Iivana julma vai valistunut valtias?

Venäjän johtajan nimi on taas helpompi muistaa – se on Vladimir Putin, VVP. Silti reilun vuosikymmenen verran on kysytty, kuka Putin oikeastaan on. Hätäisimmät ehtivät nimittää häntä jo aikapäiviä sitten kollektiiviksi, KGB:n luomukseksi.

Virkaanastujaisten historiallisuuden ja Venäjän jatkuvuuden osana Putinia kunnioittivat Kremlissä muiden sotilaiden lisäksi rakuunat kuin ennakoiden Voiton päivää, Venäjän kansallisista juhlista suurinta.

Upean lavastuksen takana on myös toinen Venäjä, jossa rauhalliset mielenosoitukset vaihtuivat eilen sunnuntaina Moskovassa väkivaltaisiksi. Pidätettyjä on noin 400. Heidän joukossaan duuman ulkopuolisen opposition johtohahmot: uuden vasemmiston Sergei Udaltsov, veteraaniliberaali Boris Nemtsov ja bloggaaja-juristi Aleksei Navalnyi. Miehiä odottanee 15 vuorokauden pidätys.

Mielenosoituksia jatkettiin pienimuotoisesti tänäänkin. Mutta olivatpa mielenosoitukset miten suuria tahansa, ne jäisivät vaatimattomiksi Putinin virkaanastujaisjuhlien varjossa. Juhliin on valmistauduttu pitkään eikä mitään päästetä niitä pilaamaan. Pikantteja yksityiskohtia on paljon. Niissä on symboliikkaa.
Sotshissa piti olympialaisten avajaisissa juoda hienoa vuosikertasamppanjaa, mutta nyt 5000 pulloa korkataan jo virkaanastujaisissa.

Mistä moinen kiire? Presidentin hallinnon mukaan koemaisteltu juoma on jo nyt parasta, mitä uudella Venäjällä on tuotettu.
Kolmatta kauttaan aloittava Putin saa heti ripauksen tsaarinajan henkeä. Se ei riitä, että Venäjän johtaja on rakentanut itselleen palatsin Mustanmeren rannalle. Moskovan Kremlin ympäristössä on tehty puistotöitä, joissa on tavoiteltu entistä loistavuutta. Kukkaistutuksia on tehty vanhoista kuvista otettujen mallien mukaan.

Entä mihin Venäjä Putinin johdolla menee? Onko odotettavissa Stalinin kaltaisen teräsmiehen otteita? Vai palataanko kenties Nikolai II:n aikaan?

Vai onko Putinin pakko hakea kannatusta myös syvemmistä voimista – Iivana Julman ajoista. Näitä aikoja tuntuvat ihailevan pillumellakan tuominneet moottoripyöräjengitkin. Sunnuntaisessa mielenosoituksessa näkyi Pussy Riotin kannattajia. Punk-ryhmän ”mellakkaa” tukevat eivät kaikki ole innostuneita esityksestä kirkossa, mutta voivat silti tukea esittäjiä.

Valtiovalta yrittää luonnollisesti kirkon tuella todistaa, että Venäjä on oikealla kurssilla. Mielenosoittajia piti olla vähän, paljon vähemmän kuin lopulta Kremlin läheisyyteen päästettiin.

Vasemmistorintaman Udaltsovin ja oppositiohenkisten masinoima Miljoonien marssi keräsi väkeä kaduille myös muualla Venäjällä, vaikka osanottajia oli ilmeisesti muissa paikoissa vain joitakin satoja ihmisiä. MinajevLive.ru -lähetyksessä mainittiin ainakin Tsheljabinsk, Kemerovo ja Barnaul. Alueilla Putinin kannatuslukuja voidaan vielä ajatella ohjailtavan. Isoissa kaupungeissa Varkaiden ja huijareiden puolueen, byrokraattien ammattiliiton, Yhtenäisen Venäjän, maine on tärvelty.
Nyky-Venäjää tarkasteltaessa on pidettävä mielessä, että Putin saattoi hyvinkin saada enemmistön äänistä presidentinvaaleissa.

Mielenosoituksissakaan kysymys ei ole osallistujien määrästä. Puoluepolitiikkaan tarvitaan ihmisiä – Venäjällä kysymys on yleensä henkilöstä. Selkein esimerkki on Vladimir Zhirinovski. Viime syksynä alkaneet uudistusvaatimukset näkyvät muun muassa siinä, että duumassa säilynyttä Oikeudenmukaista Venäjää äänestettiin vastavoimana Yhtenäiselle Venäjälle. Ei välttämättä puolueen puheenjohtajan Sergei Mironovin takia.

Kirjailija Sergei Minajevin haastattelema politiikan strategi, galleristi Marat Gelman muistutti, että Moskovassa riittää 15 000 aktivistia. Ongelman poliittisen vastavoiman kanavoimiselle muodostaa se, että strategeja ei ole riittävästi. Opposition pitäisi valmistautua jo kuvernöörien vaaleihin. Nyt olisi mentävä alueille.
Yhtenäisen Venäjän sivuilla todettiin eilen, että mielenosoitusten lopputulos oli ennakoitavissa. Presidentin lehdistösihteeri kertoi puolestaan, että sisäministeriön erikoisjoukot OMONit olisivat voineet käyttää tiukempiakin otteita.

Jo lauantaina julkaistiin kirjoituksia siitä, että Moskovan mielenosoituksiin matkalla olevia ihmisiä pidätettiin ja matkustusta estettiin systemaattisesti joka puolella Venäjää. Ufassa tyhjennettiin rautatieasema, Pietarissa busseja pidäteltiin lähtemästä, samoin Astrahanissa. Tjumenista ja Jekaterinburgista lähteneet jymähtivät muutaman tunnin ajomatkan päähän Moskovasta. Ihmisiä poistettiin junista ja busseista, kertoo yleensä luotettava blogisti

Venäjän hallitsemiseen liittyy paljon myyttejä. Venäläinen mentaliteetti on yksi sellainen. Ei sitä välttämättä ole. Radikaaleja tarvitaan, mutta pelottavaa on kun kaikista tulee radikaaleja.
Vakava kysymys koskee esimerkiksi koulutusta. Venäjä on liukunut järjestelmään, jossa on arvostelijoiden mielestä hävitetty ilmainen koulutus muistoksi ja nostettu keskeiseksi kritiikittömän mutta puolustustahtoa uhkuvan nuorison kasvattaminen. Kouluissa on tapahtunut muutakin kuin palautettu uskonnon opetus.

Millaisen Venäjän Putin sai edeltäjältään? Kysymys on yhtä hölmö kuin mikä tahansa yritys arvioida Venäjän sisäpolitiikkaa samoin mittarein kuin Pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Suurelta osin Venäjä on jäänyt uuden kapitalisminsa irvikuvaksi. Liberaalien arvojen toivottiin etenevän Venäjällä Medvedevin aikana, mutta käytännössä ero puheen ja tekojen välillä on kasvanut entisestään. Demokratialupaukset ovat tuoneet muassaan oikeita vaatimuksia, mutta niihin ei ole vastattu.

Monet Venäjällä haluaisivat elää kuten Euroopassa, mutta kehitys etenee kuten ennenkin. Poliittiset uudistukset jäänevät taakse; kuvernöörien vaalit voidaan hyvinkin toteuttaa lupausten mukaisesti.

Neuvostoliitto sai luotua mahtavan tietotekniikan, mutta Venäjä seisoo lähes yksinomaan öljy- ja kaasujaloillaan. Investointien puute jäytää kehittyvimpiäkin aloja. Uuden hallituksen ohjelmaa arvioiva suomalaistutkija kummastelee, mihin Venäjää viedään.

Venäjää kolumneissaan arvioinut Veli Itäläinen kirjoittaa, että merkittävä osa Venäjän työväestöä tekee jo työtä palvelusektorilla: kauppaa myymälöissä maistiaisia ja myy kadulla sim-kortteja, mutta relevanttia työtä on tarjolla vain harvoille.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen on jo koetuksella, eikä Venäjän asevoimien kehittämiseen luvattujen varojen voi olettaa kuin kutistavan entisestään eläkkeisiin, peruskoulutukseen ja terveydenhuoltoon käytettäviä varoja.

Neuvostoliittoon haluavat vain nostalgikot. Ihmiset tietävät että tuolloin elettiin vainoharhaisessa maassa ja suuri osa heille kuuluneista ansioista sijoitettiin varusteluteollisuuteen.

Tutkija Lilja Shevtshova on sitä mieltä, että Medvedevin mainitseminen aiheuttaa samanlaisen yökkäysreaktion kuin Brezhnevin Neuvostoliitto suurelle osalle neuvostoihmisiä. Ajat ovat kuitenkin aivan toiset. Jos Medvedevin valintaa presidentiksi jouduttiinkin vuonna 2008 hieman paikkaamaan vaalien väärennöksillä, tänä vuonna vilppi oli paljon pienempää. Näin voi monen tutkijan mukaan päätellä vaalituloksista julkaistusta datasta.

Oppositioaktivisti Nikolai Ryzhkovin mielestä Putin aloittaa joka tapauksessa hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin kahdeksan kuukautta sitten, jolloin monen pettymykseksi ja ällistykseksi ilmoitettiin Putinin ja Medvedevin vaihtavan jälleen paikkoja päittäin. Syyskuusta alkaen vihainen keskiluokka on myös oppinut sen, miten muodostetaan vaihtoehtoliikkeitä. Niin sanottu luova luokka on myös ollut valmis rahoittamaan mielenosoituksia ja auttamaan niitä, joista on tullut lainvalvontaviranomaisten väärinkäytösten uhreja. Uusia kansalaisjärjestöjä on muodostettu, ja kymmenettuhannet vapaaehtoiset ovat analysoineet tietoja, joita on kerätty edellisistä vaaleista. Näillä tiedoilla on keskeinen rooli koko maassa Putinia vastustavalle liikkeelle.

Venäjän vaaleissa niiden osuus, jotka äänestävät toivoen, etteivät asiat menisi ainakaan huonompaan suuntaan, on perinteisesti ollut suuri.
Välttämättä kyse ei ole uudistushalun puutteesta, vaan siitä että valtaosa venäläisistä on huomattavasti vähemmän liberaaleja kuin Putin. Tätä mieltä on muun muassa kirjailija Viktor Jerofejev, jonka näkemyksistä tehdyn dokumenttielokuvan ensi-ilta on tällä viikolla.

jarmokoponen
Helsinki

Jarmo Koponen on toimittaja. Puheenvuoroissa painottuu Venäjä. Intohimona naapurimaan kehityksen perkuu. Yli 40 vuotta sitten opiskelijana alkanut tutustuminen jatkuu. 1990-luku vierähti Moskovassa lehdistöneuvoksena ja Pietarissakin YLEn kirjeenvaihtajana. Venäjä ja sananvapausasiat kiinnostavat erityisesti Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä ja Barents Pressin hallituksen jäsenenä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu