Into panee vastaan

Venäjästä pitää kuulla venäläisiltä. Mitä Venäjällä tapahtuu? Kysymykseen ei saa vastausta pelkästään suomalaista mediaa seuraamalla. Anglosaksinen tiedonvälitys nyt vaan on sellaista.

Ei niin, että kaipaisin puolueettoman Suomen ystävistä tehtyjä radio-ohjelmia. Ei kuitenkaan voi olla kovin järkevää, että naapuria ei haluta tuntea, ja Suomessa otsikoissa ovat vain Putin ja Politkovskaja.

Siksi on hyvä lukea jotain muuta, kuten Into Kustannuksen Novaja Gazeta -lehteä. Tunnetun venäläisen lehden jutuista on tehty pokkariversio, kuten Le Monde Diplomatiquesta.

NG on kieltämättä hyvä lehti. Sen levikki on tosin piskuinen, Venäjän mittakaavassa. Lehdessä on monta juttua, jotka ovat ansainneet käännöksensä suomeksi, kuten Aleksander Auzan kirjoitus siitä, miten keskitetty ja henkilökohtainen valta johtaa Venäjän parempaan tulevaisuuteen. Erinomainen valinta, olkoonkin, että se ilmestyi NG:ssa jo tammikuussa ja että se julkaistiin alun perin polit.ru-nettisivustolla.

Luetun ymmärtäminen ei silti ole helppoa. Venäjä on nimittäin kovin toisen oloinen kuin se, jollaiseksi yleinen käsityksemme maasta on muodostunut. Otetaan esimerkiksi Anna Politkovskajan murhaoikeudenkäynti. Venäjällä hän on yksi murhatuista. Putinin sanoin Politkovskaja ei suinkaan ole ensimmäinen tapettu Tshetshenian sodasta kirjoittanut toimittaja.

Mutta vaikka valtiojohto vähättelee, on muistettava, että Politkovskaja oli vankkumaton tuntemattoman Tshetshenian puolestapuhuja. Kaukasuksen kansanmurhia ei virallinen poliittinen valta tunnusta sen enempää meillä kuin muualla. Tshetshenien asiaa on pidettävä esillä.

NG tekee tutkivaa journalismia, joka ei tietenkään ole aina ollut kiistatonta, eikä ole nytkään. Tutkivan journalismin vastapuolena on Venäjällä ikiaikainen kompromaatti. Tällä tarkoitetaan poliittisten tai taloudellisten vastustajien maineen pilaamista. Informaatio muuttuu mustamaalaukseksi, kun joku taho haluaa panettelun toimivan.

Venäjän 1990-luvun journalismi syötti skandaaleja ja sensaatioita. Ostettujen ja maksettujen artikkeleiden määrä kasvoi toimittajien hankkiessa lisäansioita. Tiedotusvälineet Venäjällä omaksuivat juoruilun oikeudekseen samaan aikaan kun ne kuuluttavat sananvapautta. Tutkija Alena Ledenevan mukaan panettelun ilmapiirin loivat tiedustelupalvelut, kuten FSB, ja media yhdessä.

Ledenevan mielestä media kasvoi merkittäväksi poliittiseksi vaikuttajaksi, ja suuri osa median rahoituksesta tuli kompromaatin julkaisemisesta ja esittämisestä. Novaja Gazeta hinnoitteli jo 1990-luvun puolivälissä tietoisen panettelun; virallisesti sivu maksoi 3 800 dollaria, kompromaatti 5 000 dollaria. Ledenevan alkuperäinen lähdeaineisto on peräisin http://www.flb.ru-sivustolta, jotka on nykyisin suljettu.

Miten se olikaan puolustusministeriön raportissa Haasteiden Venäjä: ”Putinin ja hänen lähipiirinsä tarkoituksena ei ollut liberalisoida Venäjän taloutta enempää tai jakaa omistuksiaan piirin ulkopuolisille, vaan pitää Venäjän luonnonvarojen hyödyntäminen omissa käsissään.”

Aika moni suomalaisten asiantuntijoiden voimin tehdyn raportin johtopäätöksistä on julkaistu jo aiemmin venäläisessä mediassa.

Itse aion lukea Novaja Gazetaa myös suomeksi. Muutamilla valinnoilla voi olla väliä.

Alena Ledeneva, How Russia really works: the Informal Practices that Shaped Post-Soviet Politics and Business (Cornell University Press, 2006).

0
jarmokoponen
Helsinki

Jarmo Koponen on toimittaja. Puheenvuoroissa painottuu Venäjä. Intohimona naapurimaan kehityksen perkuu. Yli 40 vuotta sitten opiskelijana alkanut tutustuminen jatkuu. 1990-luku vierähti Moskovassa lehdistöneuvoksena ja Pietarissakin YLEn kirjeenvaihtajana. Sananvapausasiat kiinnostavat erityisesti Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu