Putinin paras ystävä

Yksityisarmeijan johtaja Jevgeni Prigožin toimii. Mutta tuskin yksin.

Useat venäläiset arvuuttelevat rikollisesta liikemieheksi nousseen miehen puheita – ja tekoja.

Todennäköisin selitys uholle, ja Putinin kokiksikin nimitetyn kuusikymppisen miehen törkeyksille on pyrkimys osoittaa maan johtoa arvosteleville, mistä johtajuudessa on kysymys.

Uskon, että Prigožinilla on Moskovan Kremlin johtajan täysi tuki ja lupa toimia.

Julkisuudessa esitettyjen arvioiden valossa voidaan nähdä, että valtataistelua käydään myös niissä piireissä, joiden pitäisi olla kaikkein lojaaleimpia.

Sitä, mikä rooli kenelläkin on Venäjä pyhimmän suojelemisessa, voidaan vain arvuutella.

Viikolla antamassaan haastattelussa Prigožin teki selväksi, että hänen ”maailman paras” armeijansa ei pärjää yksin.

Venäjän asevoimien johtoa Prigožin mollaa haastattelusta toiseen totuttuun tapaansa, ja sanoo suoraan Venäjän onnistuneen aseistamaan Ukrainaa – ei riisumaan aseista kuten on ollut tarkoitus.

Kaiken lisäksi Ukrainan armeija on yksi maailman kykenevimpiä.

Sodan häviäminen voi yksityisarmeijan johtajan mukaan ajaa maan vuoden 1917 kaltaiseen tilanteeseen: vallankaappauksiin Venäjällä.

Venäjän yksinvaltiaan ystävät olivat aikoinaan armeija ja laivasto. Maan naapurit pieniä ja kykenemättömiä yhteistyöhön.

Ulkoisesta vihollisesta nyky-Venäjäkin selviäisi, mutta sisäistä hajaannusta mafiavaltio ei kestäisi.

Nykyinen diktaattori tarvitsee vahvan voiman kammetakseen itsensä epäonnisten sotatoimien voittajaksi kansan silmissä.

Kun sotilaat jäävät tavoitteistaan, turvautuu Vladimir Putin jälleen kerran liikkeeseen, joka saa hänet näyttämään vahvalta.

Aivan niin kuin Kremlissä isännöidessään entisen Neuvostoliiton alueiden, Euraasian talousfoorumiin osallistuneita valtioiden päämiehiä.

Azerbaidžanin ja Armenian – itsevaltias ja pääministerikin – näyttävät tv-uutisten kuvissa mahtuvan samaan pöytään riittävä välimatkan päähän toisistaan. Spektaakkeliin kuuluen tilannetta sovittelee Vladimir suuri.

Prigožinin armeijan tappiot ovat karmeita. Kun vankiloista sotimaan vapautetuista vangeista joka toinen on kuollut, käy selväksi se, millaisia uhrauksia on oltava valmis tekemään.

Voiko Prigožinin suosimisessa kyse olla muusta kuin Venäjän sisäisen politiikan järkyttämisestä?

Tuskin. Toistaiseksi kukaan vakavasti otettava poliitikko ei ole hänen tukenaan. Eivätkä liikemiehet sen paremmin kuin sotilaatkaan.

Poliittiseksi toimijaksi Prigožin on aivan liian brutaali.

Venäjän diktaattorin pitää jatkaa niin kauan, että hän voittaa. Käytännössä menestys on vain määrittelykysymys, mutta todelliseen taisteluun tarvitaan Prigožinin kaltaisia ”sotilaita” ja Valko-Venäjän sekä monien muiden valtaansa tarttuneiden miesten tukea.

Venäjälle liberaalia vallankumousta ei monikaan odota. Sen mahdollisuus hukattiin jo 30 vuotta sitten.

Väkivalta ja tiukka kuri ovat tällä hetkellä ja tulevina vuosina Venäjän johtajan menestyksen tae.

jarmokoponen
Helsinki

Jarmo Koponen on toimittaja. Puheenvuoroissa painottuu Venäjä. Intohimona naapurimaan kehityksen perkuu. Yli 40 vuotta sitten opiskelijana alkanut tutustuminen jatkuu. 1990-luku vierähti Moskovassa lehdistöneuvoksena ja Pietarissakin YLEn kirjeenvaihtajana. Venäjä ja sananvapausasiat kiinnostavat erityisesti Toimittajat ilman rajoja järjestön Suomen osaston sihteerinä ja Barents Press Suomen varapuheenjohtajana.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu