. Yksi merkittävimmistä hahmoista Yhdysvaltojen aatteellisessa historiassa on John Winthrop -niminen saarnaaja. Hänen vuoden 1630 saarnansa on merkittävä osa Yhdysvaltojen aatteellista sisältöä. John Withrop katsoi uuden Pohjois-Amerikan alueelle perustettavan yhteiskunnan olevan Jumalan siunaama uusi yhteiskunta, joka tulisi olemaan esimerkki kaikelle muulle maailmalla. Kirjaimellisesti ”City upon a Hill”. Tuo saarna pidettiin kun uskonnollista vainoa pakenevat puritaanit saapuivat Pohjois-Amerikkaan.

Yhdysvalloissa tuota perintöä ovat hyödyntäneet monet poliitikot. Ronald Reagan muokkasi tätä muotoon ”A Shining City on a Hill”, jolla hän tarkoitti maailman parasta maata, josta kaikkien tulisi ottaa oppia.

Toisin sanoen Yhdysvaltojen aatteellisessa sisällössä on hyvin vahva uskonnollinen taustavire. Tuo uskonnollinen vire ei suinkaan ole hävinnyt Yhdysvaltojen taustalla olevasta ajattelusta. Yhdysvalloissa merkittävä osa väestöä edustaa kristillistä uskontoa tai kristinuskon pohjalta syntyneitä uskontoja. Tuon väestönosan osuus Yhdysvaltojen väestöstä on kuitenkin vähentynyt jo vuosikymmeniä.

Yhdysvaltojen uskonnolliseen pohjavireeseen on tuonut merkittävän murroksen muiden kuin kristinuskoon perustuvien suuntausten ja avoimen tai käytännössä toteutuvan uskonnollisen välinpitämättömyyden nousu. Vielä tällä hetkellä tuo nousu on lähinnä marginaalinen, sillä Yhdysvallat on yhä leimallisesti kristitty valtio. Mutta merkittävän haasteen uskonnolliselle pohjavireelle on synnyttänyt uskonnollisuuteen liittymättömien henkilöiden osuuden kasvu. Yhdysvaltojen slangissa tuosta käytetään termiä ”Unaffiliated” uskonnon suhteen. Suomeksi lähinnä sopiva termi taitaa olla ”välinpitämätön”.(*)

Valtapuolueiden eli demokraattien ja republikaanien osalta suhde uskonnollisuuteen on muuttunut merkittävästi vuosien ja vuosikymmenien kuluessa. Vähitellen puolueiden ero on muokkautunut todella huomattavaksi.

Tällä hetkellä valkoisia protestantteja (mukaan lukien evankeliset) on republikaaneista yli 65%. Demokraattien osalta lukema on selvästi alle 40%. Tämä ei voi olla vaikuttamatta äänestyskäyttäytymiseen. Jakaumia esittävä kuva seuraavana.

Tämä ei voi olla vaikuttamatta. Jo tällä hetkellä tilanne on se, että moni protestantti (evankelinen tai ei) äänestää ensisijaisesti oman uskonnollisen vakaumuksensa kannalta luontevinta sidosryhmää. Tuo ryhmä on republikaanit.

Käytännössä moni protestantti äänestää republikaaneja riippumatta siitä, millaista politiikkaa republikaanit ajavat talouspolitiikassa tai sosiaalipolitiikassa. Aborttioikeuden rajoittaminen ja monet vastaavat kysymykset ajavat ohitse talouspolitiikasta ja muista sosiaalipolitiikan kysymyksistä. Tämä on luonnollisesti edullista republikaanien kannalta, sillä tässä tilanteessa vahvasti uskonnolliset, pienituloiset, työväenluokkaan kuuluvat äänestäjät äänestävät republikaaneja, vaikka republikaanien perinteinen talouspolitiikka on kyseisille äänestäjille vahingollista.

Korvaukseksi omien taloudellisten etujensa uhraamisesta tuo äänestäjäryhmä saa politiikkaa, joka ajaa heidän moraalisia arvojaan ja tukee heidän identiteettiään.

Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa puhutaan entistä vähemmän perinteisistä poliittisista aatteista vasemmisto/oikeisto-akselilla. Yhdysvaltojen politiikka on entistä enemmän identiteetti-, uskonto- ja rotupolitiikkaa.

Yhdysvaltojen kaltaisessa poliittisessa järjestelmässä lopputuloksena voi olla hyvin erikoisia aatteellisia yhdistelmiä. Eurooppalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna nuo yhdistelmät ovat lähinnä epäpyhiä.

Toisaalta me olemme myös täällä Suomessa entistä enemmän siirtymässä identiteettipolitiikan suuntaan.

(*) Korjattu termin ”unaffiliated” käännöstä.

JarmoAhonen1

Väärää ajattelua jo vuosikymmeniä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu