Into panee vastaan
Venäjästä pitää kuulla venäläisiltä. Mitä Venäjällä tapahtuu? Kysymykseen ei saa vastausta pelkästään suomalaista mediaa seuraamalla. Anglosaksinen tiedonvälitys nyt vaan on sellaista.
Ei niin, että kaipaisin puolueettoman Suomen ystävistä tehtyjä radio-ohjelmia. Ei kuitenkaan voi olla kovin järkevää, että naapuria ei haluta tuntea, ja Suomessa otsikoissa ovat vain Putin ja Politkovskaja.
Siksi on hyvä lukea jotain muuta, kuten Into Kustannuksen Novaja Gazeta -lehteä. Tunnetun venäläisen lehden jutuista on tehty pokkariversio, kuten Le Monde Diplomatiquesta.
NG on kieltämättä hyvä lehti. Sen levikki on tosin piskuinen, Venäjän mittakaavassa. Lehdessä on monta juttua, jotka ovat ansainneet käännöksensä suomeksi, kuten Aleksander Auzan kirjoitus siitä, miten keskitetty ja henkilökohtainen valta johtaa Venäjän parempaan tulevaisuuteen. Erinomainen valinta, olkoonkin, että se ilmestyi NG:ssa jo tammikuussa ja että se julkaistiin alun perin polit.ru-nettisivustolla.
Luetun ymmärtäminen ei silti ole helppoa. Venäjä on nimittäin kovin toisen oloinen kuin se, jollaiseksi yleinen käsityksemme maasta on muodostunut. Otetaan esimerkiksi Anna Politkovskajan murhaoikeudenkäynti. Venäjällä hän on yksi murhatuista. Putinin sanoin Politkovskaja ei suinkaan ole ensimmäinen tapettu Tshetshenian sodasta kirjoittanut toimittaja.
Mutta vaikka valtiojohto vähättelee, on muistettava, että Politkovskaja oli vankkumaton tuntemattoman Tshetshenian puolestapuhuja. Kaukasuksen kansanmurhia ei virallinen poliittinen valta tunnusta sen enempää meillä kuin muualla. Tshetshenien asiaa on pidettävä esillä.
NG tekee tutkivaa journalismia, joka ei tietenkään ole aina ollut kiistatonta, eikä ole nytkään. Tutkivan journalismin vastapuolena on Venäjällä ikiaikainen kompromaatti. Tällä tarkoitetaan poliittisten tai taloudellisten vastustajien maineen pilaamista. Informaatio muuttuu mustamaalaukseksi, kun joku taho haluaa panettelun toimivan.
Venäjän 1990-luvun journalismi syötti skandaaleja ja sensaatioita. Ostettujen ja maksettujen artikkeleiden määrä kasvoi toimittajien hankkiessa lisäansioita. Tiedotusvälineet Venäjällä omaksuivat juoruilun oikeudekseen samaan aikaan kun ne kuuluttavat sananvapautta. Tutkija Alena Ledenevan mukaan panettelun ilmapiirin loivat tiedustelupalvelut, kuten FSB, ja media yhdessä.
Ledenevan mielestä media kasvoi merkittäväksi poliittiseksi vaikuttajaksi, ja suuri osa median rahoituksesta tuli kompromaatin julkaisemisesta ja esittämisestä. Novaja Gazeta hinnoitteli jo 1990-luvun puolivälissä tietoisen panettelun; virallisesti sivu maksoi 3 800 dollaria, kompromaatti 5 000 dollaria. Ledenevan alkuperäinen lähdeaineisto on peräisin http://www.flb.ru-sivustolta, jotka on nykyisin suljettu.
Miten se olikaan puolustusministeriön raportissa Haasteiden Venäjä: ”Putinin ja hänen lähipiirinsä tarkoituksena ei ollut liberalisoida Venäjän taloutta enempää tai jakaa omistuksiaan piirin ulkopuolisille, vaan pitää Venäjän luonnonvarojen hyödyntäminen omissa käsissään.”
Aika moni suomalaisten asiantuntijoiden voimin tehdyn raportin johtopäätöksistä on julkaistu jo aiemmin venäläisessä mediassa.
Itse aion lukea Novaja Gazetaa myös suomeksi. Muutamilla valinnoilla voi olla väliä.
Alena Ledeneva, How Russia really works: the Informal Practices that Shaped Post-Soviet Politics and Business (Cornell University Press, 2006).
Lähdetään siitä, että Suomen rajat sovittiin usealla sopimuksella, mm. 1812, 1920 ja 1932. Suomen nykyiset rajat piirrettiin sen jälkeen, kun Stalin oli tehnyt laittoman etupiirijakosopimuksen natsien kanssa, hyökännyt Suomeen ja vaatinut enemmän elintilaa ”venäläiselle ylirodulle” kuin mihin ryöstöretkellä ollut puna-armeija oli.
Kun lähtökohta on tämä, voisi kuvitella, että enemmän kuin puolet suomalaisista pitäisi Stalinin rikosta niin pahana, että yleinen vaatimus Karjalan palauttamisesta olisi mediassa esillä useinkin.
Eipä olekaan.
Kun Politkovskajan ennenaikaista kuolemaa muisteltiin myös Suomessa, usea Karjalan palautusta kannattava, täydet ihmisoikeudet omaava suomalainen oli mukana.
Tämä ”loukkasi” ilmeisesti syvästi Ylen Jyrki Saarikoskea. Hän toi paheksuntansa esille jossakin A-ohjelmassa. Hän leimasi ja nimitteli Karjalan ”palauttajia” nimellä ”ruumiinryöstäjä”.
Saarikosken mukaan Politkovskajan muistoa saavat kunnioittaa vain oikeat ihmiset, eivät sellaiset epä-ihmiset kuin suomalaisten ihmisoikeuksia, oikeudenmukaisuutta ja alkuperäisiä sopimuksia kunnioittavat suomalaiset.
Ei auta. Jos kannatat jotakin muuta kuin Stalinin piirtämää rajaa, tai ylipäätään Stalinia, olet ”ruumiinryöstäjä”.
Näin siis Yleisradio ja Saarikoski. Vähemmästäkin voisi alkaa vaikenemisen ihmisoikeustaistelussa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kun lähtökohta on tämä, voisi kuvitella, että enemmän kuin puolet suomalaisista pitäisi Stalinin rikosta niin pahana, että yleinen vaatimus Karjalan palauttamisesta olisi mediassa esillä useinkin.”
Kommenttina yllä olevaan. Siinä sotketaan samaan lauseeseen kaksi eri asiaa: Stalinin rikokset ja Karjalan palauttamien.
On varmaa, että suuri enemmistö suomalaisista pitää Stalin hyökkäystä ym. rikoksena Suomea kohtaan. Kuitenkin myös suuri enemmistö ei halua Karjalaa takaisin ja järkisyistä mm. siitä, että ei Suomi tarvitse Karjalaa ja että saisimme kaupan päälle suuren venäläisen väestön. Lisäksi Karjalan palautus maksaisi paljon. Turha kuvitella, että se tuottaisi kulunsa koskaan. Ongelmiahan palauttamisesta syntyisi – se on selvää. Venäjän politiikkana on aina ollut painostaa maita, joissa on merkittävästi venäläisiä, antamaan jopa kohtuuttomia etuja näille. Vaatimus Karjalan palauttamisesta on tunnepitoinen.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuitenkin myös suuri enemmistö ei halua Karjalaa takaisin ja järkisyistä”
Väärin. Suuri enemmistö suomalaisista on kuullut YYA-sopimusta, hyviä naapuruussuhteita ja Suomen sotasyyllisyyttä vuosikymmeniä eikä enää osaa erottaa järkisyitä omasta indoktrinoistumisestaan (oliko tuo oikea sana?). Siis suomalaiset on indoktrinoitu omaan syyllisyyteen ja impotenssiin, eivätkä he sen takia osaa edes ajatella järkisyin Karjalaa.
”mm. siitä, että ei Suomi tarvitse Karjalaa”
Suomi tarvitsee ratkaisuja globaaliin taloustaantumaan, lisää puutavaraa, lisää viljelysmaata biopolttoaineisiin jne. Tulevaisuuden haasteet tarvitsevat ratkaisuja, ja Karjalan palautus on hitonmoinen, erinomainen ratkaisu.
”ja että saisimme kaupan päälle suuren venäläisen väestön.”
Meillä on jo suuri venäläinen väestö. Tosin he ovat tulleet nykyisen Suomen alueelle, kun taas tämä ”suuri” väestö on jo siellä missä nyt asuvat – Karjalassa. ”Me” emme ole mikään vastaanottava taho, vaan nämä kyseiset ihmiset elävät omaa elämäänsä omassa kodissansa kuten nytkin, meistä riippumatta. Kukaan ei siis ”saa” muita ihmisiä, ei lahjaksi, ei orjaksi, ei taakaksi, ei missään ominaisuudessa.
”Lisäksi Karjalan palautus maksaisi paljon.”
Joskus pitää maksaa, jotta saisi voittoa. Tänään MOT kertoi, että kiinalaiset maksavat 5500 euroa suomen kielen kursseista, päästäkseen siivoojiksi Suomeen. Toisekseen tämä ”maksaisi paljon” on niin käsittämättömän abstrakti väite, että se pitäisi avata ja selittää. Kuka maksaa? Kuka laittaa laskun, mikä on eräpäivä, mille tilille maksetaan? Olen aiheesta keskustellut runsaasti ja todistanut, että maksun maksavat yksityiset yritykset ja yksityiset yksilöt omasta vapaasta tahdostaan. Tehtyään oman, riippumattoman ratkaisun investoida omia rahojaan Karjalaan, Suomen valtio noudattaa vakiintunutta verotuskäytäntöä ja lisää näin Suomen valtion verotuloja.
”Turha kuvitella, että se tuottaisi kulunsa koskaan.”
Se on puhtaasti yksityisten yritysten ja yksilöiden oma ongelma. Yksityiset sijoittavat riskirahaa eri tuotteisiin, mutta valtion verotulot ovat varma asia. Samoin työläisen nettopalkka on aina varma asia, vaikka työnantaja olisikin tiellä kohti konkurssia. Valtion budjetti luodaan vuosittain hallituksen yhteistyöllä, ilman yllätyksiä. Budjetin loppusumma on sataprosenttisesti suomalaisten ministerien päätettävissä. Jos rahaa ei ole, siirretään projekti vuodella parilla eteenpäin.
”Ongelmiahan palauttamisesta syntyisi – se on selvää.”
Elämässä on aina ongelmia, ratkaisuja ja hyviä asioita. JFK:ia mukaellen: Joku katsoo Karjalaa nykytilassa ja sanoo ”ei mahdollista”; Minä näen Karjalan sellaisena kuin se voisi olla, ja sanon ”se on mahdollista”.
”Venäjän politiikkana on aina ollut painostaa maita, joissa on merkittävästi venäläisiä, antamaan jopa kohtuuttomia etuja näille.”
Jos et usko Venäjän muuttuvan, et ole ymmärtänyt mitään maailmanhistoriasta. Rooman valtakunta supistui lopulta Vatikaanivaltioksi, maailman pienimmäksi pläntiksi, joka uskottelee olevansa itsenäinen valtio. Venäjä tulee muuttumaan. Joka uskoo, että tämä hetki on vakuutus pysyvästä tulevaisuudesta, ei tajua mistään mitään. Maapallo on dynaaminen prosessi, missä mikään ei pysy ennallaan, paitsi Karjalan palautuksen oikeutus.
”Vaatimus Karjalan palauttamisesta on tunnepitoinen.”
Mielestäni esitin järkisyitä. Vastustaminen on yleensä tunnepitoista höttöä, tyyliin ”me” ei haluta ”tänne” venäläisiä, se ”maksaa meille paljon”, ja ”siellä” on vain ”pusikkoa”.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma on siinä, ettei suurempaa maataloustuotantoa ja maanviljelijäväestöä Suomessa enää tarvita. Tuo tarve lakkasi olemasta 1960-luvulla, kun maalla kasvaneet suuret ikäluokat tulivat työikään.
Silti 1930-luvun hengessä ”vapautetaan Karjalaa” ikään kuin Suomi, joka ei kykene pitämään kehitysalueistaan kiinni, tarvitsisi superkehitysaluetta pääkaupunkilaisen korkeasti koulutetun jupin lisärasitukseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Toin Karjalan esille siksi, että A-ohjelman Jyrki Saarikoski itse toi Karjalan palauttajat esille Politkovskajan muistelun yhteydessä. Väitin, että Suomessa oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolustajat ovat ”epäihmisiä”, koska he kannattavat oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia. Kaikki muut saavat kunnioittaa Politkovskajan muistoa, koska he hyväksyvät Stalinin rajan, etnisen puhdistuksen Suomen laillisilla alueilla ja Venäjän tuhotyöt ikiaikaisella suomalaisalueella.
Ja sitten kommentteihin:
”Ongelma on siinä, ettei suurempaa maataloustuotantoa ja maanviljelijäväestöä Suomessa enää tarvita.”
Ovatko suomalaiset lopettaneet syömisen? Miksi muuten Suomeen tuodaan niin paljon viljaa, jos Suomessa ei tarvita maataloustuotantoa? Onko tällainen viljantuonti kestävän kehityksen periaatteiden mukaista, jos Suomi tai viljanviejävaltiot joutuvat kriisiin, tulee satovahinkoja tms?
Itse asiassa eri näkökulmat vahvistavat Suomen maataloustuotannon lisäämistä. Äskettäin uutisoitiin ruoan hinnan kasvaneen. Lisäksi biopolttoaineiden kasvatus vaatii maanviljelyspinta-alaa. Karjalan peltomaa oli 1920-luvulla Suomen parasta, Lounais-Suomen peltojen ohella.
Pikemminkin Suomessa kannattaisi siirtää maataloutta Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta (palautettuun) Karjalaan, jolloin tuotanto peltohehtaaria ja/tai työtuntia kohti kasvaisi. Tai ellei siirtää, niin sitten yksinkertaisesti lisätä. Tuonti vähenisi ja sen tuonnin osalta nekin rahat jäisivät suomalaiseen kansantalouteen.
Lisäksi Karjalan pellot ovat olleet kesannolla noin 65 vuotta, jolloin niiden kasvuvoima on ennennäkemättömän hyvä. Mahdollisuus todelliseen luomu-viljelyyn on myös ennennäkemätöntä.
Lisäksi asiassa on filosofinen kysymys: Tarvitseeko Venäjä sitten lisää maata, kun se ilman Suomelta anastettua Karjalaakin on ylivoimaisesti maapallon laajin valtio (asukastiheys 8 asukasta per km2, Suomessa 16 as/km2, Karjalan tasavallassa 4 as/km2).
Vai onko niin, että Venäjä voisi lähitulevaisuudessa ottaa, tyhjentää ja asuttaa omilla asukkaillaan vaikkapa Itä-Uudenmaan maakunnan, koska joskus 60 vuoden kuluttua suomalaiset ovat sopeutuneet tilanteeseen, ”ettei suurempaa maataloustuotantoa ja maanviljelijäväestöä Suomessa enää tarvita”.
Vai eikö ole pikemminkin niin, että natsien kanssa laittomia sopimuksia tehneen diktattorin aloittamalla sodalla, ja sen loppuvaiheissa uhkauksin, tehty alueanastus ja sitä seurannut etninen puhdistus tulisi ajankohdasta riippumatta lopulta mitätöidä palauttamalla se laillinen raja, joka ehdittiin usealla eri sopimuksella vahvistaa, ennen tämän diktaattorin tekemiä rikoksia ihmisyyttä vastaan.
”Silti 1930-luvun hengessä ”vapautetaan Karjalaa” ikään kuin Suomi, joka ei kykene pitämään kehitysalueistaan kiinni, tarvitsisi superkehitysaluetta pääkaupunkilaisen korkeasti koulutetun jupin lisärasitukseksi.”
Nyt eletään 2000-lukua, jolloin Venäjällä jotkut ovat rikkoneet ja raunioittaneet lähes kaiken sen tuotannollisen rakennuskannan, jonka neuvostoliittolaiset miehittäjät ja asuttajat Suomen Karjalaan rakensivat vuodesta 1940 alkaen.
Venäjän kyky pitää kiinni Suomelta anastetuista alueista on todistetusti erittäin heikko. Kymmeniä sotilaskohteita, satoja navettoja, kymmeniä tehtaita jne on rikottu ja jätetty säiden armoille. Kansa on kuollut, kadonnut tai kurjistunut.
Sen sijaan Venäjän vauras väki äänestää jaloillaan, joko muuttamalla Suomeen enemmän tai vähemmän pysyvästi tai ostaa Suomesta vapaa-ajan asuntoja tai käy ostamassa Suomesta elintarvikkeita, jotka yhä enenevässä määrin ovat Suomessa halvempia kuin Venäjällä (siis Suomessa HALVEMPAA ruokaa, ajatelkaas!). Eikö se, jos mikään, todista, että suomalainen hallintomalli, euroalue ja vauraan EU:n sisämarkkinoiden halpa hintataso ole venäläistenkin mielestä ylivoimainen?
Jos esimerkiksi Pietarissa pysyvästi asuva väestö voisikin siirtyä euroalueelle, halpojen sisämarkkinoiden tuotteiden luokse puolen tunnin paikallisjunamatkalla, Terijoen Prismaan, Citymarketiin, Lidliin tai Anttilaan, se pelkästään hyödyttäisi runsaan neljän miljoonan Pietarin väestöä.
Tämä puolestaan lisäisi Suomen valtion verotuloja, kun Terijoelle ja muualle Karjalaan tehdyt investoinnit osoittautuisivat voitollisiksi. Ellei alvia, valtio saisi työntekijöiden ennakonpidätykset ja yritysten voitoista 29 prossaa.
Ilmoita asiaton viesti
Saarikoski on sopiva kertomaan tapahtumista, mutta hänestä ei ole kyllä ”Karjala takaisin”- patrioottien filosofian tuomitsijaksi. Saarikoski kuuluu suomalaisiin mediasukuihin ja uskoo olevansa guru.
Ilmoita asiaton viesti
En ole ennen kuullut, että Saarikosket muodostavat mediasuvun, vaikka monet Saarikosket ovat tunnettuja henkilöitä. Itsensä likoon paneva tv-toimittaja ei varmaan hätkähdä häntä koskevasta keskustelusta. Ei Jyrkin tarvitse esittää gurua. Hän on pätevä ja ylen hyvin työnsä tekevä toimittaja. Asiaohjelmissa niin kuin blogeissa saa ja pitää esittää mielipiteitä jo keskustelun vuoksi.
Kannatan Karjalan kehittämistä. Vakuutuin yhteistyön tarpeellisuudesta taas viime viikolla kuunnellessani Markus Kajon radio-ohjelmassa vanhaa haastattelua. Se oli tehty Kainuussa 1960-luvulla. Ohjelmassa entinen poroisäntä selitti ilman erityisempää katkeruutta joutuneensa muuttamaan elinkeinoaan, kun porotokkien laidunmaat jäivät rajan toiselle puolelle.
Sitä paitsi, sanoi isäntä, porot olivat turhan etelässä. Nyt kalastetaan, järvet jäivät tälle puolelle, mies totesi pirtissä, jossa oli koolla seutukunnan isäntäväki. Nämä miehet muistelivat sitäkin, kun lähin suurkaupunki oli ollut Pietari.
Haastattelua tehtiin juhannuspäivänä sisällä, koska ulkona oli liian kylmää ja sateista. Tunnelma ei ollut apea eikä katkera, vaikka etelään muuttaneiden kylän neitojen perään vähän haikailtiin.
Ilmoita asiaton viesti
”Atlas-ohjelmassa 19.10.2006 kiinnitettiin huomiota vain ja yksinomaan siihen, että Alueluovutus ry. oli käyttämässä ja sitten käyttikin toimittaja Anna Politkovskajan kohtaloa Lahden mielenosoituksessa -huolimatta siitä, ettei tämä elinaikanaan millään tavalla ottanut kantaa Venäjän ja Suomen nykyiseen valtiolliseen rajaan. Tälläisen menettelyn yhteydessä on perusteltua kysyä – kuten Atlaksessa tehtiin – onko käynnissä ruumiinryöstö…”
Tuo ”Alueluovutus” taitaa olla ns. freudilainen lipsahdus. Todellisuudessahan yhdistys on nimeltään ”Aluepalautus”. Taitaa se ”luovuttaminen” olla tärkeämpi henkinen olotila kuin (alkuperäisten sopimusten ja rajojen) palauttaminen.
Mutta ”ruumiinryöstäjäksi” nimittely on aika vahva ele ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta ajavalle kansalaisjärjestölle, ja kertoo Yleisradion toimittajasta aika paljon.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuitenkin myös suuri enemmistö ei halua Karjalaa takaisin ja järkisyistä mm. siitä, että ei Suomi tarvitse Karjalaa ja että saisimme kaupan päälle suuren venäläisen väestön.”
On täysin totta, että osa suomalaisista vastustaa Karjalan palautusta juuri sillä syyllä, ettei hakua Suomeen lisää venäläisiä – ja se on ihan järkeenkäypä syy.
Mutta kun kysytäänkin, että ”haluatko Karjalan takaisin tyhjänä” niin vastaus kuuluukin ”KYLLÄ”.
Se on täysin realistista. Pakottihan Israelkin kansalaisensa pois miehittämiltään Gazan alueilta ennen kuin antoi alueen palestiinalaisille. Aivan samoin Venäjä voi pakottaa kansalaisensa ulos miehittämiltään Suomen alueilta ennen kuin palauttaa alueen Suomelle.
Suomi todella tarvitsee Karjalansa takaisin – saa mm. merkittävän määrän omaa vesivoimaansa, jota rosvo hyödyntää parhaillaan, ja myös rakentamatonta vesivoimakapasiteettia. Puhumattakaan siitä, että Suomi saa takaisin huomattavat metsävarat, joita rosvo hyödyntää parhaillaan.
Eikä myöskään tarvitse enää maksaa rosvolle vuokraa omasta alueestaan (Saimaan kanava).
Ilmoita asiaton viesti
”Aivan samoin Venäjä voi pakottaa kansalaisensa ulos…”
Useilla ns. ”kotiseutumatkoilla” on tullut vakuuttuneeksi siitä, että pakkoluovutetulla alueella asuvat nykyiset asukkaat ovat joutuneet elämään paljon vaikeamman elämän kuin sodan jaloista Suomeen paenneet. Alueella syntyneet ja kasvaneet uudet sukupolvet ovat juurtuneet siihen samaan kauniiseen Karjalaan, jonne sieltä paenneetkin ovat ikänsä ikävöineet. Mielestäni on ihmisoikeuksien vastaista pakottaa nykyisiä asukkaita siirtymään pois alueelta.
Oman käsitykseni mukaan riittäisi sekin, jos ”omia maita” kaipaavat saisivat vielä mahdollisuuden omistaa edes rippeitä kenties hyvinkin vanhoista sukutiloistaan tms. tasa-arvoisina omistajina federaation kansalaisten kanssa nyt, kun Venäjän lainsäädäntöön tehty uudistus mahdollistaa yksityisomistuksen ja ennenkuin kaikki alueelle jäänyt suomalaisomaisuus on rekisteröity uusille venäläisomistajille.
Ilmoita asiaton viesti
”Oman käsitykseni mukaan riittäisi sekin, jos ”omia maita” kaipaavat saisivat vielä mahdollisuuden omistaa edes rippeitä kenties hyvinkin vanhoista sukutiloistaan tms. tasa-arvoisina omistajina federaation kansalaisten kanssa nyt, kun Venäjän lainsäädäntöön tehty uudistus mahdollistaa yksityisomistuksen ja ennenkuin kaikki alueelle jäänyt suomalaisomaisuus on rekisteröity uusille venäläisomistajille.”
Suomessa on luotettava lainsäädäntö, mutta Suomelta on viety 12 prosenttia omaa aluetta pois.
Minusta on syytä palauttaa koko alue, siirtää se suomalaisen lainsäädännön alle ja sen jälkeen vahvistaa eri tahojen maanomistus.
Venäjään ei voi luottaa, jos alue säilyy sen anastaneen roistovaltion hallussa. Juuri tähän kysymykseen kilpistyy koko luottamuspula Venäjää kohtaan.
Karjala takaisin, ja sitten asiat ovat kunnossa.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomessa on luotettava lainsäädäntö, mutta Suomelta on viety 12 prosenttia omaa aluetta pois.”
Suomen demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä on parlamentaarisesti lain mukaisessa järjestyksessä ja ilman pakkoa solminut Venäjän federaation kanssa kahdenkeskisen valtiosopimuksen 63/1992, jonka 3. artiklassa ”Sopimuspuolet sitoutuvat säilyttämään yhteisen rajansa hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta kunnioittaen.”
Kun Suomen valtio tuossa sopimuksessa selkeästi hyväksyy sodan seurauksena tapahtuneet rajamuutokset, niin mielestäni puheet siitä, että Venäjä ”miehittäisi aluetta” tai että ”alue on viety pois Suomelta” eivät anna oikeaa kuvaa nykytilanteesta.
Ilmoita asiaton viesti
”Kun Suomen valtio tuossa sopimuksessa selkeästi hyväksyy sodan seurauksena tapahtuneet rajamuutokset, niin mielestäni puheet siitä, että Venäjä ”miehittäisi aluetta” tai että ”alue on viety pois Suomelta” eivät anna oikeaa kuvaa nykytilanteesta.”
Kyseisen paperin ilmeisesti väsäsi kansalta salassa Mauno Koivisto, joka myös ehdotti, että Baltian maat jäisivät venäläisen miehityksen alle.
Ai niin, eihän Venäjä miehittänytkään Baltian maita. Baltian maat selkeästi hyväksyivät liittymisen Neuvostoliittoon, joten puheet siitä, että Neuvostoliitto olisi miehittänyt Baltian maita, eivät anna oikeaa kuvaa tilanteesta.
Niinkö?
Historia on kokonaisjana. Suomi itsenäistyi 1917, Venäjä tunnusti Suomen ja rajat sovittiin.
Sen jälkeen sopimusrikkomuksen teki Stalin, hän aloitti sodan ja aiheutti etnisen puhdistuksen.
Suomi on suomettunut maa.
Ilmoita asiaton viesti
”Oman käsitykseni mukaan riittäisi sekin, jos ”omia maita” kaipaavat saisivat vielä mahdollisuuden omistaa edes rippeitä kenties hyvinkin vanhoista sukutiloistaan tms. tasa-arvoisina omistajina”
Valitettavasti tuo on unelmahöttöä, epärealistista fantasiointia.
Kukaan tai mikään ei aja vanhojen karjalaissukujen oikeuksia nyt, kun karjalaiset maat ovat vieraan valtion hallussa.
Karjala pitää palauttaa suomalaisen hallinnon alle.
Katsos, Karjala-kysymys ei nykytilassa ole ollenkaan ihmisoikeuskysymys, koska Venäjä ei niistä piittaa pätkän vertaa eikä sen perässä myöntyväisyyspolitiikkaan uponnut selkärangaton Suomikaan.
Ihmisoikeudet palautuvat vasta sen jälkeen kun alue on fyysisesti liitetty muuhun Suomeen.
Kukaan ei välitä karjalaissukujen tunteista mitään, ellei Karjala ensin palaudu Suomen yhteyteen. Senkin jälkeen pitää taistella suomalaista kateutta, muutosvastarintaa ja muita suomalaisperäisiä henkisiä sairauksia vastaan.
Jos tämä taistelu voitetaan, sen jälkeen suomalaiset suvut saavat hallintaansa vanhat karjalaistilat. Sekin toisaalta edellyttää sitä, että karjalaiset myös itse luopuvat itsensä nöyryyttämisestä ja tunnustavat itselleen, että ihmisoikeudet koskevat myös suomalaisia, jopa karjalaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Venäjän ulkoministeri Lavrov on tehnyt esityksen uudesta laadullisesta kaiken kattavasta Euroopan turvallisuusjärjestelmän luomisesta, jonka ”tulee olla tasapuolinen kaikille valtioille”, ja jonka tärkeimpänä periaatteena on mm. ”kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen ja YK:n keskeinen rooli”, niin mitä jos Suomen valtio kerrankin vaatisi v. 1992 Venäjän federaation ja Suomen välillä solmitun valtiosopimuksen noudattamista, jolloin myös tämän itäisen suurvaltakumppanin pitäisi sitoutua solmimansa sopimuksen mukaisesti ”kansainvälisen oikeuden periaatteisiin kuten täysivaltaiseen tasa-arvoisuuteen” ja myöntää lainsäädännössään suomalaisille tasa-arvoinen omistusoikeus venäläisomistajien kanssa federaation alueella olevaan omaisuuteen ilman nyt voimassa olevia ulkomaalaisrajoituksia kuten federaation kansalaisillakin on Suomen valtion alueelta ostamaansa omaisuuteen.
Nyt esim. pakkoluovutetuilta alueilta paenneet voivat käytännössä olla korkeintaan vain jonkinlaisia omaisuutensa haltijoita ”pitkäaikaisen vuokrasopimuksen turvin”, mutta meille tuttua omistusoikeutta perimysoikeuksineen heillä ei omaisuuteensa ole.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän sopimuksia voidaan tehdä. Suomalaisten maanomistusoikeus Venäjällä jää kuitenkin ratifioimatta duumassa esimerkiksi Venäjän kansallisen edun vastaisena.
Muutakin tärkeää Venäjällä on joka ei sovellu liiallisen rajoittamisen piiriin, esimerkki viime viikolta: ”Suomi on ilmoittanut Venäjälle omat suuret hankkeensa niin sanotun Espoon ympäristövaikutusten arviointia koskevan sopimuksen mukaisesti, vaikkei Venäjä ole ratifioinut sopimusta. Ministeri Lehtomäki käytti esimerkkeinä muun muassa Sosnovyi Borin uusia reaktoreita sekä Ust Lugan sataman laajennusta. Luonnonvarainministeriön asiantuntijat kertoivat Venäjän etenevän Espoon sopimuksen suuntaan, vaikka eivät voi täysimääräisesti edellyttää yrityksiltä kaikkia sopimuksen velvoitteita.”
http://www.vn.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?toid=2213&c=0&m…
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä tuo FLB-sivusto näyttäisi toimivan ihan normaalisti:
http://www.flb.ru/
Ilmoita asiaton viesti
Tervetuloa Novaja Gazeta suomeksi. Venäjän asioista suomeksi kertoo monipuolisesti myös Tiltun ”perilliset” http://www.ruvr.ru/index.php?lng=fin
Ilmoita asiaton viesti
Mahtava linkki, kiitos, kyllä tälläistä tietoa tekee mieli lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä julkaisusta on yhtäkkiä tullut joku Venäjän kannattama ja jopa näköjään ideoima nettilehti???
En ymmärrä yhtään näitä Russia-höpötyksiä. Kuka niitä tänne haluaa? Ei kai vaan Usarin toimittajakunta???
Jos näin on, niin sitten kuulkaa lähti käsistä ja kovaa!
-EP-
Ilmoita asiaton viesti
Vitsailua tai piruilua ne ovat. Miksi? Siksi että ei ole tapana puhua asioista suoraan. Sellainen perinne on niiltä ajoilta kun rauha, luottamus, ystävyys ja yhteistyö laajenivat, levenivät ja syvenivät julkilausumasta toiseen.
Ilmoita asiaton viesti
….mutta en vain nyt ymmärtänyt jutun pointtia??
-EP-
Ilmoita asiaton viesti
Olisikohan niin, että tunteella luotu mustavalkoinen mielikuva maailmasta “hyvän ja pahan akseleineen” on yhdenlainen kuva, joka riittää jollekin. Kenties, joku toinen haluaa pohdiskella maailmaamme monenlaisen tiedon ja tietolähteiden valossa. Kiitos NG linkkivinkistä
Ilmoita asiaton viesti
Monikaan ei ole vielä huomannut, että 2009 ei Yhdysvaltoja johda enää uskonnollinen johtaja Bush, vaan kenialainen heimopäällikkö Barak Obama.
Ilmoita asiaton viesti
Tietoa on saatavilla niin monesta lähteestä, että lukeminen on usein ylimalkaista. Uutistoimittaja seuraa virtaa. Mediakuplaa voi yrittää puhkaista itse. Toimittajat haluavat palkkansa eteen pitää huolta siitä, että lukija ei jää paitsi mistään päiväkohtaisesta ylättävästä tai mielenkiintoisesta asiasta tai tapahtumasta. Toimitetut aikakauslehdet täydentävät hyvin sitä tietoa, josta on jäänyt jälki johonkin. Verkossa selaamalla löytää tietenkin suurenosan kulloinkin tarvitsemastaan, jos tietää mitä etsii.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjästä puhuminen kirvoittaa primitiivireaktioita irti. On hauska naureskella sitä, miten onnistuu manipuloimaan kirjoittajia. Trollit kunniaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa Anna Politkovskajan murhassa on kaksi vahvaa epäilty. Sen tilasi joko Boris Berezovski, koska halusi mustamaalata Putinin maineen. Tai sitten sen tilasi Ramzan Kadyrov. Anna Politkovskajasta oli Boris Berezovskille enemmän hyötyä elävänä joten ei kuulosta oikein uskottavalta väittää, että Berezovski olisi murhan tilaaja. Ramzan Kadyrovin vihollisille taas näyttää sattuvan kohtalokkaita onnettomuuksia kuten kävi Movladi Baisaroville ja Ruslan Yamadayeville.
Ilmoita asiaton viesti
Venäläisten lehtien lukeminen lienee vaaratonta,mutta jännittävää.Luetun ymmärtäminen voi olla yllättävän vaikeaa.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdysvaltain tavoitteena oli puolittaa maan konepajateollisuus, missä onnistuttiin, ja yksityistyttää maan energia- ja luonnonvarat, jolloin Venäjällä ei olisi ollut enää kansallisen eikä kansanvaltaisen hallituksen mahdollisuutta. Edellinen onnistui ja jälkimmäinen epäonnistui.
BP-TNK, Shell ja Yukos…
Ilmoita asiaton viesti