Vika suhteissa yläkertaan vihreillä?
Vihreillä ja armomurhan kannattajilla on tyypillinen kuolemanpelko, kun he alkoivat ajamaan armomurhaa. He eivät uskalla nähdä ja kohdata kuolemaa siinä raadollisuudessaan kuin se on ihmisen jo vuosituhansia kohdannut. Kuolema haluttaisiin sivuuttaa vain nopeasti ja mieluummin vaikka nappia painamalla. On jotenkin vaikea mieltää, että elämä päättyy ja luopua kaikesta saavutetusta. Mahdollista kärsimystä ja tuskaa pelätään yli kaiken ja se halutaan kitkeä pois ihmiselämään kuulumattomaksi. Tällainen ajattelu kumpuaa vain sellaisesta ihmismielestä, joka ei ole valmis hyväksymään muutenkaan kuolemaa ja jonka suhde yläkertaan on vajavainen. Kansankirkkomme kristillinen näkemys kuolemasta auttaa kuolemanpelon käsittelyssä ja antaa toivon elämään, eikä saa haluamaan ennen aikaista poislähtöä.
Yleensäkin tuntuu siltä, että ihmiset haluaisivat eroon hankalista ja pelottavista sairauden ja kuoleman ajatuksista. Noin niinku kivaa elämää niinku.
Syntyminen ja kuoleminen kuuluu ihmisen elämän kulkuun, aivan siinä kuin trendikkäämmät lapsen kasvu, nuoruus ja aikuisikä. Se nyt vain on niin, että alku ja loppu käyvät kipeää, fyysisesti ja henkisesti, sotkuisiakin ovat, ja syntymässä ollaan lähellä kuolemaa.
Ja kuoleman läheisyys unohdetaan helposti, vaikka se kulkee jokaisen kantapäillä, esimerkiksi autoillessa työmatkaa. Eikä siinä kysytä minkälaisen lopun haluaisit tilata elämällesi. Elintestamentti on ajatuksen arvoinen asia. Ei sinua varten, vaan jollekin toiselle tarvitsevalle.
Totta kai ihminen pelkää kuolemaa, nuorena varsinkin. Minäkin olen pelännyt, vastakin pelkään, loppuun asti luulisin.
Isäni kuoli eturauhassyöpään kun olin 19-vuotias. Loppu oli hyvin tuskallinen. Mutta ei isäni pyytänyt muutosta suunnitelmaan. Sopi asiansa äitini kanssa, tunnusti syntinsä, nautti viimeisen ehtoollisensa, kuunteli levyltä Jumalan kunniaa luonnossa, nukkui pois. Kolme sotaa käynyt mies.
Itselläni todettiin samainen syöpä muutama vuosi sitten. Kaksi vuotta sitten leikattiin paha liha pois. Nyt harjoittelen miehen elämää ilman eturauhasta.
Kyllä pelotti. Sekä sairauden ja lopun ajatus että leikkaus – mikä paransi. En tiennyt juuri mitään sairaalassa olosta aikaisemmin, isosta leikkauksesta puhumattakaan. Se tuntematon pelottaa.
Olen lopettanut paljon eläimiä matkani varrella. Maalaispoika kun olen. Jo keskenkasvuisena kissanpentuja, kanoja, paljon siipikarjaa yleensä, ja maalintuja metsästäessäni.
Aikuisena muitakin eläimiä. Ja omat koirani, olen pitänyt sen kunnia-asiana, viimeisenä palveluksena ystävälle. Itkenyt ja ampunut. Nykyään vien eläinlääkärille.
Vaimoani en ampuisi, olkoon tuskansa miten hirveät hyvänsä.
Ihmisillä on mennyt sekaisin toisaalta suhde eläimiin, niitä inhimillistetään, ja toisaalta on hämärtynyt ero ihmisen ja eläimen välillä.
Palatkaa luontoon. Tehkää sovinto itsenne ja teitä suurempien voimien kanssa, jos niin uskotte. Tyytykää ihmisen osaan.
Ja nyt minä sytytän tuohuksen.
Ilmoita asiaton viesti
Kahdesti itsemurhaa yrittäneenä ja pakkohoidossa olleena arvostan kirjoitustasi. Kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Eri kokemuksin, mutta paljon ”empatialla vierestä seuranneena” Alftanin kirjoitus teki vaikutuksen.
Kiitos
Ilmoita asiaton viesti
Nuin kirjottaa elävä ja hyvinvoiva mies?
Arvaappa miltä tuntuu olla järkyttävästi kärsivän rakkaan vieressä,
jota syöpä on murjonu,
jonka jäsenissäki on puolen jalkapallon kokosia pahkuraisia patteja,
joista kasvaa punertavia ryynimäisiä osia
– ja kipu ja ikkää yli tilastojen,
Mie haluaisin auttaa pääsemään kuolemaan. Siinä ei olis ennen aikaista poislähtöä!!!!
Tuon kirjoittamasi idean nimi on kiduttaminen.
Kerranki vihreät puhhuu asiaa, minun mielestä.
Ilmoita asiaton viesti
Hilkka Laronia,
et sinä ole ainoa etkä sinä ole yksin.
Tuohus tuolla palaa sinullekin ja läheisellesi.
Ilmoita asiaton viesti
Joo kitos enkä ole yksin, eikä mulla ole niin väliä eikä minusta ole kyse tässä, vaan niistä toivottomassa tilanteessa, no kiitos ja kyllä sie tiät!
Ilmoita asiaton viesti
Hilkka Laronia: Nuin kirjottaa elävä ja hyvinvoiva mies?
Toimin vapaaehtoisessa mielenterveystyössä ja kohtaan siellä kuolemaa haluavia ihmisiä. Käsitykseni mm. armomurhasta perustuu niihin keskusteluihin sekä omiin kokemuksiini.
Ilmoita asiaton viesti
Joo käsitän sinun näkökulmaa, pakkohoitoon vaan ja sillonko voi auttaa, niin pittää auttaa. Mutta on kohtia ja kohtaloita, joissa ei apua ole.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin,kun olen näitä sun kannanottojasi lukenut,olen aavistanut,että
olet väärinymmärtänyt asian,tai et ensinkään.
Olenko minä sitten ymmärtänyt väärin,kun olen siinä käsityksessä,että
mielenterveysongelmaisia ja mielisairaita ei auteta eutanasilla.Sinnehän se ei missään tapauksessa kuulu.Näissä tapauksissahan kuoleman ajatus helpottajana ei ole mitenkään epätavallinen.Suurin osa on hätähuutoja…auta
minua…samoin se on niillä jotka yrittävät,mutta jäävät henkiin…joillekkin sattuukin sitten yrityksessään ”vahinko” kun kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan.Sitten ovat ne jotka ovat tosissaan,jotka
eivät halua apua,he tekevät sen niin,että lopputulos on taatusti se mitä on haluttu…no tämä on kokoneen toinen juttu.Eutanasia ei ole näissä mikään
ratkaisu.On täyttä tietämättömyyttä tai jopa tyhmyyttä käyttää näitä kielteiselle kannalleen perusteena.Jos kysymyksessä on ainoastaan perusuomalainen viherviha,miltä tämä kovasi näyttää,niin silloin ei mielipiteelesi viitsi edes pieraista.Et suinkaan ole ainoa,jolla on omaa kokemusta mielenterveys asioista,henkilökohtaisesti tai läheisen osalta.
Mutta onko sinulla kokemusta…ilmeisesti ei …sellaisista sairauksista
joissa kaikkkein viimeisimpänä keinona voitaisiin käyttää eutanasiaa.
Kuolemanpelosta hieman.Se mitä kirjoitat on äärimmäisen epäjohdonmukaista.
Kysymys kuuluu…mihin ihminen tarvitsee ajatuksen ikuisesta elämästä
jossain ja jonkun ”jumalan” näitä asioita järjestelemään???
Luonnonjärjestys on se,että kun kerran synnytään,myös kerran varmasti
kuollaan.On alku,on loppu ja siinä kaikki.Mutta sehän ei riitä kaikille
osa pelkää kuolemaa siinä määrin,että uskottelee,vailla minkäänlaista
realistista todistetta elämän jatkuvan jossain olemattomassa ja käsittämättömässä taivaassa jumalan luona joka sitten joskus taas herättääkin viimeisenä päivänä henkiin…niin viimeisenä päivänä…eihän sitäkään sitten kovin pitkää tulisi eloa tulisi.Siis ihan todella..keitähän ne tosiasiassa kuolemaa pelkääviä oikein ovatkaan?
Olet siis jo itse eräällä tavalla kärsinyt.Mitä sitten jos elämääsi tulee
toisenlainen kärsimys itsellesi tai lähimmillesi,sellainen joka on vieläkin suurempaa,kuin se kokemasi…kun tulee ajatus väistämättä..kuolispa pois? Siitä ”jumalastakaan” ei ole silloin apua.
Lopuksi,minä en pelkää kuolemaa…milloin tahansa,se sopii,mutta kuolintapaani minä ”pelkään”..jospa se ei olekkaan toivomani nopea ja
lähes tuskaton.Sitä pelkään itseni ja myös lähimpieni osalta.
Minullakin on Jarmo kokemuksia…olen tehnyt aikoinaan hoitamattajättämis
päätöksen kaikkein lähimmälle,ei se helppoa ollut,mutta ainoa ja ehdottoman oikea ja ennekaikkea inhimillinen ratkaisu.
Ilmoita asiaton viesti
Hannu Valjakka: Tarkoitus ei ole kilpailla kokemuksilla vaan tuoda omanlainen näkökulma aiheeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Tehokkaita kipulääkkeitä pitäisi käyttää enemmän!
Ilmoita asiaton viesti
Ei pelkkä niitten lissääminen ja miten sattuu antaminen ja vaihtaminen auta.
Mitä vahvempi lääke, sitä vaikeampi yhtälö. Niissä siis on ne ongelmansa, vaikuttavat muutenki. Esimerkiksi pahoinvointia, johon ei pahoinvointilääkkeet auta eli oksennusta koko ajan, kramppeja jne. Kipulääkkeet on vaikea systeemi ja siihen pitäs voida perehtyä lääkäreitten paremmin. Terhokodin tietämys on jotain hyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Lisätäänkö vielä sittenkin kaikki lain sallima on annettu ja kipu vaan jatkuu ja lisääntyy,mutta henki vaan ei lähde? Se seuraava oliskin sitten jo tappava,mutta laiton.Miksi sitä ei voisi laillistaa niin lääkärikään
ei joutuisi kärsimään murhaajan merkin alla.Poliittinen,eikä edelleenkään uskonnollinen peruste ei kelpaa…mitäpä Mika tekisit?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä voisi olla yksi hyvä tapa toteuttaa eutanasia. Käytetään kipulääkkeitä aina minimiannos, jolla kivut poistuvat. Silloin, kun tarvittava minimiannos on niin suuri, että potilas kuolee, tulisi eutanasia ikäänkuin automaattisesti suoritettua.
Nykyisinkin terminaalihoidossa käytettävät kipulääkkeet (nehän ovat kovia myrkkyjä) ja niiden sallitut maksimiannokset lyhentävät potilaan elinaikaa, joten ne ovat oikeastaan jo nykyisin laillinen eutanasian muoto jouduttaessaan aktiivisesti terminaalihoitopotilaan kuoleman tuloa.
Ilmoita asiaton viesti
Kokemuksesta tiedän,että inhimillisiä lääkäreitäkin löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreillä ja vihreillä! Mitä tämä nyt yritetään rajata jotenkin juuri Vihreisiin. He vain ottivat erittäin tärkeän asian keskusteluun. Kansasta 70-80% kannattaa eutanasiaa, kuten joissain tilanteissa inhimillistä onkin. Aamulehden tutkimus:
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194728636644/arti…
Myös Uuden Suomen äänestyksessä luvut ovat selvät, yli 70% äänestäneistä kannattaa eutanasiaa:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/50621-eutanasia-pu…
Onko siis liki 80%:lla suomalaisista viallinen yhteys yläkertaan? Vai onko tuo 80% suomalaisista jo alkanut ymmärtää, ettei siellä yläkerrassa taida olla ketään?
Ilmoita asiaton viesti
Gallupit on galluppeja ja vastaukset riippuu aina kysymyksenasettelusta. Ennenminkin tulos osoittaa sen, että armokuoleman suuri kannatus kertoo epäluottamuksesta terveydenhuollon kykyyn tarjota kuolevalle ihmiselle laadukasta saattohoitoa.
Lainsäädäntövalta on kuitenkin eduskunnalla ja kuten eilen kirjoitettiin; ”Eutanasia ei etene eduskunnassa”. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012052115606707_u…
Ilmoita asiaton viesti
No sehän on päivänselvää että näin vaikea asia ei tietenkään tule laiksi tällä vaalikaudella. Tässä ei pidä hätiköidä vaan tehdä huolelliset selvitykset ja käydä laaja kansalais- ja asiantuntijakeskustelu. Sen sijaan siitä tulee merkittävä keskustelunaihe eduskuntavaaleihin 2015. Voi olla, ettei lakia saada vielä kaudella 2015-2019:kaan. Asia on todella vaikea ja lainsäädäntö pitää tehdä todella tarkoin ja huolella.
Valtaosalle terminaalihoitopotilaista kyetään tarjoamaan laadukas loppuelämä ilman eutanasiaakin. Nyt on kyse niistä harvoista, joita ei voida auttaa, että hekin saisivat laadukkaan kuoleman. Se, että kärsiviä potilaita, joille ei riittävää apua ole tällä hetkellä annettavissa, on vain vähän, ei saa olla syy väheksyä heidän oikeuttaan tuskattomaan kuolemaan.
Kyllähän se kysymyksenasettelu eutanasian tapauksessa on hyvin helppo ja yksinkertainen. Ei siitä mikään riipu näissä 70-80% lukemissa. Vai oliko sinulla toiveissa tehdä niin kryptinen kysymyksenasettelu, ettei vastaaja tiedä mistä on puhe, ja siten saada tehtailtua sinun maailmankuvaasi sopiva kansalaismielipide eutanasiasta?
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti nyt sitten vastaajat ymmärsivät, että on kyse armomurhasta ts. armosyistä tehty teko tai tekemättä jättäminen, joka aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman.
Ei minun mielipidettäni muuta mitkään Aamulehden kyselyt, enemmän siihen vaikuttaa kansanedustajiemme käsitykset aiheesta.
Ilmoita asiaton viesti
JN: Ei minun mielipidettäni muuta mitkään Aamulehden kyselyt, enemmän siihen vaikuttaa kansanedustajiemme käsitykset aiheesta
No onpas omituinen näkemys Perussuomalaiselta. Eikö kansa enää tiedäkään ja eikö kansanedustajien olekaan enää tarkoitus edustaa kansaa?
Kansalaiset haluavat huolellista ja tarkoin harkittua eutanasialainsäädäntöä, ei hätiköintiä asiassa. Minä olen varma, että kansanedustajienkin enemmistö on kansan linjoilla tässä asiassa.
JN: Toivottavasti nyt sitten vastaajat ymmärsivät, että on kyse armomurhasta ts. armosyistä tehty teko tai tekemättä jättäminen, joka aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman.
Ja miksi eivät olisi ymmärtäneet? Eivät suomalaiset tyhmiä ole. Kyllä kansa tietää!
Ilmoita asiaton viesti
Nythän tässä on kysymys perusuomalaisesta vihervihasta.Tämä aihehan antaa
oivan mahdollisuuden,lähinnä poliittisen,lyömiseen lekalla.Jääräpäinen
ajatus ja ääntenkalastelua itselle tai ainakin puolueelle.
Ilmoita asiaton viesti
Jarmo on oikeassa, yhteiskunnallisessa keskustelussa täytyy eritellä erikseen sekä yksilöön, että yhteisöön kohdistuvat haitat. Yksilö tarvitsee kuolemanpelossaan jne. asiantuntevaa keskusteluapua ja yhteiskunnallisesti ajetaan koko yhteisön etuja, jotta mitään väärää ei tapahtuisi. Nämä täytyisi erotella kokonaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai pitää keskustella ja kuoleva tarvitsee kaikenlaisen keskustelu ja
muunkin henkisen avun,tämähän on itsestään selvää…nyt kannattais oikeesti
tutustua ja ymmärtää kuitenkin se mistä ja vainja ainoastan mistä on kysymys
jos euthanasiaa tarvitsee ja haluaa käyttää. Asiaa on katsottava ainoastaan
inhimilliseltä kannalta, politiikka ja uskonto täytyy pitää erillään tästä.
Mitään väärä ei saa millään tavalla tapahtua.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenterveyslainsäädännössä lähtökohta on se, että kuolemaa haluava ihminen ei ole terve mieleltään.
Ilmoita asiaton viesti
Voi sanonkomitä! ”Ehkäpä” tuon lainsäädännön lähtökohtana ovat fyysisesti terveet mieleltään sairastuneet masennuspotilaat! Vai mitä? Mihin pyrit tällaisilla täysin käsittämättömillä heitoilla?? Alkaako argumentit loppua?
Ethän sinäkään tosissasi luule, että mielenterveyslainsäädännön kohteena olisivat esimerkiksi mieleltään terveet, mutta suunnattomissa fyysisissä tuskissa 24/7 kärvistelevät syöpäpotilaat, joilla ei ole enää mitään realistista toivoa parantua? Ja jotka takuuvarmasti jokatapauksessa tulevat kuolemaan muutamien kuukausien sisällä!
Ilmoita asiaton viesti
Lainsäädäntö koskee kaikkia ja eikä lainsäädännössä eritellä ihmisen sairauksia.
Olet kai kuullut lääkärin etiikasta? Tiedät siis vanhan lääkärin ohjeen: ”elämää suojellen, oireita lievittäen ja vahinkoa aiheuttamatta”.
Lääkärin työtä ei tule määritellä kärsimykset ja elämän lopettavaksi aktiiviseksi tappamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt puhuttiin lähtökohdasta. Lainsäädäntö koskee kaikkia, muttei ole koskaan täydellistä. Aina, kun siinä havaitaan puute, lainsäädäntöä korjataan.
Lääkäreille tulee taata omantunnonvapaus kieltäytyä suorittamasta eutanasia kaikissa tilanteissa.
Tuskinpa tuota mainitsemaasi ”elämää suojellen…” -fraasiakaan laadittaessa on ollut ensisijaisena mielessä nyt puheenaolevat terminaalivaiheen suunnattomista tuskista kärsivät potilaat, jotka jokatapauksessa kuolevat pian ja joilla ei ole mitään toivoa paranemisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin,niin,mutta kun se nyt on vaan se mielenterveyslaki ja koskee mielenterveysongelmaisia.Teet oikein ronskisti röyhkeä persuyleistyksen.
Sä näet nyt asian vaan omasta viitekehyksestäsi,et milliäkään sen ulkopuolelle.
Edelleenki yritä nyt tajuta eutanasiaa ei voi käyttää mielenterveysongelmissa,ei myöskään vammaisille,invaliideille,ei vanhuksillekaan,jos peruste olisi vain vanhuus.
Lues nyt se Seppäsen blogi uudestaan ja koita ymmärtää.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenterveyslaki sitoo mm. psykiatreja ja edellyttää kuolemaa haluavan ihmisen mielenterveyden määrittelyn. Kyllä mahdollisessa armokuolemalainsäädännössä kuolemaa haluavien osalta eri mielenterveyden sairaudet ja häiriöt tulisi kitkeä pois.
Seppänen kirjoittaa vaan kuolemanpeloissaan.
Ilmoita asiaton viesti
MT-lain perusteissa tai käytännön sovelluksessa ei tuollaista lähtökohtaa ole, Jarmo.
Nyt tahdosta riippumattoman hoidon perusteita ollaan uudistamassa ja taustalla on EN:n ja EIT:n kantoja.
Uudistuksen jälkeenkään ei varmasti tuota väittämääsi lähtökohtaa ole.
Ilmoita asiaton viesti
Antti Liikkanen: Missä sanon väärin, jos kerron, että kuolemaa haluava ihminen ohjataan hoitoon nykyisen mielenterveyslain puitteissa? Pakkohoitolähetteessä on kohta; ”on vaaraksi itselle tai muille” – eikö tämä ”itselle” tarkoita juuri itsemurhaa?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvänen aika lues nyt oikein ajatuksella mitä kirjoitat
Seppästä pistät alta lipan oikein kunnolla,mutta se nyt tietysti on teikäläisille luvallista,kun se on vasemmistolainen.
Mitä enemmän sua luen sitä enemmän kammoksuttaa,etttä ole vapaaehtoisessa mielenterveystyössä mukana.
Niinhän sinäkin teet ihan siinä missä Seppänenkin,älä unohda nyt mitä olet itse omien sanojesi mukaan kokenut.
Ilmoita asiaton viesti
En unohda. Kaikki kunnia Seppäselle, vaikka kiduttajaksi leimaaminen on mautonta.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä kirjoituksessa, joka lähtee liikkeelle uskonnollisesta kärsimysperinteestä on jo lähtökohtaisesti se virhe, että jumalaa ei todennäköisesti ole olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä on varmasti monia näkemyksiä (itsestäänselvästi) mutta fyysikko Stephen D Unwin (http://en.wikipedia.org/wiki/Stephen_D._Unwin) tutkaili asiaa todennäköisyyslaskennan avulla ja sai omaksi vastauksekseen, että 67% todennäköisyydellä Jumala on olemassa. http://www.stephenunwin.com/
Ilmoita asiaton viesti
Millaista rangaistusta kristilliset vaativat tuolle saatanalliselle fyysikolle, joka kehtaa paitsi epäillä Jumalan olemassa oloa, myös alistaa Hänet mekaanisena laskutoimituksena toteutettavan tutkimuksen koekaniiniksi?
Ilmoita asiaton viesti
Henkilökohtaisia asioita, mutta omasta puolestani voin vastata, että kaikkein eniten pelkään kipua. En usko kuolemanjälkeiseen elämään, mutta en silti pelkää itse kuolemaa, vaan sitä, että viettäisin elämäni viimeiset viikot, kuukaudet tai jopa vuodet kovista kivuista kärsien. Sellaisessa tilanteessa toivoisin itselleni eutanasiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Uskallatko itse kohdata kuoleman siinä raadollisuudessaan kuin se on ihmiskunnan jo vuosituhansia kohdannut, vai otatko vastaan esimerkiksi kipulääkkeitä? Huomioithan vastatessasi, että ne kipulääkkeet ovat huumeita eivätkä todellakaan mistään lievimmästä päästä.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys oli tarkoitettu Jarmo Nahkamäelle, mutta toki muutkin saavat vastata.
Ilmoita asiaton viesti
Hoidatan hampaitanikin esim. puudutuksessa, joten en ymmärrä kysymystäsi.
Pidän nykylainsäädäntöä hyvänä, ne jotka haluavat muutosta, on perusteltava halunsa.
Ilmoita asiaton viesti
”Hoidatan hampaitanikin esim. puudutuksessa, joten en ymmärrä kysymystäsi.”
Eli et uskalla nähdä ja kohdata hammassärkyä siinä raadollisuudessaan, kuin se on ihmisen jo vuosituhansia kohdannut. Et siis ole lainkaan eutanasiaa kannattavia parempi. Päinvastoin, olet epäjohdonmukainen, jos hammashoidon kärsimyksiä saa lievittää lääketieteen keinoin, mutta parantumattomasti sairaan kuolemaa toivovan potilaan kärsimyksiä ei saisi.
Perusteluna eutanasian puolesta on ainakin omalta kohdaltani kivun pelko. Jos toivoa parantumisesta ei ole, eikä kipulääkitys tehoa toivomallani tavalla, niin en näe syytä kärsiä turhaan. Lisäperusteluna vielä se, että kyseessä on minun elämäni, joten minulla pitäisi olla oikeus päättää se, ja saada apua, jos en itse kykene siihen. Aivan samoin, kuin minulla on oikeus saada apua, jos haluan pelastaa henkeni, mutta en itse kykene siihen.
Ilmoita asiaton viesti
”Päinvastoin, olet epäjohdonmukainen, jos hammashoidon kärsimyksiä saa lievittää lääketieteen keinoin, mutta parantumattomasti sairaan kuolemaa toivovan potilaan kärsimyksiä ei saisi.”
Tsot, tsot. Enhän toivo hammaslääkärin minua puudutuksella tappavan ts. tietenkin sallin kivunlievityksen potilaalle, mistä niin päättelet etten sallisi. Kyllä minä lääketieteen kehityksen hyväksyn enkä vaadi paluuta esim. 2000 vuotta taaksepäin, mutta armomurhaa en hyväksy. Eli olen hyvin johdonmukainen.
”Lisäperusteluna vielä se, että kyseessä on minun elämäni, joten minulla pitäisi olla oikeus päättää se, ja saada apua, jos en itse kykene siihen.”
Et voi velvoittaa ketään tappamaan sinua, tällainen ajattelumalli on itsekäs ja brutaali – toivottavasti ei tule laiksi Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi henkinen kärsimys aina näissä kirjoituksissa on toisarvoista. Armokuoleman puolustajat vetoavat kärsimykseen ja kipuun tarkoittaen tällä fyysistä tuskaa, mutta aivan hyvin henkinen tuska voi olla vähintään samaa luokkaa. Tästä esimerkkinä ne tuhat suomalaista, jotka nyt päättävät päivänsä oman käden kautta. Miksi ei siis henkisestä kärsimyksestä kärsiville annettaisi armokuolemaa, sillä monet ovat tuskissaan vuosikausia eikä parannusta näy. Kuka tekee tämän rajanvedon noiden kärsimysten välille, sillä on tuhansittain ihmisiä jotka haluaisivat päättää päivänsä, mutta eivät uskalla tuota askelta ottaa. Eikö tähän sitten tarjottaisi apua? Miksei? – Nykyisin vähänkin jaloillaan olevat kuolemaa haluavat kuskataan hullujen huoneelle.
Ilmoita asiaton viesti
Minun puolesta henkisiä kärsimyksiä kokevillekin voisi hyvin sallia eutanasian. Oleellista on vain se, että kyseessä on henkilön oma päätös ja tahto. Jokaisella pitää mielestäni olla oikeus halutessaan päättää oma elämänsä.
Ilmoita asiaton viesti
Sitten voidaan loputkin mielisairaalapaikat alasajaa.
Ilmoita asiaton viesti