Sammio
Kirjaudu blogeihin

Tiedote

Vaalietkot alkoivat – tilaa maksuton ja määräaikainen eduskuntavaalikirje! Tilaamaan ->

Ennustuksen sijaan

Vastuu Venäjän teoista painaa kaikkia. Raukkamainen Ukrainan tuhoaminen jatkuu. Kauan.

Vallan vaihtumista on Venäjällä mahdotonta ennustaa, mutta hyökkäys Ukrainaan muuttaa maata nopeammin kuin mihin olemme tottuneet.

Kaikki nykyiset Venäjän valtainstituutiot ovat riippuvaisia diktaattorin hallinnon kehittymisestä: sodasta on tullut enemmän kansalaisten yhteinen. Sota ei ole enää vain johtajan aloittama järjettömyys.

Uuden vuoden juhlintaa varten kuvattu ohjelma osoittaa hyvin mistä on kysymys: Venäjä ei lähetä tervehdyksiä muun maailman johtajille niin kuin viime vuonna eivätkä kestojulkkikset esiinny televisiossa, jos eivät ole osoittaneet kannattavansa sotaa – tai kuten Venäjällä kuuluu edelleen sanoa – erityissotaoperaatiota Ukrainassa.

”Pugatševan sijaan Gagarina”

**

Käsittelen blogissani Venäjän yhtenäisyyden näkemystä laajemmin uuden vuoden ennustuksen sijaan.

**

Venäjä kaivaa itselleen hautaa. Hitaasti mutta järjestelmällisesti.

Silti oikeuden toteutuminen, rauha ja diktaattorin katoaminen vaikuttaa kaukaiselta.  Optimismi voi myydä paremmin, mutta pessimisti pystyy aina väittämään olleensa oikeassa.

”VOIMA ON TOTUUDESSA”

**

Venäjän vähäisenä pitämä sotilaallinen operaatio muuntuu ukrainalaisten puolustautuessa hyökkääjään kurjistumiseksi.

Paradoksi on siinä, että Venäjän johtajat jäävät historiaan niin rikkaiden kuin rivikansalaisten elämän ankeuttajina.

Ukrainassa sota on hävitty – muualla maan johtajaa verrataan lähinnä Adolf Hitleriin.

Propaganda paahtaa: viha Neuvostoliittoa kohtaan on vihaa Venäjää vastaan!

Venäjä kerää voimia

Hyökkäys Ukrainaan on kestänyt 10 kuukautta. Kukaan ei kykene ennustamaan sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Minun seuraamistani vain harvat venäjäläiset näkevät toiveikkuutta tulevaisuudessa.

Uskotaan, että diktaattori rakentaa uutta valtiota, jossa on uusia alueita Neuvostoliiton malliin.

Käytännössä kaikki tapahtuu kuitenkin juuri päinvastoin. Mukaan lukien pehmeän vallan puuttuminen Russki Mir -projektissa, sanoo New Times -sivuston kolumnisti Andrei Kolesnikov (s. 1965).

Tutkijat Maria Snegovaja ja Vasily Žarkov (s. 1974) kuvaavat molemmat Venäjän tilannetta syöksymisenä kuiluun.

Snegovajan mielestä olisi banaalia miettiä 20 vuoden jälkeen sitä, mikä kuluvana vuonna erityisesti yllätti.

Putinin sodasta on tullut Venäjän sota

Vain harvat tuntuvat ymmärtävän sitä, mistä sodassa Ukrainassa on kyse. Naapurimme kehittymisestä vuosikymmenet ajateltu voidaan unohtaa.

Kremlin julmuuksien – kritiikitön – hiljainen hyväksyntä ei ole lakannut. Sodan oikeutukseen uskoville muunlainen ajattelu olisi heidän itsemurhansa.

Tässä mielessä Venäjä on yhtenäisempi kuin ennen sotaa.

”Journalismi – taitoa vai taidetta?”

Maailmankuvaa yhtenäistävän median merkitystä ei pidä vähätellä. Ihmiset pitävät kiinni illuusioistaan, vaikka Venäjä on jo pettänyt kansalaistensa odotukset.

Arkangelissa juhlitaan kenraali Suvorovin nimiin kastettua ydinaseita kuljettavaa sukellusvenettä, Ukrainan Odessassa kaadetaan Suvorovin ja Katariina Suuren patsaat.

Ukraina tekee eroa suurvalta-aseman perään haikailevasta Venäjästä.

 

Ukrainan selviytyminen vaatii Yhdysvalloissa asuvan Snegovajan sanoin kykyä kestää valtavaa kipua, mutta ukrainalaisten tahtoa pelastautua ei voi muuta kuin ihailla.

Sota päättyy aikanaan Venäjän muuttumiseen. Ehkä vasta vuosikymmenen kuluttua.

Venäjän eliitti piilottelee

Sodan järkytys ei ole kadonnut. Ihmiset pelkäävät. Ovat hiljaa ja koettavat elää, miten parhaiten taitavat.

Tutkija Kirill Rogovin (s. 1966) mukaan joitakin ennustuksia on tehtävissä, mutta ennustamisen sijaan Rogov muistuttaa, että jokin uusi käänne vie maan taas suuntaan, joka voi olla aiempaa tuhoisampi. Itävallan Wienissä haastatteluihin vastannut Rogov vetää erinomaista sivustoa Re: Russia

Re-Russia-sivuston julkaisema ukrainalaisten tekemä venäjänkielisen median katsaus osoittaa, että Venäjällä valtiollisen median linjaa on muutettu. Painotus siirtyy pois talouden ongelmista kattamaan selvemmin Venäjän kansainvälistä roolia. Väestöä totutetaan jokapäiväisten ongelmien sietämiseen.

Kyseessä on pitkän tähtäimen strategia.

Tuhottu tulevaisuus

Diktaattori käyttää valtavasti energiaa sen todistamiseen, ettei vaihtoehtoja Ukrainaan hyökkäämiselle ole ollut.

Kuluneen vuoden aikana useita sodan järkytyksiä kokenut tutkija Sergei Medvedev (s.1966) sanoo olleensa yllättynyt sodan raakuudesta, vaikka Tšetšenian ja Syyrian kokemukset ovatkin jo toisin näyttäneet.

Kansanmurhan todistaminen vaatii venäläisiltäkin äärettömän paljon.

Šokki on ollut myös se, kuinka nopeasti sota normalisoituu ihmisten elämään niin kuin Venäjän johto on alusta asti odottanutkin.

Suomessa usein käyvä Medvedev ennustaa vuoden 2023 olevan jatkoa vuodelle 2022. Kaikkea kauheaa on tapahtunut jo tänä vuonna, eikä jatkosta ole odotettavissa mitään hyvää vaan edelleen ihmetellään, ettei näin voi olla ja päivitellään, että tämän kaiken on loputtava – jotenkin.

Mutta milloin ja missä muodossa se tapahtuu, en ryhdy ennustamaan – vaikka olen valmis omasta puolestani tekemään kaiken tuodakseni muutoksen lähemmäksi: tee mitä sinun on tehtävä, äläkä luota nopeaan tulokseen.”

Venäjän pyhä sota

”Venäjän vihollisen korostetaan tulevan aina lännestä ja mielikuvakamppailussa kaivetaan esiin esimerkkejä historiasta ja käytetään surutta myös teologista sanastoa. Kun metropoliitta Mitrofan käyttää kirjassaan sanoja yhtynyt fasistinen Eurooppa, ja tarkoittaa sillä natsien liittolaisia sodassa, hän vihjaa Elina Kahlan mukaan samalla nykyiseen Euroopan unioniin. Fasistileimaa sopii käyttää, kun vastapuolta halutaan leimata.”

Ulkoministeri Sergei Lavrov (s. 1950) esittää televisiohaastattelussa, että yksi Venäjän asevoimien erikoisoperaation tärkeimmistä tehtävistä on suojella Venäjän turvallisuutta ja estää uhkien syntyminen Ukrainan alueella.

Eläkeiän jo aikoja sitten saavuttaneen diplomaatin mielestä Venäjä varmistaa sen, että neljän ”uuden alueen” turvallisuus taataan. Nämä ovat ehdoton prioriteetti. Niin kuin diktaattori määrittelee alueet omissa esiintymisissään.

Lavrov ei tee enää samaa virhettä kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin tämä epäili julkisesti, sitä pitääkö Venäjän säätää laki, jonka perusteella adoptiot venäläisistä lastenkodeista lopetettiin, niin kuin Vladimir Putin (s. 1952) halusi.

Optimistien Venäjä

Eräät venäjäläiset jaksavat uskoa maan pääsevän joskus jaloilleen.

Hävinneen Venäjän uudistumiseen uskova, maanpakoon lähtenyt historioitsija, huippuyliopiston entinen dekaani  Žarkov  odottaa että, kun valta maassa vaihtuu, ei Venäjällä tarvitse pelätä, että kansa enää äänestäisi kommunisteja tai fasisteja, joiden mukana valtaan nousisi hirviöitä.

Tutkija perustaa näkemyksiään siihen, ​​että sisällissotaa on käyty pitkään.

”Se alkoi vuonna 1992, jolloin osa yhteiskuntaa hylkäsi kategorisesti ylhäältä tehdyt uudistukset. Näiden 30 vuoden aikana on tapahtunut tarpeeksi tapahtumia, joita tavalla tai toisella voidaan kuvata sisällissodalla: lokakuu 1993, Tšetšenian sodat ja vuosien 2011–2012 mielenosoitukset.”

Nykyisen Venäjän kadotessa valta lähtisi myös Kremlistä, jonne sen sijoittivat bolševikit (näinä aikoina päivälleen 100 vuotta sitten) ja samalla saadaan myös katoamaan piiritetyn linnoituksen  tunnelma, josta 1990-luvulla kertoivat Žarkoville presidentti Boris Jeltsinin esikunnassa työskennelleet.

Mutta ei mennä asioiden edelle.

Tutkivaa journalismia tekevä Tärkeiden asioiden -sivusto kokosi sivuilleen näkemyksiä Kremlin sisäisistä voimasuhteista. Putinin asema on kiistaton, mutta hänen kykyään ohjata toisilleen vihamielisiä ryhmittymiä saattaa yllätyksiä sisältävä sota muuttaa.

Maan toiseksi vaikutusvaltaisin mies Mihail Kovaltšuk (s.1951) ja presidentin hallinnossa Putinin eteen kaikkensa tekevä Sergei Kirijenko (s. 1961) pitävät huolen siitä, etteivät muut vanhat Leningradin tutut mukaan lukien jo rikollisena tuomitut kuten ”kokki” Jevgeni Prigožin (s. 1961) kasvata väkivallalla lisättyä valtaansa mahdottomuuksiin.

Kansanedustajista kukaan ei enää nouse miksikään haastajaksi Venäjän johdolle.

Mutta yksityisarmeijan omistajan näkyvä nousu Venäjän vaikutusvaltaisten ihmisten lähipiiriin on osoitus siitä, millaiset ihmiset Venäjää saattavat hallita lähitulevaisuudessa.

”Sodasta on tullut mahdollisuuksien ikkuna Prigožinille, ja se vihjaa, millaisia ​​ihmisiä voi nousta valtaan Venäjällä ’erikoisoperaation’ edetessä ja kiihkeä taistelun jatkuessa ’kollektiivista länttä’ ja muita – ulkoisia ja sisäisiä – vihollisia vastaan.”

Sodassa taloustiedettä sovelletaan

Venäjän johtajan tärkeimmät tukijat ovat maan talouselämän edustajia, mutta toki Venäjän parlamentin alahuoneessa, duumassakin tapahtui vuoden 2022 aikana liikehdintää ja joukkojen järjestäytymistä entistä tiiviimmäksi.

Yhä selvemmältä näyttää, että puolueet katosivat ja tilalle nousi sotatalous, jonka tukemiseksi laaditaan ja hyväksytään liukuhihnalta lakeja. Kaksi päivässä, parhaimpina useampia.

HS: ”Torstaina Putin allekirjoitti uuden lain, jonka perusteella sabotaasin yrityksestä tai avunannosta ’kumoukselliseen toimintaan’ voi saada jopa elinikäisen vankeusrangaistuksen. ’Sabotaasia suunnittelevaan yhteisöön kuulumisesta”’voi puolestaan saada viidestä kymmeneen vuotta vankeutta. Rangaistukset kovenevat myös ’ulkomaisiksi agenteiksi’ julistetuilla tahoilla, jotka voivat olla organisaatioita, medioita tai yksityishenkilöitä.”

Poliitikot eivät enää edes kiinnosta kuten ennen sen jälkeen kun räyhäpopulisti Vladimir Žirinovski kuoli keväällä.  Hänen paikalleen pyrkii entinen presidentti Dmitri Medvedev (s. 1965), mutta Medvedevin ennustukset vuodelle 2023 vaikuttavat houreilta.

Alkoholistiksikin leimattu mies koettaa jäädä historiaan muustakin kuin lauseestaan, jonka mukaan vapaus on parempaa kuin elämä ilman vapautta.

Presidenttinä ollessaan Medvedev välitti tietoja muun muassa Yhdysvaltojen Barack Obamalta Putinille, joka oli muodollisesti pääministeri.

Tänään viestit kulkevat Vladimirilta maailmalle.

Putin aloitti vuoden rikoksella ja päättää sen farssiin. Vai miten muuten voisi kuvailla maailmanlaajuista ilkkumista Taru sormusten herra -sormuksista.

Maanpakoon lähtenyt historiantutkija Andrei Zubov (s. 1952) muistuttaa Facebookin päivityksessään julkasemassaan Republic-sivuston haastattelussa, että sotaa ei tarvinnut kukaan muu kuin Putin. Zubov arvioi aiemmin, että sotaa eivät tarvitse edes Venäjän rikolliset, joiden omaisuuksista suuri osa on muualla kuin Venäjällä.

”Koko sivistynyt maailma on Ukrainan puolella. Nyt olen Tšekin tasavallassa, jonne matkustin lokakuussa Suomen, Baltian maiden ja Puolan halki – kaikkialla tuetaan Ukrainaa lipuin ja iskulausein.

Tapahtunut osoittaa, ettei Venäjällä ole juuri nyt muuta suojeltavaa kuin Putin.

jarmokoponen
Helsinki

Jarmo Koponen on toimittaja. Puheenvuoroissa painottuu Venäjä. Intohimona naapurimaan kehityksen perkuu. Yli 40 vuotta sitten opiskelijana alkanut tutustuminen jatkuu. 1990-luku vierähti Moskovassa lehdistöneuvoksena ja Pietarissakin YLEn kirjeenvaihtajana. Venäjä ja sananvapausasiat kiinnostavat erityisesti Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä ja Barents Pressin hallituksen jäsenenä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu

Kommentit (11)

Kommentoi

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kommentoida.
  1. rjaaskel

    Blogiartikkeli on mielestäni vähän kaoottinen, joka toki on ymmärrettävää, koska niin on asioiden tilakin.
    Sorrun sitten ehdolliseen ennusteluun: jos Ukrainan routaisen maan aikaan (helmikuun 2023 loppuun mennessä) rintamalinjoissa ei ole tapahtunut muutosta, niin sitten ne ovat jämähtäneet pitemmäksi aikaa. Tämä jämähdyskin on lievästi Venäjän etu, koska onhan sillä edelleen hallussaan ryöstösaaliikseen ilmoittamaansa maata.
    Putinin ollessa vallassa tuskin sellaista rauhaa saadaan aikaan, missä Ukraina saisi pidettyä omat alueensa, mutta eipä siihen ole takuita Putinin jälkeenkään. Toki siinä se olisi rauhan sauma, kun Putinista voisi tehdä syntipukin kaikkeen.

    Ilmoita asiaton viesti

  2. jarmokoponen
    Jarmo Koponen #3802861 Kirjoittaja

    Kiitos näkemyksestäsi. Kirjoituksen keskeisin asia lienee se, että Venäjä valmistautuu pitkään sotaan ja suuriin menetyksiin, kuten suuren isänmaallisen sodan aikana. Sota on aina normaali olotila ja rauha sotien väliin jäävä aika. Kaottisuus ei ole koskaan minunkaan kirjoituksieni tavoite. Ennemmin kyse on muistiinpanojen kaltaisesta koosteesta ja mielipiteestä, jota vielä jalostan myöhemmin. Venäjä voi romahtaa yhtäkkiä tai hiipua jonkun Putinia seuraavan rosvon hallinnassa. Yhtä kaikki Zubovin näkemys on sellainen, jossa Venäjän pelastaa vain se, että Ukraina päättää keskeyttää puolustautumisensa ja jostain syystä lännessä järjestäytynyt yhteisymmärrys purkaantuu.

    Ilmoita asiaton viesti

      • RaunoLintunen
        Rauno Lintunen #3803128
        Vastaus kommenttiin: #3802919

        Afganistania ja Ukrainaa yhdistää ainakin yksi asia: Yhdysvallat rahoitti ja aseisti Talibanin Neuvostoliitto vastaan, Yhdysvallat rahoittaa ja aseistaa nyt zelenskyit Venäjää vastaan.

        Talibanit kääntyivät myöhemmin Yhdysvaltoja vastaan. Kääntyvätkö zelenkyit myös Yhdysvaltoja vastaan?

        Ilmoita asiaton viesti

  3. ManuKorkman
    Manu Korkman #3802915

    Olen lukenut venäläistä mediaa sodan alkamisesta asti.
    Helposta voitosta on jouduttu sotaan koko länttä vastaan. Käynnissä on jo kolmas maailmansota. Ydinaseilla ja ihmeohjuksilla uhkailusta on tullut jokapäiväistä leipää.

    Pienempiäkin huolia on, Keski-Aasian tasavallat ovat irtautumasta Venäjän holhouksesta. Kazakstan kieltäytyy rikkomista lännen pakotteita ja Kirgisiassa on hyökätty Venäjän kieltä vastaan. Azerbaidžanin ja Armenian välinen selkkaus ei ole millään tavalla Venäjän hallinnassa. Turkki kasvattaa vaikutusvaltaansa alueella.

    Oikeastaan Venäjän mediassa ei ole kansalaisille tarjolla hyviä uutisia. Toivo rakennetaan sen varaan, että lännen tuki Ukrainalle loppuu.
    Tätä mahdollisuutta pitävät yllä erityisesti muutamat entiset yhdysvaltalaiset upseerit, joiden sanomisia media jatkuvasti lainaa.

    Ilmoita asiaton viesti

  4. jarmokoponen
    Jarmo Koponen #3803007 Kirjoittaja

    Professori Sergei Radchenko; The Spectator: ”He knows – and we know – that the war hasn’t gone well for him, so far at least. But nor has it gone disastrously wrong – yet. Russia is holding together. It is adjusting to its new reality of a perpetual conflict with the West. The elites have accepted their fate and rallied around the Tsar.” https://www.spectator.co.uk/article/what-will-putin-do-next/?fbclid=IwAR1JV19TzB_S4opN95TQropxkCuQAE2Q9-1r0nlSSYrK_uH2m4faGzCqrck

    Ilmoita asiaton viesti

  5. Tapio Sakki
    Tapio Sakki #3803050

    Hyvä kirjoitus, tai paremminkin kollaasi missä mennään – Suomen kannalta tärkeää on että Venäjä romahtaa – niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti.

    Ilmoita asiaton viesti

  6. RaunoLintunen
    Rauno Lintunen #3803124

    Tässä hetki sitten julkaisemani uutinen.

    UTT 31.12.2022

    VENÄJÄ – Venäjän presidentti Vladimir Putin korosti perjantaina 30.12 videoneuvottelussa Kiinan presidentin Xi Jinpingin kanssa maiden välisen yhteistyön merkitystä uuden maailmanjärjestyksen luomisessa.

    Presidentti Putin totesi, että Venäjän ja Kiinan välinen koordinointi kansainvälisellä areenalla ja mm. YK:n turvallisuusneuvostossa, Shanghain yhteistyöjärjestössä, BRICS-maissa ja G20-ryhmässä, ”auttaa muokkaamaan oikeudenmukaista maailmanjärjestystä, joka perustuu kansainväliseen oikeuteen”.

    Putin huomautti, että ”maailman kasvavien jännitteiden yhteydessä Venäjän federaation ja Kiinan kansantasavallan väliset suhteet osoittavat vakautta ja yhteistyömallia”.

    Ilmoita asiaton viesti