Kriisi muhii – Putin vierailee Suomessa

Presidentti Sauli Niinistö Helsingissä 20.päivä elokuuta 2019: "Käsissämme on viheliäisiä maailmanlaajuisia ongelmia."

Naapurimaan presidentti on aina tervetullut. Suomessa kansalaisia huolestuttaa enemmän hetkeksi suljettu kauppatori kuin Venäjän kehitys.

Presidenttien retki Suomenlinnaan voi olla hyvin harkittu. Noin niin kuin symbolisesti.

Neuvostoliittoa eivät monet kaipaa. Kuviteltua menneisyyttä sitäkin useampi. Presidentti Vladimir Putin on ”joukkueineen” osoittanut hyödyntävänsä surutta maansa historiaa ja siirtänyt yleisen kehityksen reilusti sata vuotta taaksepäin.

Historian avulla voidaan perustella vallassa pysymistä, kuten Venäjällä käynnissä olleen protestiliikkeen tukahduttamisessa näyttää toistaiseksi käyvän.

Monet kysyvät, onko Venäjällä nähdyillä mielenosoituksilla merkitystä. Vähättelijöiden suita ei tuki edes se, että Venäjällä on nähty väkivaltaa ja kovia otteita. Pelotusvaikutus on edelleen vähäinen silloin kun ihmiset uskovat mahdollisuuksiinsa vaikuttaa. Yhteiskunnallinen aktiivisuus kanavoituu aina.

Vaikka en halua maalailla piruja seinälle, en olisi kuitenkaan kovin varma – Venäjästä, laajemmin.

Kuten Sauli Niinistö sanoi suurlähettiläspäivillä Helsingissä tiistaina, Venäjä on sotilaallisesti kolmas suurvalta, joka luo yhtenä asemahdeista leimansa koko maailmaan. Suurvallatkaan eivät ole immuuneja sisäisille ristiriidoille. Ne jättävät jonkun jäljen.

Arvaamattomat venäjäläiset

Olemme tottuneet siihen, ettei Venäjän tapahtumia osaa Suomessa kukaan ennakoida. Eivät tutkijat eivätkä poliitikot saati sitten virkamiehet tai toimittajat. Niin kuin ministeri Jaakko Iloniemi kirjoittaa:

”Vallan käyttäjät tarvitsevat oman politiikkansa tueksi teorioita, joilla he voivat selittää kansalaisilleen omia toimiaan ja tavoitteitaan – mieluummin niin, että ne vastaavat  kansalaisten käsitystä oikeasta ja väärästä. Teoreetikot puolestaan saattavat antautua vallan nöyriksi palvelijoiksi tai ehkä ei aivan yhtä usein – vallan kriitikoiksi osoittaen sen, että omaksuttujen oppirakennelmien tehtävänä onkin lähinnä valitun politiikan oikeuttaminen, ei sen syvimpien syiden paljastaminen.” [Maantieteelle emme mitään mahda, Docendo 2015]

Venäjällä maan valtionmedia paahtaa maan johdon vallassa pitämiseen keskittynyttä sanomaa.

Edelliset 20 vuotta johdossa on ollut Putin. Tavoite näyttää olevan samanlainen kuin Kiinan johtajalla – keisariksi tekee mieli, mutta siitä ei saa puhua. Molemmissa maissa kyse on samasta ilmiöstä, jota voi kutsua venäjänkielisellä käsitteellä otkat – takaisin vierittäminen.

Satiirin taitaja, kirjailija Dmitri Bykov ei usko, että Putin enää jättää paikkansa rauhanomaisten tapahtumien seurauksena. Eikä vastaavaan usko juuri kukaan muukaan.

Massiiviset mielenosoitusten tukahduttamiset, perustuslain rikkomukset, tuomioistuimen selvitystila ja maan keinotekoinen jakaminen Krimin miehitystä kannattaviin ja oppositioon ovat kaikkien nähtävissä.

Mielenosoitukset kärjistävät

Blogisti Oleg Kashin pohti Facebookin kirjoituksessaan oivasti sitä, mikä Venäjää uhkaa ja keneltä sitten on lähtenyt aloite Moskovan poliittisen tilanteen kärjistämiseksi?

Vallanpitäjiltä ja vain vallanpitäjiltä, vastaa Kashin.

Kashinin mielestä juuri vallanpitäjät ovat tehneet sellaisen päätöksen, joka on syventänyt kriisiä ja suututtanut yhteiskunnalliset mielialat täysin.

Edellisen kuukauden aikana nähty poliisitoimien propagandakampanja oli liioiteltu ja moukkamainen, sitä käytiin televisiokanavilla ja sosiaalisessa mediassa, mutta myös virallisissa tilaisuuksissa, joita järjestettiin kiireessä protestien aikana.

https://

Esimerkkeinä opposition ehdokkaiden sulkeminen Moskovan kaupunkiduuman vaaleista, mielenosoitusten hajottaminen voimakeinoin, poliisitoimien propagandistinen tukeminen ja kiireellä pystyyn polkaistut saslikfestivaalit, jotka kaikki vain närkästyttivät protestoivia joukkoja samaan aikaan, kun noiden festivaalien virallisten laskelmien liioitellut osanottajaluvut olivat osana propangandakampanjaa, jonka tarkoitus oli protestien vastainen. Tuo poliisitoimien propagandakampanja oli liioiteltu ja moukkamainen, sitä käytiin televisiokanavilla ja sosiaalisessa mediassa, mutta myös virallisissa tilaisuuksissa, joita järjestettiin kiireessä protestien aikana.

Kirjoittajan mielestä maassa ei ole poliittista voimaa, joka asettuisi tasaveroisesti vallanpitäjiä vastaan ja muodostaisi sille uhan.

Laillisia kokoontumisia järjestävät yleensä satunnaiset henkilöt, joiden takana ei ole järjestäytyneitä rakenteita tai joukkovoiman tukea.

Rangaistusta vaille jääneet mielenosoitukset eivät ole olleet kenenkään organisoimia ja ne ovat hajonneet pääasiassa jo ennen niiden ilmoitettua alkamisaikaa, kun poliisivoimat ovat vyöryneet Moskovan kaduille.

”Vallanpitäjät ovat toisin sanoen luoneet tyhjästä uhkakuvan ja taistelevat väsymättömästi sitä vastaan houkutellen siten yhteiskunnasta esiin maksimaalisen kansalaisjoukon, joka on vallanpitäjien onneksi kuitenkin riittämättömän kokoinen. Kaikki tämä muistuttaa enemmän kansan liikehtimisen torjumiseksi laadittua komentoketjuharjoitusta kuin varsinaista liikehdintää”.

Vaahtopäitä ennen myrskyä

Venäjän kansalaisten liikehdintää on kuitenkin syytä tarkkailla enemmän kuin harjoituksina tai sotilaiden esiintymisiä vain paraateina.

Vaikka mielenosoitukselle olisikin lupa, pidätykset voidaan tehdä ja tehdäänkin vasta ihmisten purkautuessa tilaisuuksista.  Suoratoisto internetissä lisää mielenosoitusten vaikuttavuutta tavalla, jota on vaikea ennakoida.

Tavallaanhan Venäjä on ollut perustuslaillisessa kriisissä koko nykymuotoisen olemassaolonsa ajan. Maailmassa ei taida olla yhtään toista federaatiota, jossa pääkaupungista nimitetään alueiden kaikki johtajat.

Vitsissä kerrotaan siitä, kuinka Putin on periaatteessa kuolematon. Venäjän johtajalla ei välttämättä ole mitään selkeää toimintasuunnitelmaa: hän voi vaan olla kuten tähänkin asti.

”Päätin elää ikuisesti. Niin, entä sitten? – Toistaiseksi menee hyvin!”

Puheet siitä, että Putin haluaisi varmistella jatkonsa vuoden 2024 jälkeen muuttamalla perustuslakia ovat Moskovan Carniegie-tutkimuslaitoksen Venäjän politiikan osaston tutkijan, toimittaja Aleksei Kolesnikovin mukaan turhia: jos Putin haluaa muuttaa lakeja tai varmistaa jatkonsa, hänelle riittää kun vain ilmoittaa ajatuksistaan muutaman päivän etukäteen.

https://www.youtube.com/watch?time_continue=162&v=M1A8-gU50ts

Kriiseistä vallankumoukseen

Venäjän politiikan tuntija, MGIMOssa professorinakin ollut, Valeri Solovei kirjoitti elokuun alussa siitä, miten nykykomennon muuttavat tapahtumat voisivat edetä.

Solovei on aiemminkin loihenut hyvinkin synkän kuvan maan kehityksestä. Tällä kertaa otsikolla: Miten poliittinen kriisi kehittyy

1. Jos ei ole sokea, näkee kyllä: Venäjällä on alkanut avoin poliittinen kriisi. Sillä on pitkäaikainen, perustava ja jyrkkä vaikutus.

2. Kriisiä ei voi pysäyttää sortamalla. Sortokoneisto hajoaa 2020-luvulla, kun kriisi laajenee koko maahan.

3. Kriisi on vallalla vuosina 2020-2021 ja se etenee aaltoillen. Nousun jälkeen seuraa lasku ja päinvastoin.

4. Lopulta valta kukistuu. Kuten tyypillisesti suurten pitkäkestoisen kriisien kohdalla, ei ole selvää, miten se tapahtuu: vallankumouksen kautta, eliitin tekemien sopimusten kautta, vapaaehtoisen muutoksen kautta tai näiden kaikkien yhteisestä vaikutuksesta. Joka tapauksessa kriisi kulminoituu lopulta hyvin nopeasti, muutamassa päivässä.

5. Kriisistä eroon pääseminen ja etenkin sen lopputulos (uusi poliittinen järjestys) riippuvat ratkaisevasti kriisiin osallistuvien toiminnasta ja rohkeudesta (tai roistomaisuudesta)

**

Venäjällä on imitoitu – esitetty poliittista näytelmää niin kauan, että maa elää omaa todellisuuttaan. Mitäpä muutakaan. Mutta juuri tästä syystä kenenkään ulkopuolisen on turha sanoa kovin jyrkästi tietävänsä, mitä Venäjällä pitäisi tehdä.

Venäjäläisten ratkaisu ei ole ulkomaille muuttaminen. Se sopii muutamalle tuhannelle muullekin kuin Sveitsiin muuttaneelle miljonäärille, mutta ei miljoonille. Mielenosoitukset ovat symbolisesti tärkeitä.

Venäjän johtajalla ei välttämättä ole mitään selkeää toimintasuunnitelmaa: hän voi vain olla kuten tähänkin asti.

VVP eli Vladimir Putin voi siis halutessaan juhlia valtansa 40-vuotista taivalta. Hän ei ole joutunut kertaakaan mittauttamaan suosiotaan avoimessa demokraattisissa vaaleissa eikä hän aio sellaisiin alistua. Eipä silti. Ei sitä kukaan odotakaan.

Arkistosta:  Suomessa kannatetaan Putinia enemmän kuin Venäjällä
 

 

0
jarmokoponen
Helsinki

Jarmo Koponen on toimittaja. Puheenvuoroissa painottuu Venäjä. Intohimona naapurimaan kehityksen perkuu. Yli 40 vuotta sitten opiskelijana alkanut tutustuminen jatkuu. 1990-luku vierähti Moskovassa lehdistöneuvoksena ja Pietarissakin YLEn kirjeenvaihtajana. Sananvapausasiat kiinnostavat erityisesti Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu