Trumpin jälkeen toivo palaa

Mädän etsiminen saa ihmiset innostumaan.

Heitä yhdistää inho kuviteltuun liberaaliin eliittiin.

Ennen oltiin ideologisesti selväpiirteisempiä. Berliinin muurin murtumisen jälkeen heräsi toive jostakin paremmasta yhteisestä päämäärästä.

-Ehkä unelmaa ei koskaan ollutkaan olemassa, kuvaa Ulkopoliittista instituuttia johtava Mika Aaltola tämän hetkisiä pohdintoja maailmasta, jonka oletettiin muuttuvan kylmän sodan jälkeen.

-Moni asia ei ole näin, ja siksi tarvitaan ihmisiä, jotka tunnistavat eivät niin toiveiden mukaiset piirteet, Aaltola sanoo.

Aaltola kertoo miettivänsä pahanilmanlinnun lailla yhä enemmän poliittista regressiota, taantumista, esitelmöidessään Toimittajat ilman rajoja Suomen osaston vuosikokouksessa tiistaina Helsingissä.

Elämme aikaa, jolloin presidentti Trumpin kaltaiset hahmot valtaistavat maailman salaliitoista innostuvia ihmisiä.

Joukkoistaminen toimii. Tilanteesta hyötyvät ovat ottaneet somen pelikentän haltuunsa.

Nykyisin ulkopuolisuutta kokevien ihmisten löytäminen on aiempaa helpompaa heidän jättämänsä digitaalisen jalanjäljen vuoksi.

Tiedustelupalvelut osaavat skaalata digitaalisesti koko joukon vastavoimia toimimaan demokratioissa.

Vastakkainasetteluun on myös maantieteellisiä syitä.

Suomessa elinvoimaisimmat alueet löytyvät muutaman kymmenen kilometrin päässä rannikolta.

Kyse on globaalista ilmiöstä, rannikolla on parempi asua.

”Parempaa elämää” klassisen politiikan teorian mukaan.

Myös Yhdysvalloissa on tapahtunut rannikoitumista.

Donald Trumpin valinta presidentiksi oli ylilentomaan äänestyksen tulos.

Aaltola arvioi USAn presidentin vaaleista tulevan kuluvana vuonna dramaattisemmat kuin mistään aiemmin nähdyistä vaaleista.

Disinformaatio lisääntyy.

Aaltolan mielestä Venäjän vaikuttaminen Yhdysvaltojen vaaleihin vuonna 2016 onnistui; Ranskassa ei samanlainen toiminta purrut – valituksi tuli Venäjään epäilevimmin suhtautunut ehdokas. Macronin valinta osoitti, että vaalivaikuttaminen voi kääntyä itseään vastaan.

-Ihmisten kuudes aisti on valta, Aaltola muistelee taannoin kirjoittaneensa.

Kuvaavaa ajallemme on se, että hegemonioiden taistelua odotetaan nyt kuten Ateenan ja Spartan välillä aikoinaan.

Historian klassikolla, Thukydidesin Peleponnesolaissodista kertovalla kirjalla on taas arvoa.

Aaltola nostaa esiin käsitteet Thukydideen ansa ja kuilu. Suurvaltojen Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteet pohdituttavat klassikon lukeneita kansainvälisen politiikan tutkijoita omalla tavallaan.

Sisäinen vastustaja on kiihottavampi kuin ulkoinen uhka. Poliittinen regressio on aina osa isompaa vallan siirrosta.

Isompien toimijoiden vihanpito löytää roolinsa myös pienempien joukosta.

Ehkä Venäjän kiinnostus vaaleihin vaikuttamisesta on vain keino osoittaa, että jo menetetyssä kajastaa kaukainen kuva omasta vaikutusvallasta.

Työnsä puolesta Aaltola arvioi, että elämme synkkiä aikoja, mutta toivoakin on – aikanaan kehitys oikenee ja koittavat normaalit ajat.

Joka tapauksessa Suomen on kyettävä huolehtimaan 1300 kilometrin länsirajastaan.

Idän suuntaan olemme saaneet rokotuksen. Sellainen sinisilmäisyys mihin Yhdysvalloissa jouduttiin vuonna 2016, ei Aaltolan mukaan ole Suomessa mahdollista.

Suomessa valveutunut media on hoitanut tehtävänsä.

jarmokoponen

Jarmo Koponen on toimittaja. Puheenvuoroissa painottuu Venäjä. Intohimona naapurimaan kehityksen perkuu. Yli 40 vuotta sitten opiskelijana alkanut tutustuminen jatkuu. 1990-luku vierähti Moskovassa lehdistöneuvoksena ja Pietarissakin YLEn kirjeenvaihtajana. Sananvapausasiat kiinnostavat erityisesti Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu