Yhden kansan leimaaminen terroristeiksi on älyllistä köyhyyttä

Tshetsheeneistä on yritetty tehdä kaiken Venäjän pahan ilmentymä. Kirjoitin Puheenvuorossa kirjasta Sodan värit.

”Kolumnisti Valerija Novodvorskaja kutsuu Tshetsheniaa Venäjän omaksi Putinin Irak-gateksi.
Novodvorskajan mukaan Venäjä ei pommittanut maata kivikaudelle vaan teki Tshetsheniasta teokratian.”

Mielikuvan työstämisessä on onnistuttu, vaikka tasavalta Kaukasuksella on virallisen näkemyksen mukaan rauhoittunut. Siellä hallitsee Venäjän eliitin ystävä Ramzan Kadyrov. Kansalaiset antoivat vaaleissakin lähes varauksettoman tukensa pääministeri Vladimir Putinille, kolmannen virkakautensa aloittavalle vastavalitulle presidentille.

Putinin valta on tiukasti sidoksissa Tshetsheniaan. Väkivalta Kaukasuksella varjosti jo Putinin ensimmäistä presidenttikautta. Kerrostalojen räjäytykset Moskovassa herättävät kysymyksiä; Teatteriyleisön ja terroristien joukkosurma Nord-Ost –musikaalin näytöksen jälkeen on ratkaisematta; Päättymätön suru seuraa Beslanin koulukaappausta ja räjähdyksiä metroissa sekä lentokentillä on pelättävä koko ajan. Viimeisin näytös liittyy väitettyyn murhayrityksen suunnitteluun ja terroristien pidätyksiin Ukrainassa.

Tänään TV1 esittää Pekka Niskasen elokuvan Virtuaalinen sota. Se kertoo tshetsheenien diasporasta. Niskanen yrittää rakentaa internetin Second Lifeen virtuaalista Tshetsheniaa yhdessä tshetsheenipakolaisten kanssa. Elokuvan tekoon meni neljä vuotta. Onnistumisesta pitää kiittää pääosanesittäjiä: Suomessa asuvaa pakolaisnaista Hazmania, jonka mies ja poika surmattiin Tshetshenian sodissa. Elokuva on puhetta ihmisyyden puolesta ja noin 60–70 Suomessa asuvan tshetsheenin sekä heidän auttajansa Mikael Storsjön tarina valehtelun maailmassa. Kaikkiaan maailmalla on noin 100 000 tshetsheeni pakolaista.

Uudessa Suomessa on käsitelty laajasti elokuvassakin keskiöön nousevaa oikeuskäsittelyä. Storsjötä syytettiin mm. laittoman maahanmuuton järjestämisestä. Määritelmällisesti turvapaikanhakijan maahantulo ei ole laitonta maahantuloa.

Elokuvan järkyttävimpiä huomioita on vihan ja sodan aiheuttaman katkeruuden koteloituminen ihmisiin. Suomessa asuvan venäläisen synnytyslääkärin reaktio tshetsheeninaiseen on tyrmistyttävä kokemus. Lääkäri kertoo olleensa Tshetsheniassa sodassa tappaakseen tshetsheenejä.

Tätä elokuvaa voi suositella sen vuoksi, että siinä kerrotaan koruttomasti myös vihan lietsomisen keinoista internetissä ja propagandaan turvautuvassa valtiollisessa televisiossa.

Tietenkin sota on raakaa. On silti jokseenkin käsittämätöntä, että sama dosentti Johan Bäckman, joka epäilee talvisodan aloittajaa, puhuu kaikissa mahdollisissa tilanteissa suomalaisista terroristien tukijoina.

Illan elokuvassa Bäckman ja entinen kirkkoherra Juha Molari saavat puhua suunsa puhtaaksi. Hyvä niin. He ovat itse oman asiansa parhaita dementoijia.

Olen joutunut toimittajakollegoitteni kanssa listalle, jossa meidän väitetään tukevan terrorismia. Näissä blogikirjoituksissa esitetty syyte pitäisi mahdollisesti tutkia kunnianloukkauksena. Olen valinnut puoleni – valehtelu on väärin!

Esitys Dokumenttiprojekti YLE TV1 Ma 12.3. 2012 klo 21:30

0
jarmokoponen
Helsinki

Jarmo Koponen on toimittaja. Puheenvuoroissa painottuu Venäjä. Intohimona naapurimaan kehityksen perkuu. Yli 40 vuotta sitten opiskelijana alkanut tutustuminen jatkuu. 1990-luku vierähti Moskovassa lehdistöneuvoksena ja Pietarissakin YLEn kirjeenvaihtajana. Sananvapausasiat kiinnostavat erityisesti Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu