Onnen orjuus

Suomi on ajanut itsensä onnellisuus-konkeloon. Vaalit lähestyvät, velkakierre syvenee, eikä mikään puolue kykene esittämään hyvinvointia leikkaavia toimia. Olemme tottuneet paljoon sellaiseen, mikä ei ole välttämätöntä.

Olemme maailman onnellisin maa, mutta velaksi. Sekään onni ei jakaannu tasan.

Hallitus on korjaillut koronan, Ukrainan ja energiakriisin vaurioita avokätisesti. Kritiikille on sijaa. Oppositio ei ole selvinnyt yhtään paremmin. Paljon ääntä ja vimmaa, ei juuri muuta. Kokoomuksen on kerrottava vaihtoehtonsa, eikä silloin riitä puhe veronalennuksista ja ”vanhuksen on paras olla kotona”.

Onko hyväksyttävä, että demokratia ei kykene tästä selviytymään. Siinä muodossa, kuin järjestelmän ymmärrämme. Onnen takaajana. Jokainen järkevä esitys julkisen sektorin velvoitteiden keventämisestä nostaa välittömästi metelin, jolla on aina kuulijansa.

Pitääkö odottaa ulkopuolista voimaa; sotaa, nälänhätää tai jonkun valuuttarahaston pakkoa, ennen kuin havahdumme.

Mieluummin vähän aikaisemmin.

Jarmo Lintala

Seinäjoki

0
JarmoLintala
Keskusta Seinäjoki

Erityisopettaja emeritus. Tarkkailuluokkien lopettaminen oli yksi koululaitoksen virhe. Valtuutettu kotikaupungissa 1993 - 2004. Vanhan Ilkan sunnuntaikolumnisti n.30 vuotta. Moninkertainen isoisä. Ihmisen laukkaherkkyyden ihmettelijä ja osin ymmärtäjä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu