Venäjä ilman Putinia

Monen mielessä lause on saanut
mahdollisuuden. Putin miettii, ja papirosseja kuluu: jatkaako
näytelmää? Jos päätös on kyllä, Venäjällä nähdään
todella likainen vaalitaistelu. Vastaehdokkaana pääministerillä
on melko varmasti miljardööri Mihail Prohorov.

Vaalikampanjoinnissa oman ehdokkaan
eteen tehdään vaikka mitä. Venäjällä Putinin siirtyminen
pääministeristä uudelleen presidentiksi piti olla läpihuutojuttu.
Nyt ei näytä siltä, ei ollenkaan. Yksi päivittelyn arvoisia
siirtoja oli nykyajan Suslovin – Vladislav Surkovin korvaaminen
miehellä, jolla ei ole läheskään samaa painoarvoa virkamieskunnan
ja rikkaamman väestön keskuudessa. Jytkyä ei saa aikaan Yhtenäinen Venäjä, mutta ei toisaalta hajanainen oppositiokaan; miten pärjäävät bloggarit?

Mediaa hyppysissään pitänyt Surkov
oli myös ylimielisyytensä vanki: hänelle eivät merkitse mitään
putkimiehet tai kielitieteilijät. -Vain he jotka herättävät
hänen uteliaisuutensa ja kiinnostuksensa, merkitsevät hänelle
jotain, sanoo politiikan tutkija Aleksandr Dugin.  Tällaisia henkilöitä ovat eräät julkkikset kuten tv-juontaja Tina Kandelaki, jolla on Twitterissä 268 160 seuraajaa.
Duginin mielestä Surkovin aika jää oppikirjoihin valtavan
huijauksen historiallisena pidettävän mittakaavan ansiosta.

Saadaanko lumesisäpolitiikka pidettyä
muuten kuin voimalla kasassa?

Putinilla on haasteita. Mutta
todellinen vastustaja on 35-vuotias juristin koulutuksen saanut
aktivisti: Aleksei Navalnyi. Hän osaa puhua. Navalnyin – Huijarit ja
varkaat on tunnetumpi kun Yhtenäinen Venäjä. Youtubessa
puolustetaan Putinin hallintoa.

Tunnettu dokumentaristi Andrei
Nekrasov
(Areenassa vielä nähtävissä Hyvästi Toverit: NL:n loppu 1990-1991) kirjoitti blogissaan, että Venäjällä on alettu vaatia
ja saatu vastakaikua uusien ajatusten kaipuuseen. Se on Navalnyin
mahdollisuus. Toki natsikortti on otettu esiin. Navalnyi huudatti 24. päivä joulukuuta pidetyssä
mielenosoituksessa ihmisiä siihen malliin, että vastustajat heräsivät. Kaukaasian ruokkimisen
lopettamista vaativat pitävät häntä omanaan. Maltillisimpien mielestä Navalnyi vaatii oikeutetusti keskustelua pakolaista ja tukimiljardien syytämisestä alueelle, jossa on käynnissä sisällissota.

Navalnyi pitää itseään kansallisdemokraattina. Nationalistien kanssa yhteisille marsseillekin osallistuneen ja Jabloko-puolueesta erotetun miehen iskulauseet ovat toki luoneet otollisen
maaperän syyttää Navalnya yltiönationalistiksi. Tämän ovat
tajunneet myös Suomessa vaalityötä tekevät Putinin puolustajat. Etsivät löytävät linkit. Niiden
levittämiseen ei ole mitään syytä.

Venäjän joulukuiset mielenosoitukset
ja paineet uusien mielenosoitusten järjestämiseksi ennen maaliskuisia presidentinvaaleja ovat viite siitä, että Venäjän kehitys on ajautunut
umpikujaan. Rinnastus Syyriaan on karu. Voi sanoa, että onneksi Venäjällä ollaan ehkä aidostikin sovittelemassa ristiriitoja, kuten Susanna Niinivaara selvitti blogissaan.

Kolumnisti Julia Latyninan mielestä
Surkov epäonnistui joukkojen masinoimisessa ja sai lähteä. Samaan
sarjaan kuuluu myös Navalnyin nimittäminen uudeksi Fuhreriksi: ei
onnistu. Latyninastakin ollaan montaa mieltä mutta aika hyvin hän
panee Putin vs. Navalnyin pakettiin.

Radio Eho Moskvynkin julkaisemassa satiirissa Putin ihmettelee (kuvitteellisessa
keskustelussa) muun muassa Navalnyin puolueen asemoitumista oikeisto-vasemmistoakselille. Navalnyin mukaan puolueessa voidaan keskustella ihan hyvin vaikka homojen oikeuksista ja kuoleman rangaistuksesta, mutta tärkeintä on dialogi senkin uhalla, että omat ajatukset jäisivät vähemmistöön.

Henkilö joka asettuu yleisesti
hyväksyttyä totuutta vastaan leimataan aina ääriliikeiden
edustajaksi. Pieninkin kritiikki katsotaan pahaksi. Kyse ei ole
niinkään siitä, kuinka tärkeästä asiasta on kyse vaan sitä,
että valtaosa ihmisistä on hyväksynyt vallitsevan totuuden
ainoaksi oikeaksi. Näin on kyse uskonnoissa. Henkilökultin
rakentamisessa on yleensä myös ajatus ylimaallisesta kunnioituksesta.
Tämä on nähtävänä Pohjois-Koreassa tänään.

Navalnyi saattaa olla Venäjällä sen
uusi, kuten Nekrasov sanoo, moraalinen omatunto. Tuki voi olla yllättävää. Kansa tekee valintoja
eivätkä vallanpitäjät voi sille mitään. Näyttelijä, laulaja,
runoilija Vladimir Vysotskin tuotantoa eivät levittäneet suuret
yhtiöt. Kotimaassa häntä ei olisi pitänyt tuntea, mutta toisin
kävi.

http://www.youtube.com/watch?v=IGiJ-hyH_6k

 

 

jarmokoponen
Helsinki

Jarmo Koponen on toimittaja. Puheenvuoroissa painottuu Venäjä. Intohimona naapurimaan kehityksen perkuu. Yli 40 vuotta sitten opiskelijana alkanut tutustuminen jatkuu. 1990-luku vierähti Moskovassa lehdistöneuvoksena ja Pietarissakin YLEn kirjeenvaihtajana. Venäjä ja sananvapausasiat kiinnostavat erityisesti Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä ja Barents Pressin hallituksen jäsenenä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu