Yhden kansan leimaaminen terroristeiksi on älyllistä köyhyyttä
Tshetsheeneistä on yritetty tehdä kaiken Venäjän pahan ilmentymä. Kirjoitin Puheenvuorossa kirjasta Sodan värit.
”Kolumnisti Valerija Novodvorskaja kutsuu Tshetsheniaa Venäjän omaksi Putinin Irak-gateksi.
Novodvorskajan mukaan Venäjä ei pommittanut maata kivikaudelle vaan teki Tshetsheniasta teokratian.”
Mielikuvan työstämisessä on onnistuttu, vaikka tasavalta Kaukasuksella on virallisen näkemyksen mukaan rauhoittunut. Siellä hallitsee Venäjän eliitin ystävä Ramzan Kadyrov. Kansalaiset antoivat vaaleissakin lähes varauksettoman tukensa pääministeri Vladimir Putinille, kolmannen virkakautensa aloittavalle vastavalitulle presidentille.
Putinin valta on tiukasti sidoksissa Tshetsheniaan. Väkivalta Kaukasuksella varjosti jo Putinin ensimmäistä presidenttikautta. Kerrostalojen räjäytykset Moskovassa herättävät kysymyksiä; Teatteriyleisön ja terroristien joukkosurma Nord-Ost –musikaalin näytöksen jälkeen on ratkaisematta; Päättymätön suru seuraa Beslanin koulukaappausta ja räjähdyksiä metroissa sekä lentokentillä on pelättävä koko ajan. Viimeisin näytös liittyy väitettyyn murhayrityksen suunnitteluun ja terroristien pidätyksiin Ukrainassa.
Tänään TV1 esittää Pekka Niskasen elokuvan Virtuaalinen sota. Se kertoo tshetsheenien diasporasta. Niskanen yrittää rakentaa internetin Second Lifeen virtuaalista Tshetsheniaa yhdessä tshetsheenipakolaisten kanssa. Elokuvan tekoon meni neljä vuotta. Onnistumisesta pitää kiittää pääosanesittäjiä: Suomessa asuvaa pakolaisnaista Hazmania, jonka mies ja poika surmattiin Tshetshenian sodissa. Elokuva on puhetta ihmisyyden puolesta ja noin 60–70 Suomessa asuvan tshetsheenin sekä heidän auttajansa Mikael Storsjön tarina valehtelun maailmassa. Kaikkiaan maailmalla on noin 100 000 tshetsheeni pakolaista.
Uudessa Suomessa on käsitelty laajasti elokuvassakin keskiöön nousevaa oikeuskäsittelyä. Storsjötä syytettiin mm. laittoman maahanmuuton järjestämisestä. Määritelmällisesti turvapaikanhakijan maahantulo ei ole laitonta maahantuloa.
Elokuvan järkyttävimpiä huomioita on vihan ja sodan aiheuttaman katkeruuden koteloituminen ihmisiin. Suomessa asuvan venäläisen synnytyslääkärin reaktio tshetsheeninaiseen on tyrmistyttävä kokemus. Lääkäri kertoo olleensa Tshetsheniassa sodassa tappaakseen tshetsheenejä.
Tätä elokuvaa voi suositella sen vuoksi, että siinä kerrotaan koruttomasti myös vihan lietsomisen keinoista internetissä ja propagandaan turvautuvassa valtiollisessa televisiossa.
Tietenkin sota on raakaa. On silti jokseenkin käsittämätöntä, että sama dosentti Johan Bäckman, joka epäilee talvisodan aloittajaa, puhuu kaikissa mahdollisissa tilanteissa suomalaisista terroristien tukijoina.
Illan elokuvassa Bäckman ja entinen kirkkoherra Juha Molari saavat puhua suunsa puhtaaksi. Hyvä niin. He ovat itse oman asiansa parhaita dementoijia.
Olen joutunut toimittajakollegoitteni kanssa listalle, jossa meidän väitetään tukevan terrorismia. Näissä blogikirjoituksissa esitetty syyte pitäisi mahdollisesti tutkia kunnianloukkauksena. Olen valinnut puoleni – valehtelu on väärin!
Esitys Dokumenttiprojekti YLE TV1 Ma 12.3. 2012 klo 21:30
Muutama lehtikirjoitus ja -arvostelu elokuvasta:
Suomen Kuvalehti: http://www.officehouse.fi/SK_10_2012.pdf
Helsingin Sanomat: http://www.officehouse.fi/HeSa_12032012.pdf
Iltalehti: http://www.officehouse.fi/IL_12032012.pdf
Hufvudstadsbladet: http://www.officehouse.fi/HBL_12032012.pdf
Ilmoita asiaton viesti
Sallinet Jarmo, että nostan joitakin yksityiskohtia esille tässä tshetsheenejä koskevassa blogikirjoituksessasi.
Tshetsheenit ovat asuneet Tshetshenian alueella ”tuhansia vuosia” – ovat sen alueen alkuperäiskansa.
Tshetsheenit elivät maassaan vapaina Sveitsin kaltaisessa demokratiassa valiten itse omat johtajansa.
Imperialistinen roistovaltio Venäjä halusi valloittaa koko Kaukasian – siinä ohessa myös Tshetshenian. Viimein monikymmenvuotisten ankarien sotien ja Venäjän hyökkäysjoukkojen kärsimien valtavien tappioiden jälkeen Venäjä onnistui miehittämään Tshetshenian vuonna 1859. Tshetsheenien vastarinta ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan he nousivat useaan otteeseen brutaalia miehittäjää Venäjää vastaan.
Kun neukkula romahti vuonna 1991, niin Tshetshenia palautti itsenäisyytensä Venäjän miehityksestä kaikkien pykälien mukaan samalla kun esimerkiksi Viro ja Georgia. Tshetshenia EI ollut silloin mikään islamistinen valtio, vaan Tshetshenian perustuslaki vuodelta 1992 on läntisen demokraattisen maan perustuslaki uskonnonvapauksineen ja naisten tasa-arvoisuuksineen.
Venäjä veti miehitysjoukkonsa Tshetsheniasta Tshetshenian ja Venäjän välisen sopimuksen mukaisesti heinäkuussa 1992. Tshetsheenit saivat nyt elää vapaina omassa maassaan, eikä Tshetsheniassa ollut mitään kiihkoislamismia.
Venäjä hyökkäsi Tshetsheniaan vuonna 1994 presidentti Jeltsinin käskystä kun puolustusministeri Gratshov oli luvannut Jeltsinille voittoisan pariviikkoisen sodan (kuulostaa kovasti Talvisodan alun voiton odotuksilta).
Venäjä hävisi sen Ensimmäisen Tshetshenian sodan ja joutui vetämään joukkojensa rippeet Tshetsheniasta vuonna 1996 Hasavjurtin rauhansopimuksen mukaisesti. Sodan aikana tshetsheenejä auttamaan oli tullut joitakin islamisteja, mutta varsinaisesti mitään islamismia Tshetsheniassa ei ollut vieläkään. Venäjä tunnusti Tshetshenian itsenäisyyden de facto kun Tshetshenian vapailla vaaleilla valittu laillinen presidentti Aslan Mashadov ja Venäjän presidentti Jeltsin allekirjoittivat Moskovassa 12.5.1997 Rauhan ja Yhteistyön Sopimuksen.
Venäjää jäi korpeamaan häviö aloittamassaan sodassa pikkuvaltiota vastaan, joten Venäjä järjesti kaikenlaisia provokaatioita Tshetsheniassa – jopa hommasi maahan kiihkoislamisteja FSBn avulla. Lopulta Venäjä järjesti ”Mainilan laukaukset” räjäyttämällä kerrostaloja Venäjällä saadakseen tekosyyn hyökätä jälleen Tshetsheniaan.
Venäjä hyökkäsi jälleen Tshetsheniaan vuonna 1999 aloittaen Toisen Tshetshenian sodan, jossa Venäjä järjesti taas tshetsheenien kansanmurhan, aivan kuten vuonna 1944.
Tshetshenian ensimmäinen presidentti Dzhohar Dudajev ja toinen presidentti Aslan Mashadov – jotka molemmat Venäjä murhasi – olivat maltillisia ja länsimielisiä. Ei hajuakaan islamismista.
Mutta nyt Venäjä sai tahtonsa lävitse ja Tshetsheniassa oli myös islamisteja, tosin hyvin vähäinen määrä.
Tanskassa järjestettiin kansainvälinen Tshetsheniakongressi, jossa tuotiin esille tshetsheenien asiaa tosiasioiden kautta. Venäjä järjesti Dubrovkateatterin kaappauksen leimatakseen tshetsheenit terroristeiksi. Kuolonuhrit olivat täysin Venäjän viranomaisten syytä – tahallaan Venäjän viranomaisten toimesta aiheutettuja.
Sitten Tshetshenian pakolaishallituksen toimet alkoivat tuottaa menestystä mm. Euroopan Parlamentissa, jossa tshetsheenit pääsivät taas esittämään tosiasioita Venäjän hyökkäyssodista ja kansanmurhista. Nyt Venäjän viranomaiset organisoivat Beslanin koulukaappauksen leimatakseen tshetsheenit terroristeiksi. Urhea toimittaja Anna Politkovskaja yritti päästä Beslaniin sovitttelijaksi, mutta Venäjän FSB myrkytti hänet matkalla. Sillä kertaa Anna jäi ihmeen kautta eloon. Beslanin uhrit (pitkälti lapsia) olivat täysin Venäjän viranomaisten syytä – halusivat paljon uhreja.
Toinen Tshetshenian sota jatkuu edelleen ja on levinnyt myös mm. Dagestaniin, Ingushetiaan ja Kabardino-Balkariaan. Venäjä tulee lopulta häviämään senkin sodan ja tshetsheenit saavat sitten elää jälleen vapaina omassa maassaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Jarmo Koponen tästä artikkelista ja dokumenttisuosituksesta. Täytyy katsoa se heti kun seuraavan kerran saan mahdollisuuden (aina eivät linjat ole niin hyviä). On hyvä että Suomessa on yhä journalisteja joille totuus on arvokkaampaa kuin yleinen hölynpöly ja jotka tuntevat vastenmielisyyttä järjestelmällistä valehtelua ja leimaamista kohtaan.
Haluaisin tuoda esille tässä yhteydessä sen seikan että Venäjä innokkaine ystävineen on tällä hetkellä toistamassa täsmälleen samaa jonka ovat tehneet tshetsheeneille. Tällä kertaa nimittäin valehtelemalla järjestelmällisesti ja aggressiivisesti Syyrian oppositiosta. Esimerkiksi Syyrian hallituksen militiajoukkojen tekemistä massamurhista Homsissa syytetään ”terroristeja” ja samaan aikaan Venäjän ulkoministeri Lavrov antaa ymmärtää että näitä terroristeja olisivat Syyrian oppositio, vaikka todellisuudessa terroristeja ovat Assadin hallinto ja niiden mobilisoimat militiat.
Jotkut harjoittavat tällaista valehtelua tahallaan. Toiset taas menevät siihen mukaan tietämättömyytensä ja ymmärtämättömyytensä tähden, koska heitä on niin helppo johtaa harhaan. Monilta ihmisiltä puuttuu kyky vastustaa valhetta kun se tarjoillaan riittävän aggressivisesti ja ylimielisesti, paljolla toistolla. Ja kun kaikki journalistit ovat hiljaa tai höpisevät toisaalta-toisaalta-puheita, tietämättömille syntyy se kuva että ”kyllä niissä väitteissä varmaan jotain perää täytyy olla kun ei kukaan lähde kunnolla haastamaan”. Niinpä valheet jylläävät tasan niin kauan kuin ihmiset jotka tietävät ja joiden pitäisi kertoa yleisölle, ovat hiljaa.
Ilmoita asiaton viesti
USA harjoittaa brutaalia kansanmurhaa Irakissa.
Ilmoita asiaton viesti
Noista uusista listoista en tiedä, mutta 1970-luvulla jokainen, joka puhui tai kirjoitti jotain kriittistä Neuvostoliitosta, joutui Suomen päättäjien mustalle listalle. Näin se oli.
Ilmoita asiaton viesti
USA:ssa tai vaikka Turkissa saati Persiassa, Kiinasta puhumattakaan, ei olla pätkääkään sen innostuneempia Doku Umarovista ja Kavkaz-Zenteristä kuin Venäjälläkään. Tämä kävi esimerkiksi Turkin osalta oikein hyvin ilmi myös ohjelmasta. Suomi ottaa Venäjältä vastaan ”pakolaisia”, vaikka YK on luokitellut Venäjän turvalliseksi maaksi.
Ilmoita asiaton viesti